Huhhuh.

Laittoman pitkä kirjoitustauko sekä laittoman tylsää höpötystä - kunhan kierjoittelen. Tällä hetkellä kirjoittaminen ei nappaa ja elämäkin pyörii turvallisesti omalla, tasaisella radallaan. Herään aamulla kouluun, toistan samat rutiinit päivä toisensa jälkeen ja oikeasti harvoin tapahtuu mitään mullistavaa. Tämän lisäksi olen laiskistunut SUURESTI, enkä millään saisi aikaiseksi kirjoittaa, vaikka asiaakin saattaisi olla.
Justinan kanssa jummataan paikallaan, koska en uskalla 'treenata' siinä pelossa, että liike muuttu huonommaksi. Nyt kyllä ollut hyvä, mutta laukka ei näytä tekevän hyvää liikkeelle. Aika näyttää päästäänkö me koskaan rämpimään sitä helppoa c'tä saatikka edes hyppäämään esteitä. Tosiaan saamaton olen tässäkin asiassa. Sen kun varaisin estetunnin ja osallistuisin kisoihin, mutta ei.

Se, mikä sai minut reipastumaan tänään oli ht.netistä bongaamani ketju, joka pyörii sennulassa nimellä Henkistä pahoinvointia Hevosopistolla. Päähäni nousee erilaisia aatteita aiheesta. Osan ongelmista tunnistan, mutten todellakaan noin vakavina ja laajoina. Opiskelemmekohan me sittenkään samassa oppilaitoksessa? Vai onko meidän luokan oppilasvalinnoissa käynyt niin hyvä tuuri, että tullaan toimeen ja kyetään asumaan asuntolassa. Tosin en kyllä muista muiden vuosikurssien opiskelijoiden koskaan valitelleen huonoja asuntolaoloja, enemmänkin suurta työmäärää ja minimaalista vapaa-aikaa. Tosin silti samalla revitään jostain aikaa bilettämiselle ja seuraavaa aamuna valitellaan miten on rankkaa tunnin yöunilla - oma vika?

Moni ihminen elää siinä uskossa, että kaksoistutkinto on rankka ja pk -linjan pääsee läpi vihellellen. Itse olen tullut vuosien varrella toisiin aatoksiin. Kaksoistutkintolaisilla on vain yksi homma kerrallaan; lukio-, teoria- tai tallijakso kun taas pk -pohjainen hevoskasvatus, remonttiratsastaja tai ravilinjalainen joutuu hoitamaan talli- ja teoriajaksot päällekkäin sekä tämän lisäksi vielä hoitamaan käytössään olevat hevosensa.

Ajateltuani asioita tulin siihen lopputulokseen, että opiskelijan opinnot ovat todellakin opiskelijan itsensä harteilla. Jos päättää juhlia yöt, ei parane valittaa aamulla väsymystä, flunssaa yms. Melko helpostihan sen tutkinnon saa kunhan omistautuu ja osaa edes hieman aikatauluttaa päiviään.
En toisaalta yhtään ihmettele, miksi jotkut kokevat hevosopiston 'henkiseksi pahoinvoinniksi' kun tuntuu, että vuosittain tänne tulee vain enemmän ja enemmän pikkuteinejä pois mamman nurkista elämään 'omaa' elämäänsä ymmärtämättä, että tämä on OPPIlaitos. Kuitenkin sille pahoinvoinnilleen voi oikeasti tehdä jotain - jos oikeasti haluaa! Niinhän se menee, että kyllä hätä keinot keksii. Ja ellei keksi, niin ei ole todellinen hätä. En nimittäin millään meinaa uskoa, että opettajat eivät reagoisi SELVIIN avunhuutoihin jne. Tottahan se on, että täälä on liikaa mukuloita yhden asuntolavalvojan harteille, mutta jokainen muksu voisi omilla pikku tekosillaan tehdä tästä laitoksesta mukavan muille ja ennenkaikkea itselleen.

En varmaan voi koskaan tarpeeksi painottaa sitä kuinka tyytyväinen olen tähän oppilaitokseen. Ongelmansa tääläkin tietysti on, mutta en ole kokanut niitä läheskään niin suuria kuin valtaosa topicciin kirjoittaneista.
Siispä suosittelen, että älkää uskoko sinisilmäisesti kaikkea minkä luette vaan menkää ja kokekaa se itse!

Not my days.

Muutama lukiopäivä takana ja jo nyt voisin lopettaa tähän. Pitäisi taas totutella tekemään läksyjä ja ylipäätänsä opiskelemaan! Helpotan tätä kurjuutta ajattelemalla, että tämä on viimeinen lukiojakso, mitä tulen koskaanikinä käymään. Tässä jaksossa mulla on vain äidinkieltä, englantia ja yksi terveystiedon kertauskurssi - ne aineet mitkä kirjoitan keväällä.

Ei ole kyllä ollut nämä viimepäivät ihan mun päiviä. Kolmen päivän työputki vitostallilla PITKÄSTÄ aikaa otti hieman lihasten päälle ja laitto väsyttämään. Kivaa oli kyllä, voisin tehdä mielelläni useemminkin niin tottuis kroppa taas, koska tosiaan viimeksi oon siivonnut karsinoita Pantsulla.

Lupauduin liikuttamaan Eetua maanantaihin asti, koska sen omistaja on matkoilla. Tällä hetkellä kadun, että lupauduin koska se eläin on ollut niin kusipää. Lauantaina se oli oikein kiltisti kun juoksutin, mutta sunnuntaina kävi kyllä niin ylikierroksilla, jonka lopputuloksena tipuin vähintään puolimetriseen ojaan.. Tosin jalkautuminen oli lähinnä oma mokani..
Alkulenkki suju suhteellisen hyvin ja rauhassa, mutta ekan laukkapätkän lopulla herralla heitti kuppi nurin ja ei ois millään malttanut pysähtyä. Hidasti kyllä, mutta sitten edettiinkin sellaista ärsyttävää pomppuloikkimista eteenpäin. Lopulta sain ponin vähän rauhottumaan ja oltiin jo lenkin paremmalla puolella kunnes sillä napsahti yht'äkkiä ja alko taas keittämään yli. Siinä sitten yritän nätisti pysäyttää elikkoa laukasta tuloksena se, että saan sen vain hidastamaan ja pomppimaan paikallaan. Tämän lisäksi ojakin läheni tien vieressä uhkaavasti. Päätin sitten fiksuna tyttönä antaa ponin käyttää takastaan ojassa josko tajuais, ettei ehkä kannata. No, ei mennyt ihan kun elokuvissa, joten takajalan sijaan laittoikin molemmat etuset sinne ojaan ja voinette vaan kuvitella kuinka lensin taitavasti kevyestä istunnasta kuperkeikalla Empun nysäkaulan yli etujalkojen upotessa kokonaan sinne lumeen. Jostain syystä en saa ikinä pudotessani pidettyä ohjelmista, joten poni sano että heihei ja katosi paikalta. Pysähty sitten jonkin matkan päähän erään toisen hevosen kohdalle ja sain kipitettyä sen kiinni. Tuli sitten kävelyreissu molemmille lopulta - jälkeenpäin kun mietin, niin miksiköhän en mennyt takaisin selkään.

Eilen Eetu oli myös täysi pissapää. Alkulenkki meni erittäin hyvin, jopa se kohta missä tipuin meni hyvin. About 300m ennen tallia se sitten sai ihan varottamatta jonkun kohtauksensa ja rupes pomppimaan. Siinä vaiheessa mä en enää kyennyt istumaan kiinni satulassa - on meinaan aika kumipallo - vaan nousin kevyeen istuntaan ja otin ravia. Eipä me kauaa ravailtu kun tää eläin oli jo laukassa ja vuoronperään pidätteitäni tehdessä nosti joko päänsä niin, että sen korvat oli melkeen mun suussa tai laitto kaulan linkkuun ja puri kiinni. Huoh. Suostu sitten pysähtymään vasta tallin kohdalla ja eikun ympäri ja takas sinne mistä lähdettiin. Rauhassa siihen asti ja heti kun käänsin takasin niin alko etupää keveneen ja kumipallo liikkeelle. Hyppäsin vauhdista pois ja talutin tallille. Suoraan sanottuna ei vittuakaan kiinnostanut alkaa sen kanssa pelleilemään kun multa loppu työkalut millä hallita sitä. Pidättäessä jää vaan paikalleen pomppimaan ja kun pyytää pohkeella eteen ni takapää nousee ja vauhti lisääntyy. Siitä sitten taas himmaamaan ja sama pomppiminen alkaa. Siihen yhdistettynä vielä lyhyt kaula ja selkä sekä 'säpäkkä' rotu niin johan on.
Seuraavalla kerralla gramaanit mukaan niin eiköhän ole eri ääni kellossa kun ei saa nostettua sitä päätään pilviin.

Tänään ei kiinnostanut yhtään mennä Eetulla, joten seisokoot tämän päivän ja katotaan mikä on meno huomenna.

Justinan kävin liikuttamassa tänään ja se oli ihana.
Mentiin aluksi pieni lenkki käyntiä maastossa (ah ihanan rauhallista) ja sitten käytiin pellolla ottamassa pari askelta ravia ja laukkaa. Ja voi jumantsuipeli kun se hepo läks kun annoin luvan laukata. Ei oikeen mennyt pidätteet läpi ja välimatka aitaan alko uhkaavasti lyhentyä. Mutta Jude oli tosi tyytyväisen olonen kun sai mennä pätkän kovaa.
Suuntasin siitä sitten vastoin suunnitelmiani maneesille ja sieläkin Jude oli ihku. Ei menty kuin käyntiä ja pari pätkää ravia. Ravissa otin normaalia lyhemmät ohjat ja ai että kun heppa tuntui hyvältä. Vähän se veti mun istuntaa etukenoseksi, muttei painanut kädelle ja oli muutenkin avuilla. Huomenna olis tarkotus mennä vähän koulurynkkäilemään enemmän. :D

Iloinen, mutta surullinen.

Olen hyvin iloinen ISOLLA iillä, koska... Seppo Hyyppä kävi eilen taivuttamassa Justinan jalat, eikä löytänyt MITÄÄN, mikä vaikuttaisi käyttöön. Eli on melkoinen mysteeri tämä takasten vammailu. Tosin sellaisen huomion teki, että kengitys on pikkasen vinossa (jonka myös itse tarkemmin tutkailtuani huomasin tänään). Siihen kun lisätään vielä palmikoiva tapa liikkua niin sekametelisoppa on valmis. Huomenna neiti menee pajalle ja toivon, että liike muuttuis hieman paremmaksi ja sitä kengitystä alettaisiin suoristaa. Tosin kun kävin sanomassa asiasta pajalla niin asenne oli vähän evvk ja aha.
Mä jo ehdin pelkäämään nivelrikkoa tai pattia, mutta hyvähyvä, ettei kumpaakaan taivutuksen perusteella ollut. Laajempiin tutkimuksiin ei Jude pääse, joten edes tämä diagnoosi lohduttaa mun mieltä paljon.

Käytiin tänään neidin kanssa käyntilenkki (ja pätkä ravia), mutta kovin rauhallinen se ei ollut - vaikka kovin olisin tahtonut. Yhdessä kohtaa neidillä napsahti päässä ja loppumatka olikin epämäärästä ja jännittynyttä töpötystä. Huoh. Voisiko joku tulla takomaan ton tamman kalloon, että reissut ei ole mitenkään sidonnaisia askelmäärään tms. eli aina ei tarvitse olla niin hätäinen. Kovasti olen yrittänyt saada tota juna -vaihdetta pois, mutta yritäppä opettaa vanhalle koiralle uusia temppuja, ei oo ihan helppoa.

Ja jälleen kerran olen samaan aikaan todella iloinen, että todella surullinen. Vuotta vanhemmat kaksoistutkintolaiset valmistuu huomenna, joten oltiin tänään niiden päätöspippaloissa ja voi kun loppua kohden meinas tulla ihan itku. En koe, että olisin ollut kenenkään niiden kanssa mitenkään spesiaalisti läheinen, mutta se luokka oli ne, johon me ensimmäisinä tutustuttiin ja joiden kanssa me ollaan eniten oltu tekemisissä. Niiden kanssa on tietysti vietetty monia hyviä hetkiä ja toivon, että törmäilen heihin vielä. Moni vissiin aikoi suunnata ulkomaille, eli jos omat suunnitelmat käy toteen niin ehkä me kohdataan vielä. :)
Näiden valmistuminen tarkoittaa sitä, että ollaan nyt oltu pk08'sien kanssa täälä pisimpään. Tosin nekin valmistuu aivan kohta ja sitten jäädään vain me. Kyynel kun vaan ajattelenkaan vuotta eteenpäin - kun meidän oma aika koittaa.

Loiksankoiksan.

Tämä päivä kului pitkälti heppaillessa ja ilta matkustellessa.
Lähdettiin aamulla kymmenen jäljestä Lauran ja sen pikkusiskon kanssa tallille ajamaan poneja. Totta puhuakseni en edes muista koska olen viimeksi ollut kunnon ajolenkillä. Ei me kovin kovaa päästy menemään kun tiet oli niin kovia, koska lunta ei ole tullut. Laura ja pikku-Essi ajoi Lylliä ja Veeti tuli niillä peräponina - ja taitavasti tulikin! Me pidettiin Helmin kanssa perää. Vähän oli kylmä ilma, mutta kunnon toppautumisella sai pidettyä edes jonkinasteisen siedettävän olotilan yllä.
Tallilla ponit (ja tallin muutkin hevoset paitsi Matu) oli ikionnellisia, koska ne oli saanut suuuren olkipaalin tarhaansa. Ja voi sitä riemua kun ne sai paalin levälleen alta aikayksikön.

Yhden aikaan olin kotona ja luin tenttiin vajaan tunnin. Ennen kolmea suunnattiin Lauran kanssa takaisin tallille liikuttamaan Liisa ja Tähti.
Lähdettiin käymään metsikössä pieni lenkki ja vähän epäilin aluksi kuinka käy, kun lähdin ilman satulaa. No, hyvinhän se meni. Joku susikoira aikaansai pienoisen jäätymisen hevosissa, ei onneksi muuta vakavampaa.
About 15min maastolenkin jälkeen mentiin kentälle vähän jumppailemaan. Neiti oli kankea kun rautakanki ja ei väistänyt saati kuunnellut pohjetta sitten yhtään. Oli myös melko lähellä, etten päässyt analysoimaan kentän pohjaa Liisan saadessa paskahalvauksen kun näki ketun kauempana. Se oli sitten 180 asteen käännös ja muutama loikkaa. Taitavasti pysyttelin kyydissä ja nopeasti se hepo pysähtykin. En yhtään osannut varautua tuollaiseen pakenemiseen kun en edes huomannut mitä se kyttäsi.. Tämän välikohtauksen johdosta saatiin ainakin hieman virtaa ja aktiivisuutta siihen käyntiin.

Talleilun jälkeen suoritin viimeiset pakkaamiset ja lähdettiin linja-autoasemalle - matka kohti Turkua alkoi. Kovasti luin tentteihin, mutta en tule koskaanikinä muistamaan 14 eri kivennäis- ja hivenaineen tehtäviä, puutosoireita jne.
Toivotonta.

Otsikoton postaus.

Perjantaina käytiin Liisan kanssa vähän maastoilemassa Lauran ja Tähden kanssa. Tehtiin Liisa-kaupunkilais-neidistä kunnon pukapolle ja mentiin metsään rämpimään. Ei oikein hepo ymmärtänyt, että sielä juurakossa ei ihan parane esittää mukamas-niin-kuumaa-ratsua. Voi käydä huonosti. Muutaman kerran tuli pientä kompurointia, mutta muuten lenkki meni oikeinkin hyvin ja ongelmitta.
Alan pikkuhiljaa kääntyä siihen suuntaan, että Liisalla on jonkinlainen viha-rakkaus -suhde pyöröpaaleihin. Niitä on matkanvarrella kun mennään maastoilemaan ja aina se kerpele stoppaa sen yhden paalirivin päähän ja alkaa kiukuttelemaan. Kuitenkin kun päästään ensimmäisen paalin ohi, niin hinkuu se niiden luo ja samalla kuitenkin välttelee. Kerran sitten päästin neidin nuuhkimaan paalia ja tää pölvänä alko puremaan sitä. Ei taida olla ihan kaikki murot kulhossa tolla naisella. Siitä huolimatta, että muutama orava nyt on sattunut sinne muuntajaan jämään niin tykkään kovasti sen luonteesta. :)


Tänään käytiin veljen kanssa katsomassa HP DH1 ja oli kyllä ihana leffa - as allways. Alussa tihrustin kyyneliä kun oli niin surullista, muutenkin oli aika synkkä leffa (niin on kyllä kirjakin). En muista kovin tarkasti, että mitä kirjassa tapahtui kun sen lukemisesta on niin törkeän kauan aikaa, mutta ei kai tämä leffa niin kovasti poikennut kirjan juonesta kuten esim. PVP'n leffa?
Elokuvan tempo oli aika hidas ja tuntu, että kokoajan vaan haahuiltiin. Toisaalta taas tapahtui paljonkin juttuja, mitkä ovat tärkeitä toista osaa ja koko tarinaa ajatellen. Uskon, että sellainen ihminen joka ei ole kirjoja lukenut ei saanu elokuvasta niin hyvää kokemusta kuin joku, joka on jo lukenut kirjat ja tietää juonen. Kim ainakin piti leffasta, vaikkei ole lukenutkaan kirjoja. Sellaiselle joka ei ole aiempiin teoksiin tutustunut on elokuva varmasti täyttä hepreaa ja palloilua.
Lopetus oli hyvä, sillä mitään kriittistä ei jäänyt kesken samaan tyyliin kun esimerkiksi Pirates of the Caribbeanin kuolleen miehen kirstussa.
Näyttelijät oli taaskin niin valtavan ihania ja aloin jotenkin kummallisesti pitää myös Ronista, vaikka se ei koskaan ole herättänyt mussa oikein mitään - lukuunottamatta 'spider's want me to tap dance' kohtaa. Mahtava! Dracokin oli ihanan herkkis ja peloissaan. <3 Vähän toisenlaista mitä ihmiset ficeissään kirjoittaa.



Huomenna on sitten taas aika palata Ypäjälle. Kovin nopeasti kulunut tääkin pidennetty viikonloppu.
Ensi viikolla olisi luvassa KUUSI tenttiä kolmen päivän sisällä. Maanantaina on laiduntalouden, ruokinnan suunnittelun ja jalostusvalinnen tentti, tiistaina vain yritystoiminnan ja keskiviikkona hevostalouden historian sekä siitoshevosten hoidon tentti. Että hyvin pyyhkii.
Keskiviikkona alkaakin sitten lukio VIIMEISTÄ kertaa! Happyhappy.

Blingbling ongelma.

Vastoin vedenpitäviä suunnitelmiani (viettää viikonloppu opistolla) lähdin tänään kotiin, sillä riemukseni huomasin tiistaina, että olin jättänyt tanssiaismekkoni kotiin ja itsenäisyyspäivän tanssiaiset ovat toinen päivä. No, eipä siinä muu auttanut kun raahautua Turun kautta Raumalle. Toisaalta tässä on se hyvä puoli, että pääsen VIHDOIN katsomaan sen hp seiska part ykkösen!!

Mulla on kova suru Justinan suhteen, sillä sen jalka on tosi huonona. Tai ei se ulkoisesti oireile, mutta se on jo jopa käynnissä aika-ajoin ep. :/ Käytiin kuitenkin eilen kävelemässä 30min maastolenkki ja nyt neiti saa lomailla neljä päivää niin katsotaan maanantaina miten käynti sujuu. Klinikallehan toi pitäis saada, muttakun se on 'arvoton' tutkimustamma, joka ei tarvitsisi liikuntaa niin suotta sitä tutkituttamaan. Tosin kyllä se Samuli voi vaikka joka päivä klinikalla rampata kun se on niin hurja - ja arvokas - siitoshevonen! Tasan ei käy onnenlahjat.
Tuli kyllä niin paskaan saumaan tää Juden jalkavammailu, ettei mitään rajaa. Juuri kun olin saamassa siihen kunnon tuntumaa ja se liikku parhaiten ikinä. Itellä oli hyvä motivaatio ja ens kuussa oltais päästy starttaamaan ekat yhteiset kisatkin. Pistetään taas kaikki mahdolliset ruumiinosat ristiin ja silmät kiinni, jotta neiti pääsis tutkittavaksi mahd. pian ja tervehtyis.

Minulla on myös kovin suuri blingbling ongelma!
Päätin vihdoinjaviimein blingata mun speed airin, mutta yllättäväksi ongelmaksi osottautuikin se, että noi svarowskeja saa vaikka missä kivoissa väreissä!! Joku pinkki ois ollut ittelle mieluinen, mutta se on niin Noora 10w ja nähty - samoin kristallikin. Päädyin siis johonkin sinivihertävän sävyiseen, muttakun niitäkin on kymmenen kappaletta. Alla mun hieno ja ennenkaikkea taitava kuva, minkä avulla yritän päättää mikä väri olis kivoin. :D

Mikä on kun ei uni tule?

Tähän väliin tällainen nopea iltapostaus ja sitten nukkumaan - jos vaika sais unta.

Tällä viikolla meidän oppiaineet on taas pelkkää teoriaa lukuunottamatta torstai-iltapäivälle laitettua varsojen ajoa. Yhden kokonaisen teoriaviikon jälkeen kaipaa jo vähän vaihtelua, käytäntöä. Tunnit on jotenkin paljon mielekkäämpiä kun saa itse touhuilla ja ainakin minä opin paljon paremmin tekemällä ja katsomalla kuin kuuntelemalla.
Kokonaisuudessaan viikon lukujärjestys näyttää tällaiselta:
MAANANTAI - Hevostalous suomessa sekä Fysiologia ja lääkintä.
TIISTAI - Esiintymis- ja esimiestaito, Ruokinnan suunnittelu, Yritystoiminta ja Markkinointi
KESKIVIIKKO - Esiintymis- ja esimiestaito, Siitoshevosten hoito, Hevostalous suomessa ja Markkinointi.
TORSTAI - Siitoshevosten hoito ja Varsojen ajoa.
PERJANTAI - Vapaa.

En tiedä mikä meni tänä aamuna vikaan, mutta meillä piti olla Suomen hevostaloutta käsittelevää ainetta, mutta opettaja ei tullut paikalle (eikä ainakaan jälkeenpäin ollut yhteydessä), joten siinä puoli 11 aikaan hipsittiin pois.
Iltapäivä olikin Seppo Hyypän 'eläinlääkintää' ja tottapuhuakseni olin koko tunnin aivan pihalla siitä, mikä oli käsiteltävä aihe. Aloitettiin lihasvammoimmoilla ja hypittiin mielestäni keskenkaiken minne sattuu, mutta ehkä jos lukisin muistiinpanoni uudestaan koko idea saattaisi valjeta. :D

Tuntien jälkeen kävelin toiseen päähän ja menin ratsastamaan Judella haimiin. Olisin mennyt maastoon, muttakun neidillä on vaan kantahokit niin ajattelin, että turha sen on jännittää liikkuessaan enempää. Käveltiin maneesissa alkuun puoli tuntia ja otin vähän ravia ja ympyröitä. En vaatinut oikeestaan mitään, kunhan köpöttelin. Jude alotti taas sen mystisen könkkäämisen, mitä se teki jo keväällä. Eli sen toinen takajalka ottaa eripitusta askelta välillä enemmän ja välillä taas ei ollenkaan tai niin ettei sitä huomaa. Mitenkään muuten tää ei oireile; ei arista, turvota, ole lämmin tai muutenkaan liiku haluttomasti.
Kävin sitten tallimestarilta kysymässä, että mitenkäs jatkossa JA VASTA NYT mulle suvaitaan kertoa, että neiti on jo kaaauuaan liikkunut ajoittain noin. Siinä on kuulemma syy, miksi sitä ei enää pidetty tunneilla. Että kiitos vain kovasti infosta. Oon miettinyt pääni puhki tota vaivaa, syyttänyt itseäni, kokeillut (omaan piikkiini) sitä sun tätä ja nyt vasta saan tietää tän! Ei osannut se TM sanoa, että onko vikaa ees koskaan tutkittu, mutta lupas Hyyppää pyytää kattomaan - saas nähdä katsooko. Vippakonstina käski laittamaan jalkaan painavaa putsia - well, koitetaan huomenna.


Uujeejee, meidän luokka varas tänään ihkaoman abiristeilynsä (koska ei päästä Loimaan lukiolaisten risteilylle - mihinkä lukioa koskeviin tilaisuuksiin me edes päästäis?) ja tidii - se on BILEMERI 2011!!
Parasta tässä jutussa on se, että saadaan todennäköisesti maksettua koko matka meidän kisoista ansaitsemilla rahoilla. :)

Oivoi kun ei ole tullut kirjoiteltua, tosin mitään mielenkiintoista ei ole tapahtunut. Jotenkin ei viikolla napannut yhtään kirjoitteleminen, tiedä sitten mistä johtui. Kaikenlisäksi tämäkin postaus on yhtä tyhjää. Lupaan, että ensi viikolla kirjotan jotain asiaakin. :)

Koko viikko oli pelkkää teoriaa ja olin todella yllättynyt, miten hyvin 'jaksoin' tunneilla. Osa aiheista oli ihan mielenkiintosia, mutta laiduntalous yms. tylsät aineet ei oikein napannut.

Kouluviikon jälkeen lähdin into piukeena Raumalle, koska oltiin sunniteltu, että mennään kaveriporukan kanssa vähän juhlimaan yhden kaverin synttäreitä. Bailut alkokin ihan hyvin, mutta loppu vähän kehnosti mun osaltani. Flippasin jotenkin aivan totaalisesti ja en vieläkään oikeen ymmärrä tilannetta. Lähdettiin Johkun kanssa hakemaan ruokaa alhaalta kun joku tyyppi toi porukalle vähän mäkki safkaa. Hississä koko mun maailma meni ihan sekasin, kontrolli katos ja jalat lähti alta. Se oli TOSI pelottavaa ja muistan vaan ajatelleeni, että pääsispä makaamaan. Tätä jatku koko hakureissun ajan (about pari minuuttia) ja multa lähti jalat alta varmaan kolmesti. Seuraava muistikuva on kun istun vessan lattialla ihan normaalina, siinä tilassa missä lähdin ovesta ulos.
Lähdi sitten jonkun ajan päästä kotiin. Epäilen, että toi vesipiippu (tai tupakka ylipäätänsäkään) ei oikeen sovi mulle, koska olin poltellut sitä ennen kun mun kuppi meni nurin. Tällä hetkellä toivon, että Johku ois antanut mun jäädä hetkeks istumaan sinne alas.

Muutenkin viikonloppu alko tosi huonosti kun äiti soitti, että se on sairaalassa. Sillä oli ollut perjantai aamuna jonkinsortin puhevaikeutta ja se oli käsittääkseni passitettu työkavereiden toimesta Poriin sairaalaan. Käytiin tänään Matin ja Kimin kanssa katsomassa äitiä. Se olis vissiin saanut lähteä jo tänään kotiin, mutta jäi vielä tarkailuun. Olisin kyllä tahtonut äidin tänne, koska täälä on aika ankeeta Kimin kanssa kaksistaan.

Pieni piriste lauantai aamuun oli se, että YO-kirjotusten tulokset oli tullut. Matikasta tuli M ja siitä olen TODELLA ilonen. Ruotsi menikin sitten jopa opettajan arviota (vahva C, mahdollisuus jopa M'ään) kehdommin; B tuli. Ruotsiin olen pettynyt, koska luulin sen menevän matikkaa paremmin ja muutenkin, että siitä tulis vähintään C. Koitan kuitenkin olla tyytyväinen tohonkin arvosanaan.

Postaus nro. 100!

Mietin pitkään mitä postaus nro. 100 tulisi käsittelemään. Aluksi ajattelin tehdä kattavan esittelyn Justinasta, mutta sopivampi kohde löytyi kun äiti soitti minulle. Lähdemme 30.12 Egyptiin Sharm el sheikh -nimiseen paikkaan. Tällaisesta joululahjasta en olisi osannut uneksiakkaan! Suomen uusivuosi jää juhlimatta, mutta uskon, että tämä matka päihittää kännisekoilun 6-0. Itse en ole koskaan matkustanut lentokoneella, saatika Ruotsia kauemmas. Jo sekin tekee tästä matkasta odottamisen arvoisen.


"Egypti on Pohjois-Afrikassa sijaitseva valtio. Sen naapurivaltioita ovat Israel koillisessa, Libya lännessä ja Sudan etelässä. Pohjoisessa Egypti rajautuu Välimereen ja idässä Punaiseenmereen.

Egypti on asukasluvultaan maailman viidenneksitoista suurin valtio ja arabimaiden suurin. Suuri enemmistö maan 78,8 miljoonasta asukkaasta elää Niilin rannoilla, sillä sinne on keskittynyt Egyptin kaikki maanviljelykelpoinen maa-alue. Suuret osat Egyptiä ovat Saharan autiomaata ja harvaan asuttuja.

Egypti on erityisen tunnettu muinaisesta korkeakulttuuristaan ja maailman tärkeimpiin ja vanhimpiin lukeutuvista muistomerkeistään, kuten Gizan pyramidista, Karnakin temppelistä, Kuninkaiden laaksosta ja Gizan sfinksistä."
© Wikipedia



Sharm El Sheikh sijaitsee aivan Siinain niemimaan eteläkärjessä Punaisenmeren rannalla. Kaupungissa on kaksi osaa vanha Sharm el Sheikh sekä uusi hotellialue Naama Bey noin 7 kilometrin päässä.



Yövymme Sharm cliff -nimisessä neljän tähden hotellissa, mistä on n. 300 metrin matka oikopolkua pitkin Naama Bay'hin ja uimarannalle.



Olen hakenut netistä hieman tietoa lomakohteestamme ja olen erityisen kiinnostunut uusista kokemuksista. Olen alustavasti miettinyt muutamia retkiä tms. mitkä on pakko tehdä. Tahtoisin myös käydä Mooseksen vuorella ja Pyhän Katariinan luostarissa, mutta pitkän matkan (yhteen suuntaan 250km) takia taitaa jäädä se reissu tekemättä.
Ehdoton ykkönen, mikä on pakko tehdä on snorklaus tai/ja sukellus. Matkakohteesta on järjestetty Ras Muhammediin veneretki, joka pitää sisällään Ras Muhammedin luonnonsuojelualueeseen ja Punaiseenmereen tutustumisen snorklauksen, uinnin ja auringon merkeissä.
Jeeppisafari ja kameliratsastus kuulostavat myös hyvin houkuttelevilta.
Viikko me tuolla vietetään, joten eiköhän siinä ajassa ehdi snorklata ja uida kyllikseen. :)

Talvinen kuvapostaus.

Ai että kun tää lomailu onkin rankkaa - nooot. Tottapuhuen voisin kyllä lopettaa jo nyt lomani ja mennä takaisin kouluun ja Juden luo. <3 Alkaa nimittäin pikkuhiljaa tympäsemään tää tekemättömyys.

Oltiin maanantaina ajamassa Lauran kanssa Lylliä ja otettiin Veeti ihka ensimmäistä kertaa peräponiksi ja poni tuli niin nätisti perässä, etten ehkä oikeen usko sitä vuotiaaksi. Muutaman kerran yritti tulla mun vierelle, mutta aika nopeeta hoksas kulkea takana ja oikeessa reunassa. Ravaaminenkaan ei tuottanut mitään ongelmia, tosin poni ei vaan tainnut hoksata, että jos vauhti tulee liian kovaksi niin saa laukatakin. Lenkki loppu vähän kehnosti kun rengas puhkes, joten tuli kävelyreissu.
Tallilla purettiin ponit ja Laura sitten leikillään laitto kärryjä Veetin perään (ilman valjaita) ja hyvä jos poni edes huomas niitä. Ei sanonut yhtään mitään, vaikka aisat kosketti kylkiä jne. Kun otti tuon niin chillisti niin laitettiin ponille valjaat ja talutettiin ilman kärryjä pikkusen ja ei kaatunut herran maailma tuohonkaan. Mulla on vähän semmonen kutina, että tän ponin ajolle opetus tulee olemaan aika helppoa.

Kävin eilen tallilla vähän käppäilemässä Liisan kanssa. Ei kovin pitkää lenkkiä voinut tehdä kun oli semmonen lumimyrsky, että hyvä kun eteensä näki. Tallissa vaihtelin hepalle varmaan kymmenen hokkia ja juttelin sen omistajan kanssa. Tuli juttua ulkomailla työskentelystä ja Henna vois kuulemma hommata mulle kivan työpaikan ulkomailta kunhan valmistun - can't wait!

Toisaalta tahtoisin, että mun koulu loppuis ja pääsis ulkomaille hommiin, mutta toisaalta taas tahtoisin jatkaa opiskeluja Ypäjällä.
Oon vähän miettinyt, että jos koulun jälkeen lähtis pariksi vuodeksi jonnekkin kivaan paikkaan hommiin ja kattois sitten, että tahtooko jatkaa sillä tiellä vaiko palata suomeen ja jatkaa opiskeluja. Nuorena mulla on onneksi rutkasti aikaa kokeilla kaikkea mitä tahdon ja päättää sitten mitä teen elämälläni.
Tällä hetkellä mikään muu ala ei kiinnosta, mutta en kyllä tiedä mitä tahdon hevosalallakaan tehdä. Ratsuttaja olisi mieluinen, mutta ainakaan suomessa mulla ei koskaan tule mahdollisuutta kehittyä niin hyväksi. Kengittäjän hommaa mun selkä tuskin kestäisi ja yksityistallinpitäjäksi en pidemmän päälle tahdo. Joku ratsastuskoulu, myyntitalli tms. ratsastuskeskus vois olla mieluinen, mikäli pitäis asettua ja löytäis sen rikkaan miehen. Tällä hetkellä eniten kiehtois jonkun kansainvälisiä kisaavan esteratsastajan groomin homma, mutta eilen aloin miettimään, että ei sekään olisi paha jos työkseen ratsastelis vähän heppoja ja tekis ohessa tallia.
Saas nähdä mitä tää elämä tuo tullessaan, en malta odottaa ens kesää kun pääsee taas työssäoppimaan ja sitten jos löytää mukavan paikan niin sinne voi sitten muutaman kuukauden kuluttua palata koulutettuna töihin.




(Ponikuvat on otettu 16.20 kun Veetiä yritettiin ponilaumaan. Kaksi muuta kuvaa on Flyingestä.)

Helpottunut.

Nyt saan huokaista ja nukkua yöni kunnolla, sillä Justinalla on kaikki jokseenkin hyvin.
Eläinlääkäri kävi pari tuntia sitten letkuttamassa ja antamassa kipulääkettä ja Mira sano, että neiti on rauhallinen ja kaiken pitäisi olla nyt hyvin.

Hyvä että ei ollut mitään vakavaa. Olin jo ihan maani myyneenä huoneessani koko illan pohtimassa miten käy. Kaikkein kamalimman asiasta teki se, etten ollut itse Ypäjällä vaan murehdin 115km päässä.

Nyt menen nukkumaan, jotta jaksan herätä seitsemäksi töihin.

Hyvin on haikea hän.

Hmh, olin kovasti kirjoittavinani eilen, mutta ilmeisesti olinkin vain ajatellut asian päässäni niin tarkasti, että unohdin.

Perjantai oli helppo koulupäivä, sillä meillä oli vain yksi tunti aamupäivällä. Ohjasajettiin C-pihatolta neljä tammaa. Käytiin aluksi pidempi lenkki Ypäjä Esteriinan ja Clarissan kanssa. Saatiin myös tapella hieman Clarissan kanssa kun neiti ei suostunut astumaan kuralammikkoon. Neljän ihmisen voimin saatiin neiti hienohelma kuralammikkoon ja siitä eteenpäin ne eivät tuottaneet mitään ongelmaa.
Kierrettiin tallit ohjasajaen Tytin ja Ellenin kanssa ja lenkki meni ihan hyvin. Vähän oli tahmeita hevosia, mutta lopulta päästiin takaisin tallille.

Tunnin jälkeen kävin ratsastamassa Justinan. Mentiin vähän maastoilemaan ja extemporee päätin mennä käymään hiittiksellä. Koska naisen kunto on niin huono, niin piti hieman (paljon) himmailla neidin menoa. Yllättävän hyvin ja rauhallisesti se lenkki menikin. Kovin tyytyväinen olen. :) Pienen pätkän annoin mennä niin kovaa kun tahtoi, muuten mentiin aikalailla rauhassa. Hiittiksen jälkeen käveltiin pitkät loppukäynnit ja Jude meni niin rauhallisesti, ettei oo varmaan vielä koskaan hiittiksen jälkeen mennytkään.

Äiti tuli hakemaan mut Ypäjältä jossain kolmen maissa ja loma alkakoon!

Eilen vaihdettiin tyttöjen kanssa vähän viihteelle. Mun ei alunperin pitänyt lähteä, mutta ihan hyvä että lähdin. Aloteltiin lepposasti juomien ja vesipiipun parissa. Lähdettiin siinä kahdentoista jälkeen kävelemään kohti Onnelaa ja jouduttiin JONOTTAMAAN sisään!! Mä en ole koskaan joutunut jonottamaan sinne ja olin ihan haavi auki, että mitäs vittua. Kaikenlisäksi ei sitten ees menty sisään kun sisäänpääsymaksu oli 8e ja narikka 2,50e. Lähdettiin siitä sitten Antalayaan fätäämään kun muu porukkakin oli sielä. Siitä sitten muut jatko onnelaan ja mä lähdin yhden tutun kyydillä kotiin. Lupasin mainostaa, että kyytiä kaipaavien kannataa suosia semmosta mustaa Mersua, joka tekee taksin hommia pimeenä. :D Siinä on aika veikeitä nappuloita, joista mm. takapenkin niskatuet kippaa. :DD Aivan hillitön ilta.

Tänään mentiin Lauran kanssa 11 aikaan katsomaan Saartallille Rauma cupin finaalia ja huhhuh mitä menoa. Pahoittelen jo etukäteen jos joku asianomaisista loukkaantuu tekstistäni, mutta aukeaa ehkä niidenkin silmät. Ensinnäkin kisajärjestelyt kusi niin täysillä, etten voi edes uskoa sitä todeksi. Samat ihmiset on järjestänyt näitä kisoja jo monen monta vuotta, joten miten voi olla mahdollista, että esimerkiksi tulokset ovat väärin ja sitten joudutaan jälkeenpäin hakemaan palkinnot pois kun joo sori, et sä voittanutkaan. Muutenkiin aikataulutus ja monen monituinen muu juttu oli vähän kehnossa jamassa. Rata oli niin lälly kun olla ja voi - hieman haastetta hei! Jopa meidän luokan ensimmäiset keskiviikkokisat oli tasokkaammat. Plussana sanottakoon, että kilpailupaikka oli tänä vuonna ihan kohtuullinen.
Suorituksista ei kaiketi kannata edes puhua.. No, puhumpa silti. Muutamat olivat ihan hyviä ratsastajia, mutta on tämä Rauman seudun esteratsastajien taso kyllä todella heikko.. Tullaan kisoihin hevosella, jolla ei tainnut olla yhtään puhdasta askellajia. Komeestihan se älvee tölttäsi (huom, ei peitsannut) ja laukassa takajalat ravasi - ei siinä.. Mitään jäätävän paskaa tai rumaa ratsastusta ei onneksi näkynyt. Tulinpa siis siihen tulokseen, että olen ehkä maailmalla ollessani tottunut hieman parempaan..

Kisojen jälkeen mentiin tallille irtohypyttämään poneja. Alunperin piti mennä ajamaan, mutta oli niin perkuleen kylmä, että päädyttiin hypyttämään. Hienosti ne ponit kusetti meitä 6-0, joten taidettiin loppupeleissä juosta itse enemmän. :D Veeti oli kyllä hyvin taitava poni ja käyttäytyi tosi asiallisesti, vaikka oli hyppäämässä ekaa kertaa. Suojistakaan ei sanonut yhtään mitään. On se kyllä hienoluontonen poni, ei voi muuta sanoa. Laura oli säkittänyt sitä yks päivä ja se oli vaan chillisti seisonut. Taitava poni. <3

Loppuilta taitaakin mennä valvoessa ja mietiskellessä. Sain nimittäin äsken soiton, että Justinalla on ähky ja se ei kuulemma ole ihan lievimmästä päästä. :/ Oli kuulemma kovin mennyt kokoajan makuulle ja nyt neitiä talutellaan.
Mira soitti äskettäin ja onnekseni kertoi, että ei se ähky nyt niin paha ole. Huh, olin jo maalaillut kauhukuvia lopetuksesta ja harkinnut lähteväni ajamaan Ypäjälle. Onneksi Mira lupas pitää mut ajan tasalla. Nyt pistetään kaikki mahdolliset ruumiinosat ristiin, silmät kiinni ja toivotaan että kaikki menee hyvin. Vielä ei oltu eläinlääkäriä soitettu, mutta voi olla, että tarvitsee soittaa.

Ohohups, siitä onkin viikko kun olen viimeksi kirjoitellut - joskus voipi käydä niin. Olen huomannut, että kirjoitusaktiivisuuteni on aika lailla verrannollinen kahteen aktiivisesti seuraamaani blogiin (Cupcake Couture ja Katso, kenguru loikkaa!), sillä ylläripylläri molempia on päivitetty viimeksi viikko sitten.

Nah, en kuitenkaan jaksa alkaa koko viikkoa selostelemaan. Pyhässä yksinkertaisuudessaan ollaan touhuttu aamuisin pihattokakaroiden kanssa kaikenmoista, lähinnä harjoiteltu näyttelyihin. Justina on ollut oikeinkin mahtava ajoittain ja lähes joka ratsastuskertaan on mahtunut niitä superrakasmurusydänsydän -aatteita ja sitten sitä voivitunkusipäävoisitkokuunnellasaatana -kiukuttelua.

Eilen (3.11) Ypäjällä järjestettiin Hämeen hevosjalostusliiton toimesta varsanäyttely, jonne osallistui meidän HTK -ryhmän esittämänä kuusi varsaa (Ypäjä Eila, Ypäjä Eeva, Niittyalhon Elmeri, Ania, Ritge ja Agronomi).
Aloitettiin Eilan kanssa ensimmäisenä luokassa 1-vuotiaat suomenhevoset. Kehässä meni ihan semijees, joskin pienellä lisäharjottelulla oltaisiin voitu saada vielä parempi suoritus. Eila palkittiin kuitenkin kakkos -palkinnolla - samoin Eeva.
Tuloksia en netistä vielä löytänyt, mutta myös Elmeri sai kakkosen. Ania, Ritge ja Nomi saivat kolmoset.

Eilinen Juden liikutus meni vähän vituralleen kun neiti ei malttanut oikein käyttäytyä Haimihallissa. Kauheesti se kiirehti ja oli ikävä, mutta saatiin me sitten pari kivaakin pätkää ja loppuravit oli ihanan chillit.

Tänään oli pitkä päivä pihatolla. Alotettiin puol yhdeksän ja lopetettiin kahdentoista jälkeen. Otettiin D-pihaton pojut sisälle harjattavaksi, siistittäväksi ja ohjasajoon. Ohjasajettiin Hynden kanssa Ypäjä Eemeli ja Ypäjä Eliitti. Molemmat käyttäytyi ihan hyvin siihen nähden, että ne on vuotiaita ja ei ole kauheasti ollut ohjasajossa. Eemeli punki kovasti Hynden päälle ja oli aika rauhaton päästään kun taas Eliitti sai jonkun tahmakohtauksen puolessa välissä ja ei liikkunut sitten millään.
Varsojen kanssa touhustelun jälkeen oljitettiin pihatot, putsattiin vesikupit ja tehtiin päiväpihatto.

Iltapäivällä oli jalostusvalintaa ja tunti meni todella nopeasti, vaikka ei käytykään mitään kummoisia juttuja. Koulu loppui jo puoli kolme, koska meille ei oltu laitettu mitään tuntia kolmesta puol viiteen.

Lähdettiin heti tunnin jälkeen Terhon kanssa kakkoseen. Kävin Justinan kanssa vähän pyörimässä vitosen kentällä ja se oli ihan hyvä. Pikkuhiljaa alkaa kunto kohota ja saadaan päiväpäivältä parempaa peräänantoa esille. Vieläkin ongelmana on tamman jäykkyys ja se, että jollain hetkellä se on hyvinkin herkkä väistättävälle pohkeelle ja sitten taas toisella hetkellä punkee kylmän rauhallisesti takapäällään esim. ympyrän keskelle. Eiköhän tämäkin korjaannu kun saadaan taas tasapaino kondikseen. Laukatkin sujuu jo ihan ok, vaikka osa ympyrästä menee yhä aivan vinossa. Mutta nämäkään ei ratkea ellen ratsasta tarkasti. Hmh.
Pitääkin katsoa, josko saisin jonkun joku päivä kuvaamaan, että miltä meidän meno nyt näyttää. :p

Eilen oli oikeinkin mukava pihatto -tunti kun irtohypytettiin kuusi varsaan Wanhassa maneesissa, sillä jotkut oppisopimus(?) opiskelijat tahtoivat katsoa miten nuoret hevoset hyppäävät. Muutama varsoista oli ensimmäistä kertaa maneesissa ja hyppäämässä, mutta hienosti meni kaikkien osalta. Toinen hypytettäväni (Ypäjä Auri) innostui ehkä hieman liikaa, joten yritäppä siinä saada poni rauhassa kujaan kun se tulee lähes päälle eikä reagoi kun yritin kertoa, että minäkin olen täälä.

Järkättiin eilen myös meidän luokan kolmannet keskiviikkokisat, jotka oli toiset koulukisat meille. Luokat oli helppo B ja A sekä muutamat ratsukot starttasivat vaativaa ja KN'ää luokkien ulkopuolella. Yhteensä osallistujia oli reilut 40 ja rahaa saatiin säälittävästi reilu 200e.
Kisat alko vähän kehnosti äänentoisto-ongelmilla, mutta about viidennen ratsukon kohdalla saatiin jo jopa kuulutuskin kuulumaan. No, eipä ollut ensimmäinen kerta kun laitteet on niin monimutkasia, että niitä ei osaa käyttää kun yksi ihminen opistolta. Alkuongelmien jälkeen kisat rullasikin hyvin omalla painollaan loppuun ja päästiin lähtemään maneesilta siinä kahdeksan jälkeen.

Tänäänkin oli mukava touhuta aamusta varsojen kanssa. Haettiin C-pihatolta neljä varsaa talliin ja pestiin kahden hännät sekä harjattiin kaikki. Mentiin pienelle talutuslenkille, jonka aikana talutettiin molemmilta puolin ja otettiin muutama ravipätkä. Talutin Ypäjä Eila nimistä tapaus, joka minun olisi tarkoitus esittää tamma- ja varsanäyttelyssä ilmeisestikkin keskiviikkona. Neiti käyttäytyi lenkillä ihan hyvin, joskin paikoitellen heittäytyi todella levottomaksi päästään. Tähän Tuija antoi ohjeeksi, että pitää vaan mennä reippaampaa eteenpäin.
Huomenna ilmeisesti harjoitellaan esittämistä näiden esitettävien kanssa ihan maneesissa. Nyt tuntuu, että voi mennä hyvinkin jos Eila vain seisoo hyvin ja itse pysyn rauhallisena. :)

Pihatto -tunnin jälkeen kiirehdin kovaa kyytiä syömään ja siitä apteekkiin ostamaan Heinixiä sekä kortisonivoidetta, koska olen ilmeisesti allerginen jollekin ja mulle tulee ikäviä hyttysenpureman tapasia, mutta isompia 'paukuroita'. Apteekista nopeasti kämpille, vaatteiden vaihto ja takaisin oppilasruokalan päähän tekemään nimikkotarkastuksia.
Nimikkotarkastuksien suhteen kävi hieman kylmästi, sillä kolmen tarkistus kuudesta jouduttiin siirtämään toiselle päivälle, koska yksi oli kipeä, toinen katsonut ajan väärin ja kolmannen nimikko oli menossa tunnille..

Nimikotarkistuksen jälkeen sain taas juosta tallille ratsastamaan Justinaa. Mentiin hiekkalaatikolla about 40 minuuttia ja tuli tosi kivoja pätkiä, varsinkin alku oli oikein mahtava kun ratsastin kaarevia uria ja pysähdyksiä pääosin istunnalla. Loppua kohden huomasi, että neiti alko vähän väsymään kun ei jaksanut kulkea tasaisesti ja vauhtikin alko lisääntymään. Tallilla sitten äkkiä poni pois ja kiire jatkui. Siitä oppilasruokalaan syömään ja taas polkemaan ratsumestarin päähän.

Meille oli merkitty täksi päiväksi lukujärjestykseen ratsastuskoululla avustamista, joka sisälsi sen, että laitettiin hepat kuntoon, vietiin maneesiin ja talutettiin tenavia sielä. Valitsin talutettavaksi kimon Myrsky nimisen varmaankin alle 130cm ponin, joka oli vähän happaman näköinen. Ei se karsinassa mitään tehnyt, mutta maneesissa se yritti syödä mut jos satuin eksymään sen pään kohdalle. Ihan kiva poni, mutta ei ehkä sovellu noille pienimmille ratsastajille, sen verran vireä tapaus oli. En ole mitenkään superhyvä lasten kanssa (tulen kyllä ulkopuolisen silmin toimeen, mutta en itse viihdy), joten onneksi sain ratsastajiksi kaksi puheliasta ja toimeliasta tyttöä, jotka eivät kuitenkaan säheltäneet.

Vihdoinkin pääsin vapaalle ja huilaamaan. Huomenna on aikanen herätys kun seitsemältä pitää olla pihatolla antamassa poneille sapuskaa (ja tässä minä datailen vieläkin). Sen jälkeen on noiden kolmen nimikkotarkastuksen purku ja ilmeisesti sitä näyttelyyn harjoittelua.

Sydän.

Yhtään ei nyt nappais kirjottaa, kun on niin kova väsy. Kirjotampa kuitenkin, koska tänään tapahtu jotain, mikä sai mut hymyilemään loppupäiväksi kun Naantalin aurinko. :))

Tänään alkoi normaalit tunnit Hevosopistolla kahden pihattoviikon merkeissä, joten luvassa on paljon puuhailua nuorten hevosten kanssa. Tämän viikon lukujärjesys on varmaankin HIHSin takia normaalista poikkeava ja se näyttää kohdallani tältä:

TIISTAI - Varsojen kanssa touhuilua
KESKIVIIKKO - Varsojen kanssa touhuilua ja keskiviikkokilpailut
TORSTAI - Varsojen kanssa touhuilua, nimikkotarkastuksien pitämistä ja avustusta ratsastuskoululla
PERJANTAI - Varsojen kanssa touhuilua, ruokinnan suunnittelua ja pihattoa
LAUANTAI - Pihattoa
SUNNUNTAI - Pihattoa

Tänpäivänen koulupäivä oli aivan iisipiisi, koska mulla oli jopa huimasti yksi tunti. Tunnilla haettiin neljä pojua B-pihatolta, harjattiin ja käytiin ohjasajamassa kahta. Talutin Elmeri nimistä 2-vuotiasta suomenhevosta toiselta puolelta. Tämä tapaus oli kuulemma yksi vuotiaan tasolla vähäisen käsittelyn takia, joten siihen nähden herra meni oikein taitavasti - jopa ehkä taitavammin kun perässä tuleva vuotias Tahvo. Mentiin pieni lenkki, pujoteltiin hieman ja otettiin pysähdyksiä sekä peruutuskin. Lopuksi heittäydyttiin oikein villiksi ja otettiin pari pätkää ravia. Vaikka Elmeri olikin karsinassa hieman metsittyneen oloinen käyttäyty se töissä todella nätisti ja sen kanssa oli mukava tehdä hommia. :)

Kävin koulun jälkeen liikuttamassa Juden ratsain hiekkalaatikolla ja ai että kun mun muruni oli taas niiiin hyvä ja taitava. Tehtiin lähinnä ympyröitä, kaarevia uria, väistöjä, taivutuksia sisään ja ulos sekä pysähdyksiä. Ihan kammottaa kuinka paljon neiti on päässyt lihomisen lisäksi jäykistymään laitumella. Kaula on kyllä ihan notkea ja asettuu hyvin, mutta takapäästään on todella kökkö - varsinkin laukassa. Käytiin myös ravi ja laukka pienesti läpi, mutta mamman tasapaino on myös kärsinyt todella paljon laitumella ja hyvä kun pysyy laukassa ympyrällä pystyssä. Luonnollisestikkin huonoa tasapainoaan tuollainen jyrä korjaa vauhdilla. Oikeaan kierrokseen sain menemään tosi kivaa ravia, mutta vasen muistuttikin lähinnä vermon loppusuoraa.. Reissusta jäi kuitenkin hyvä maku suuhun ja ajan kanssa saadaan nuokin ongelmat pois, niinkun on saatu kahtena edellisenä vuotenakin.
Kun olin putsaamassa Juden kamoja satulahuoneessa ilmoitti Terho mulle, että me saadaan pitää meidän nimikot. Veti kyllä vähän hiljaiseksi, koska olin ihan valmistautunut siihen, että nyt se poni viedään multa. Mutta tulin tooodella iloiseksi, sillä muutamat yöunetkin menetin kun pohdin vain, että mitä käy kun ei olekaan enää sitä hevosta, jonka mukaan pitää aikatauluttaa päivänsä.
(Viereinen kuva on otettu joskus alkuvuonna 2009)

Kävin tänään myös ratsastamassa Eetun ja sitä ei ilmeisesti oltu liikutettu ihan hetkeen - ainakaan ratsain. Jalustimet oli samoissa rei'issä mitä mä käytän ja meno kentällä oli kanssa yhden sortin ravilähtöä. Empun ylivireyden lisäksi kenttä oli aivan mutavelliä ja ainoat kuivahkot kohdat oli ihan kentän reunoilla, joten siinä ei paljoa voltteja tms. tehty. Turhaan siis olisin itseäni ja hevosta kiusannut vaatimalla sitä keskittymään tai tekemään hommia. Sen sijaan annoin ravailla ja laukata aika reippaassa tahdissa kenttää ympäri - saipahan ainakin pahimmat höyryt pois.

Mun aivan täydellisen päiväni pilasi vaan se, että sain kiukuttelua osakseni muutamalta luokkalaiselta kun en ollut osallistunut huomisen koulukisan radan rakentamiseen. Niin, olisihan se ihan kiva jos minullekkin joku suvaitsisi tällaisesta hommasta kertoa. Kuudelta vissiin olivat aloittaneet ja oli about 10 yli kämpillä. Sanoin kyllä, että eipä minulle ole kerrottu, mutta kyllä kuulemma ollaan. Niin ja missäköhän? Tosiaan olen ollut aamu yhdeksästä siihen kuuteen asti liikkeellä, näkemättä RK -ryhmäläisiä, jotka vissiin on pääosin suunnitelleet niitä kisoja ton HIHSin takia.

Huomenna olis luvassa muutaman varsan irtohypytystä, joten pihatolla pitää olla yhdeksän maissa. Mielenkiintoisinta hommasta tekee se, että huomiset vauvat ei ole koskaan olleet maneesissa - voipi olla vähän jännää. Yritän muistaa ottaa kameraa mukaan. :)

The end.

Eilen ei tapahtunut mitään kummoista; kävin tekemässä yhden työvuoron ja muuten katselin kisoja. Esteluokat oli taas ihan mahteja, harmittaa vaan kun en päässyt viihdeiltaa katsomaan kun työvuoro oli juuri sopivasti 18-22.
Käytiin illalla myös after ride partyissä Scandic hotellilla ja oli ihan jees. Ihmiset oli tosi paljon vaan omissa porukoissaan, mutta tanssilattia oli aivan täynnä ja aivan villi. Kävästiin alkuillasta myös Tigerissä ja päästiin VIP -jonosta ilmaseks sisään rannekkeilla. Tän lisäksi vallattiin joidenkin VIP -pöytä kun ei kukaan häätänyt meitä sieltä, oli hieman VIP olo. :D Paikka oli tupaten täynnä limasia mamuja, jotka tuli iholle. Sen lisäksi DJ oli huono ja soitti musiikkia aivan liian kovalla, joten mentiin parin tunnin kuluttua hotellille. Että eipä ehkä tarvitse enää mennä ainakaan tuohon baariin. Ei sillä, että vältämättä koskaan tulisi mahdollisuuttakaan. Kokonaisuudessaan oli kyllä aivan päätön, mutta paras ilta.


Tänään on saatu kisat päätökseen ja hommat tallissa on oikeestaan ohi. Tän päivän hommiin kuului tavaroiden kuskailu autoille ja muu ratsastajien sekä hoiotajien auttelu. Koska ei tiedetty, että millon kukakin lähtee niin oltiin koko porukka kahdestatoista asti passissa, joten eipä ehtinyt näytöksiä katselemaan. Tosin onneksi pääsin katsomaan Rolex FEI World Cupin ja huhhuh kun oli mageeta, varsinkin kun Fagerström ratsasti. Hurrasin jo ihan fiilareissa kun rata loppu, kunnes huomasin että viimenen este tuli alas - DÄÄÄMN!! No, on se seitsemäs sijakin ihan hyvä, mutta ilman pudotusta ois ollut paaaaljooon parempi.


Huomenna olisi luvassa vielä muutama tunti tallin siistimistä ja sitten tämä rumba on ohi.
Kokonaisuudessaan on ollut todella upea sekä kokemusrikas viikko ja työ on ollut tosi kivaa, näytökset mahtavia, hevoset tykkejä ja niin edelleen. Ei kyllä kovin usein tule mahdollisuutta nähdä niin montaa isoa nimeä samalla kerralla ja kaiken lisäksi päästä seuraamaan talliin millaista on oikean hevosenhoitajan työ. Tulisin ehdottomasti uudestaan, vaikka heti ensi viikolla.
Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja tiistaina onkin aika palata takaisin heppaopintojen pariin pihattojakson merkeissä.

It's show time.

Torstaina alkoi HIHS pikkuluokilla ja kisojen alkamisen kyllä huomasi lastausalueella, kun kaikkialla minne menit niin oli jäätävä tungos. Hevosia, ihmisiä ja autoja aivan miten sattuu sikinsokin, hälläväliä turvallisuudesta.
Mun torstain ensimmäinen vuoro alkoi kymmeneltä ja loppui kahdelta. Toinen oli ilta kymmenestä yö kahteen.
Päivävuoroissa meidän työ on pääosin vastata, että kaikkialla on siistiä ja ihmiset käyttäytyy sääntöjen mukaan. Tietyin väliajoin saa käydä kierroksella kattomassa, että sprinklereihin ei ole ripustettu tavaraa ja että vesipisteiden vesisaavit ei ole täynnä. Näiden lisäksi saa metsästää kadonneita tavaroita (luudat, kottikärryt, talikot), sillä jotkut on kyllä niin mestareita jemmaamaan niitä. Tähän mennessä oon hakenut yhdestä välistä jo kolmesti yhteisessä käytössä olevan luudan ja voin vaan kuvitella montako kertaa joku muu on sen hakenut. Groomit on myös tavattoman kieroja ja pystyttävät karsinoiden kulmille ja väleihin omia VIP -lantaloitaan. Osa myös tupakoi tallissa kielloista huolimatta ja niitä saa sitten hajun perusteella etsiä. Toistaiseksi on löydetty vain piilo tupakkapaikka, mutta ei itse syypäitä. Työtä aiheuttaa myös käsihevos- ja lastausalue, jotka tuntuu olevan aina täynnä sontaa vaikka ne olisi juuri putsannut. Lisäksi puru- ja paskakontin ympäristö tuppaa välillä olemaan hieman sotkuinen kun jokainen hoitaja ei ihan viitsi siivota jälkiään.

Yövuoro on usein aika hiljanen, sillä kisat loppuu 22-23 maissa ja talli menee kiinni kello 00. Sen jälkeen kun hälinä on loppunut on vuorolaisilla aikaa lakaista tallia, siivota pihaa ja metsästää tavaroita. Halli on sen verran suuri, että sen puoliksi lakaisemiseen menee pari tuntia, vaikka ei lakaisisikaan jokaista väliä. Tästä syystä ollaan tehty niin, että vuoro 22-02 lakasee puolet ja vuoro 02-06 loput. Samalla kun tallissa kulkee on mukava katsella mitä ne hevoset puuhastelee. Yövuorossani näin raukan näköisen hevosen, jonka full neck -loimi oli valahtanut korvien yli melkein silmille. Olisi tehnyt mieli vetästä sitä loimea niskasta taaemmas, muttakun ei saada koskea hevosiin niin ei saada.
Viimesin tunti yövuorosta on melko tylsä, kun kaikki on tehty ja jotain pitää jättää seuraavallekin vuorolle. Yritä siinä sitten väsyneenä viihdyttää itseäsi, ei onnistu. Ja jos onnistuu niin juttu on niin HC -luokkaa, että oksat pois.


Kun meillä ei ole työvuoroa niin me saadaan vapaasti katsella kisoja, mikä on toooodella mukavaa. Sen lisäksi, että katsominen on ilmaista, niin meidän katsomosta saa myös mentyä hyville paikoillekkin!
Torstaina tosin en jaksanut kovasti katsella luokkia, sillä samantyylistä menoa näen Ypäjän kisoissa ihan riittämiin.
Katsomisen sijaan jaksoin kyllä kiertää expossa jalkani kipeiksi - auts. Expo ei ainakaan toistaiseksi ole ollut mitenkään kummallinen; joko tavara on kallista tai sitten sellaista mitä en tarvitse ja liikkeitä on vähän. Löysin kuitenkin 30 eurolla tummansiniset Horzen polvipaikkaiset housut, 3e impulssikannukset sekä 5e maksavan Eskadronin ketjuriimunarun. Harmittaa kovasti, että menin expoon niin myöhään, sillä olisin kovin tahtonut suomen maajoukkueen takin (selässä equestrian team finland brodeeraus), mutta niitä oli enää jäljellä kokoa jäesäkki.
Illalla oli kuitenkin pakko käydä katsomassa Pether Marknen klinikkaa koulu- ja esteratsastajille kun kerran vapaalla olin. Pidin klinikasta todella paljon, vaikka en kaikkea aivan ymmärtänytkään. HIHS ohjelmalehtisessä ei turhaan lue Ruotsin tähtivalmentajan klinikka. Taitavien ratsastajien ja hienojen hevosten lisäksi oli mahtava huomata millaisen muutoksen tämä mies sai aikaan ratsukossa niinkin lyhyessä ajassa ja niinkin yksinkertaisilla tehtävillä. Kaiken huipuksi sama tehtävä toimi koulu- ja esteratsuilla. Oli kiva katsella millä tavoin koulu- ja esteratsujen (ja ratsastajien) työskentely, liikkuminen yms. eroavat toisistaan samoissa tehtävissä.

Tämän päivän vuoro tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka kokoajan oli jotain pientä hommaa tehtävänä. Pääosin tehtiin jo yllä mainitsemiani asioita, mutta sen lisäksi autoimme lähteviä ratsastajia tavaroiden autolle viennissä. Tyhjensimme myös vapaaehtoisesti erään karsinan ja kuivitimme uudelleen, kun vesipisteen vedet oli valunut sinne ja kastellut karsinan aivan litimäräksi. Ratsastaja kuitenkin käyttäytyi asiallisesti kertoessaan meille tulvasta ja hoitajakin oli kuulemma ollut iloinen kun karsina oli tehty kuivaksi. Jälkeempäin ratsastajakin taisi olla tyytyväinen, sillä keskiväylän vesipiste suljettiin.

Tänään katselin aika paljon kisoja ja kiersin hyvin vähän expoa - löytämättä mitään. Luokat oli mielenkiintoisia, mutta nimet vielä sitäkin kiehtovampia! Radalla näkyi alan huippuja Kontiosta Beerbaumiin. Hienot hevoset, mahtavat ratsastajat ja upea fiilis, ei voi muuta sanoa kun että tässä päivässä taisi olla vain ripaus siitä, mitä tullaan viikonloppuna näkemään! Hienoa on ollut.
Illan the horse men show oli myös piristävä, joskin fiilis katsomossa olisi saanut olla vieläkin parempi. Oli kyllä huimaa kun miehet loikkii esteitä niin korkealle, että tolpat loppuvat kesken. Harvan hevonen edes kykenee siihen!
Päivän viimeiseen luokkaan (International Speed 140 cm) olin hieman pettynyt, sillä tosi harva ratsasti oikeastioikeasti aikaa ja otti riskejä saadakseen nopean ajan. Jäin kaipaamaan ripeää, mutta siistiä ratsastusta sen sijaan sain mielestäni liian harkittua ja tarkkaa menoa. Tulin päätelmissäni siihen tulokseen, että luokan palkinnot eivät ehkä olleet niin isot, että olisi kannattanut laittaa kaikki peliin.

Tähän mennessä ollaan pärjätty tallissa hyvin tai sitten en vain ole saanut korviini negatiivistä palautetta. Todella moni oli saapuessaan iloinen siitä, että autettiin purkamaan auto ja siivottiinkin se vielä kaupan päälle. Muutamalta groomilta tosin on tullut napinaa muutamista asioista ja välillä mietin, että eivätkö he ymmärrä, että sääntöjä ei ole tehty kiusakseen vaan lähinnä takaamaan turvallisuutta, mistä kukaan ei taida oikein välittää. Hevosia kuskataan miten sattuu ja niitä laitetaan kuntoon vähän missä sattuu jne. Onneksi ei ole minun vastuullani, jos jotain käy.
Se täytyy vain sanoa, että on aivan erilainen meno täälä tallissa kun esim. Ypäjän 'pikkukisoissa'. Jotenkin kovin paljon villimpää ja no one cares. :D
Tallin fiilis on vain vahvistanut haluani päästä jollekkin esteratsastajalle groomiksi ja toistaiseksi yritänkin päästä koulun jälkeen lähtemään ulomaille.

Päivä 3.

Lopeteltiin työpäivä eilen yhden aikaan yöllä, kun oltiin saatu purettua kaikki sapuneet rekat. Homma on mukavaa, joskin oman vaikeutensa tuo se, että kaikki hoitajat yms. ei puhu kovin hyvää englantia, joten välillä on hieman hankala saada selkoa, että kenen hevosia ne on ja mitä tavaroita on tarkotus ottaa mukaan.

Tänään oli taas herätys ennen kahdeksaa ja siitä aamupalalle odottelemaan ilmoitusta, että koska alkaa rekkoja tulemaan. No, oltiin sitten 'ruokalassa' venaamassa varmaan pari tuntia, kun luultiin että niitä alkais tulemaan aivan pian..
Rekkoja tuli aikalailla tasaiseen tahtiin ja puolen päivän aikaan oli lähes kaikki KV-kisaajat tullut.
Iltapäivästä alko hevosten tulo hidastua, joten päästiin siihen, että on kolme ryhmää ja kahden tunnin vuorot. Tällä hetkellä mulla on vapaata, mutta talli kutsuu taas seitsemän aikaan, josta sitten luultavasti joudun jatkamaan taas yöhön asti kun luvassa on vielä hieman lisää rekkoja. :D

Huomenna meillä alkaakin sitten 'kunnon työt' eli tallin siistinä pito ja jonkinasteinen valvominen sekä tietysti itse kilpailut! :)

Easyeasyeasy.

Huhhuh kun pelästyin, että en saa kuvia liitettyä mukaan, mutta luimpas tuon tekstin uudelleen ja huokaisin. :D

Tää päivä on ollut helppo tähän asti, saas nähdä mitä ilta ja yö tuo tullessaan kun yhdeksän hepparekan olis määrä saapua.

Aamulla herätys oli hieman ennen kahdeksaa, siitä aamupalalle ja sitten talliin, missä oli vuorossa hallin lakasu, jonka ohessa ryhmittäin ensisammutusharjoitus. Jossain välissä saapui heinäkuorma, mitä osa alko purkamaan. Lakastiin varmaan pari tuntia ja aiai kun nyt jo kylkiluiden alhaalta kolottaa. Ennen kahtatoista oli talli nimilappuja vaille valmis. Täytyypä sanoa, että on kyllä tulossa tosi kivoja nimiä tänne kisaamaan. :)
Tallialueen valmistuttua meidän urakka oli ohi ja päästiin seitsemäksi tunniksi vapaalle.



Lähdettiin käymään Helsingissä, vaikka alunperin piti jäädä hengailemaan pukukopille, mutta tylsyyteenhän siinä olis kuollut. Helposti päästiin junalla perille ja kaiken lisäksi ilman maksua. :p Muut lähti elokuviin, joten jäin yksinäni kiertämään kauppoja ja voihan jumaliste kun niitä samojen ketjujen liikkeitä on jokasen kulman takana. Oli kyllä ihan mukava päästä kattomaan 'tarkemmin' tätäkin kaupunkia, voisin jopa asua täälä (ellen jäis heti aluksi ratikan alle).
Tuntien kiertelyn jälkeen ei mukaan tarttunut kun 20e housut H&M'ltä ja pitkähihainen paita Ginasta. :)

Seuraavaksi on vuorossa odottelua ja odottelua, koska ei tiedetä varmaksi että millä lautoilla nää rekat saapuu. Yhdeksän aikaan saattaa tulla Naantalista jotain ja ellei siinä tule, niin yhdentoista maissa Turusta. Viimeistään kymmenen aikaan alkaa hommat hallissa, jollon ainakin laitetaan oljet jonnekkin ja tankataan gaattorit.

It's time to rock'n roll.

Ensimmäinen HIHS päivä ohi ja kivaa on ollut. Kuvia yritän saada mahdollisimman pian näkyville, mutta nyt en jaksa koska nukuttaa niin kovin.

Paikan päälle saavuttiin siinä yhdentoista jälkeen. Melko nopeesti vietiin kamat pukukoppiin (missä haisee), katteltiin paikkoja ja jäätiin odottelemaan purukuorman tuloa.

Alotettiin tänään hommat kuivittamalla kaikki 200 karsinaa ja voin vaan sanoa, että sitä purua oli lähes joka paikassa about neli tuntisen urakan päätyttä. Siitä huolimatta oli hauskaa! Onneksi ei sentään tarvinnut kottikärryillä kuivittaa vaan apuna oli isoja roskiksia, gaattoreita, peräkärryjä ja yksi avanti. Kuskailin lähes koko ajan avantilla purua, kun kukaan ei sitä tullut multa pyytämään. On muuten näppärä peli!

Huomenna alotetaan kasin-ysin aikaan paloharjoituksilla ja sen jälkeen valmistellaan tallia. Illalla ois ekojen hevosten tarkotus saapua ja siitä sitten alkaakin keskiviikon ja torstain kestävä purku-urakka.

Hey ho, Let's go!

Matka kohti helsinkiä on alkanut HKT porukan kanssa keltaisella bussilla, jonka kuskin ajotaidoista en olisi niinkään varma. Toivotaan, että päästään hengissä perille!

Muttasiis, hieman viimehetken kuulumisia, sillä en ole jaksanut kirjoitella mitään viikonloppuna.
Perjantain ratsastustunti suju ihan ok. Menin Ilen sijaan Kingillä, kun tehtiin vaihtokaupat ryhmän sisällä - ja saatiin kuulla siitä jälkeenpäin.. Kingi oli kuitenkin pääosin mukava, joskin todella raskas edestä. Parhaani yritin, mutta siltikään en saanut sitä kunnolla asettumaan saatikka sitten myötäämään.. Tunnilla ei ollut mitään erityistä aihetta, tehtiin aikalailla omaan tahtiin siirtymisiä ja pysähdyksiä kaikissa askellajeissa.
Vastoin suunnitelmia lähdin käymään kotona kun tarvitsin HIHSiä varten hieman tavaraa.

Lauantaina kävin ratsastamassa Liisan ja ajoittain teki oikein pahaa ratsastaa sitä kun se ontu. Pakko oli kuitenkin mennä, jotta vika näkyis mahdollisimman hyvin klinikalla. Onneksi neiti ei ollut koko aikaa ep ja könkkäämisestä huolimatta liikkui nöyrästi eteenpäin.
Laitettiin lauantaina myös Veeti ponilaumaan, mutta se oli pakko ottaa sieltä pois kun Blacky alko jaakaamaan sitä, vaikka ensiksi näytti siltä, että niistä kahesta vois tulla hyvätkin kaverit. Tultiin siihen tulokseen, että kaipa se ahdistu niin siitä, että kaikki pyöri siinä miten sattuu. Laitettiin sitten Helmi ja Veeti omaksi ryhmäkseen.

Eilen sain oneksi kyydin Ypäjälle niin sain Juden kamoja mukaan. Kävin ratsastamassa sillä maneesissa ja 'koeajamassa' meidän Wintecin, minkä ostin jo kesällä, mutten oo saanut käytettyä. Satula oli hyvä (joskin mun saappaat inisi ärsyttävästi) ja poni oli hyvä. Ei tehty mitään ihmeellistä, mutta silti olen tyytyväinen siihen miten Jude liikku ja toimi. Otettiin myös muutama ympyrä ravia ja oli hyvän tuntunen. En malta odottaa, että pääsen ratsastamaan sillä viikon päästä. :)

Tällä istunnolla ei enempää asiaa, illalla on luultavasti luvassa uusi postaus siitä, että miten on mennyt. Tällä hetkellä odottava fiilis. :)

Ei voi sanoa muuta kun että äöäöäöäöäöääää mikä päivä!
Alotettiin aamu mahtavasti seisomalla semmoset pari tuntia tihkusateessa ja voin kertoa, että oli helvetin kylmä! No, kurjuudesta huolimatta opittiin kaksi melko tärkeää hommaa nimittäin ajamaan Avantilla ja käyttämään traktoriin liitettävää kaivuria. Oli melko jänniä hiekkaleikkejä ja kaikkien oli pakko kaivaa tai sitten sai luvan itkeä ja kaivaa.

Tunti loppu onneksi hieman aikasemmin, joten suunnattiin Terhon kanssa ratsastamaan. Alunperin tarkotus oli mennä maastoon ja pyörähtää kentällä, mutta sateen vuoksi mentiinkin maneesiin ja mun nainen oli niiiin ihana. <3 Joko mun omassa ratsastuksessa on tapahtunut muutos tai sitten Judessa oli tapahtunut muutos, mutta se oli tosi hyvän tuntunen edestä ja sillä oli mukava mennä, vaikka ei voitukaan oikeestaan kun vähän työskennellä käynnissä. Jäykähän se oli kun rautakanki, jalat meni sekasin toisinaan, suoraan oli vaikea mennä ja tasapaino vähän hukassa, mutta eiköhän se siitä jouluun mennessä parane. :)
Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen, että Jude oli näin hyvä 5kk laidunloman jälkeen, vaikka en siltä mitään hurjia vaatinutkaan. Annoin mennä matalassa muodossa ja ajoittain jopa kuolaimen alla, kunhan kulki rauhallisesti ja ei ollut edestä kiinni kuolaimessa. Otettiin pari pientä ravipätkää ja nekin meni ihan hyvin. Enempää en uskaltanut ottaa, vaikka ois varmaan voinut kun ei neidille tullut hiki/kosteaksi saatikka edes hengästynyt, vaikka joutukin vähän takajalkoja käyttämään.
Taas voisin hehkutella vaikka kuuinka paljon, että miten ihana Jude oli ja miten tahtooisin sen omaksi ja miten niin tyksin sitä. <3

Kaksi vikaa tuntia oli jotain yritys juttua ja hevostalouden historiaa, mutta pitää sanoa, että nää tunnit meni hieman ohi kun lueskelin ratsastus -lehteä. :D Ei kuitenkaan ollut mitään kovin mielenkiintoista, vaikkakin ehkä ihan tarpeellista.


Kasin aikaan mentiin demoluokalle HIHS infoon, jonka perusteella ens viikosta on tulossa ihan mielenkiintonen. Meidän tehtävänä on huolehtia tallista eli kuivittaa karsinat, purkaa hepparekkoja ja muita kuormia sekä vissiin pitää jonkinlaista vahtia sielä. Luvassa on kuulemma rankka viikko, sillä hommaa ja kiirettä on paljon ja yöunia vähän. Toivotaan, että homma pelaa järjestäjien puolelta ja ettei kamat (talitkot, luudat, gaattorit etc.) ala katoilemaan. Tietysti plussaa voisi myös olla, että ei ärsyynny muiden naamoista. :D
Otan koneen mukaan, joten saan luotua ensi viikolle teeman ja kirjoiteltua fiiliksiä ja raportteja hommasta. Eli kannattanee seurata jos yhtään kiinnosta mitä tapahtuu isojen kisojen 'kulissien' takana. Tosin yritän muistaa sen, että nimillä en voi tapahtumista kertoa tai saan vielä jonkun syytteen. :D




Nyt pitäisi ehkä suunnata suihkun kautta nukkumaan, sillä meillä on aamulla kahdeksalta ratsastustunti ja sain - tietysti - sen hevosen, mitä vähiten toivoin. Tunnista on tulossa yhtä tuskaa, sillä eräs Livingstone niminen elikko tuskin aikoo liikkua omin jaloin eteenpäin.

Kuvat on hevosopiston sivuilta ja ne on otattu vuoden 2009 HIHSissä.