Loiksankoiksan.

Tämä päivä kului pitkälti heppaillessa ja ilta matkustellessa.
Lähdettiin aamulla kymmenen jäljestä Lauran ja sen pikkusiskon kanssa tallille ajamaan poneja. Totta puhuakseni en edes muista koska olen viimeksi ollut kunnon ajolenkillä. Ei me kovin kovaa päästy menemään kun tiet oli niin kovia, koska lunta ei ole tullut. Laura ja pikku-Essi ajoi Lylliä ja Veeti tuli niillä peräponina - ja taitavasti tulikin! Me pidettiin Helmin kanssa perää. Vähän oli kylmä ilma, mutta kunnon toppautumisella sai pidettyä edes jonkinasteisen siedettävän olotilan yllä.
Tallilla ponit (ja tallin muutkin hevoset paitsi Matu) oli ikionnellisia, koska ne oli saanut suuuren olkipaalin tarhaansa. Ja voi sitä riemua kun ne sai paalin levälleen alta aikayksikön.

Yhden aikaan olin kotona ja luin tenttiin vajaan tunnin. Ennen kolmea suunnattiin Lauran kanssa takaisin tallille liikuttamaan Liisa ja Tähti.
Lähdettiin käymään metsikössä pieni lenkki ja vähän epäilin aluksi kuinka käy, kun lähdin ilman satulaa. No, hyvinhän se meni. Joku susikoira aikaansai pienoisen jäätymisen hevosissa, ei onneksi muuta vakavampaa.
About 15min maastolenkin jälkeen mentiin kentälle vähän jumppailemaan. Neiti oli kankea kun rautakanki ja ei väistänyt saati kuunnellut pohjetta sitten yhtään. Oli myös melko lähellä, etten päässyt analysoimaan kentän pohjaa Liisan saadessa paskahalvauksen kun näki ketun kauempana. Se oli sitten 180 asteen käännös ja muutama loikkaa. Taitavasti pysyttelin kyydissä ja nopeasti se hepo pysähtykin. En yhtään osannut varautua tuollaiseen pakenemiseen kun en edes huomannut mitä se kyttäsi.. Tämän välikohtauksen johdosta saatiin ainakin hieman virtaa ja aktiivisuutta siihen käyntiin.

Talleilun jälkeen suoritin viimeiset pakkaamiset ja lähdettiin linja-autoasemalle - matka kohti Turkua alkoi. Kovasti luin tentteihin, mutta en tule koskaanikinä muistamaan 14 eri kivennäis- ja hivenaineen tehtäviä, puutosoireita jne.
Toivotonta.

Otsikoton postaus.

Perjantaina käytiin Liisan kanssa vähän maastoilemassa Lauran ja Tähden kanssa. Tehtiin Liisa-kaupunkilais-neidistä kunnon pukapolle ja mentiin metsään rämpimään. Ei oikein hepo ymmärtänyt, että sielä juurakossa ei ihan parane esittää mukamas-niin-kuumaa-ratsua. Voi käydä huonosti. Muutaman kerran tuli pientä kompurointia, mutta muuten lenkki meni oikeinkin hyvin ja ongelmitta.
Alan pikkuhiljaa kääntyä siihen suuntaan, että Liisalla on jonkinlainen viha-rakkaus -suhde pyöröpaaleihin. Niitä on matkanvarrella kun mennään maastoilemaan ja aina se kerpele stoppaa sen yhden paalirivin päähän ja alkaa kiukuttelemaan. Kuitenkin kun päästään ensimmäisen paalin ohi, niin hinkuu se niiden luo ja samalla kuitenkin välttelee. Kerran sitten päästin neidin nuuhkimaan paalia ja tää pölvänä alko puremaan sitä. Ei taida olla ihan kaikki murot kulhossa tolla naisella. Siitä huolimatta, että muutama orava nyt on sattunut sinne muuntajaan jämään niin tykkään kovasti sen luonteesta. :)


Tänään käytiin veljen kanssa katsomassa HP DH1 ja oli kyllä ihana leffa - as allways. Alussa tihrustin kyyneliä kun oli niin surullista, muutenkin oli aika synkkä leffa (niin on kyllä kirjakin). En muista kovin tarkasti, että mitä kirjassa tapahtui kun sen lukemisesta on niin törkeän kauan aikaa, mutta ei kai tämä leffa niin kovasti poikennut kirjan juonesta kuten esim. PVP'n leffa?
Elokuvan tempo oli aika hidas ja tuntu, että kokoajan vaan haahuiltiin. Toisaalta taas tapahtui paljonkin juttuja, mitkä ovat tärkeitä toista osaa ja koko tarinaa ajatellen. Uskon, että sellainen ihminen joka ei ole kirjoja lukenut ei saanu elokuvasta niin hyvää kokemusta kuin joku, joka on jo lukenut kirjat ja tietää juonen. Kim ainakin piti leffasta, vaikkei ole lukenutkaan kirjoja. Sellaiselle joka ei ole aiempiin teoksiin tutustunut on elokuva varmasti täyttä hepreaa ja palloilua.
Lopetus oli hyvä, sillä mitään kriittistä ei jäänyt kesken samaan tyyliin kun esimerkiksi Pirates of the Caribbeanin kuolleen miehen kirstussa.
Näyttelijät oli taaskin niin valtavan ihania ja aloin jotenkin kummallisesti pitää myös Ronista, vaikka se ei koskaan ole herättänyt mussa oikein mitään - lukuunottamatta 'spider's want me to tap dance' kohtaa. Mahtava! Dracokin oli ihanan herkkis ja peloissaan. <3 Vähän toisenlaista mitä ihmiset ficeissään kirjoittaa.



Huomenna on sitten taas aika palata Ypäjälle. Kovin nopeasti kulunut tääkin pidennetty viikonloppu.
Ensi viikolla olisi luvassa KUUSI tenttiä kolmen päivän sisällä. Maanantaina on laiduntalouden, ruokinnan suunnittelun ja jalostusvalinnen tentti, tiistaina vain yritystoiminnan ja keskiviikkona hevostalouden historian sekä siitoshevosten hoidon tentti. Että hyvin pyyhkii.
Keskiviikkona alkaakin sitten lukio VIIMEISTÄ kertaa! Happyhappy.

Blingbling ongelma.

Vastoin vedenpitäviä suunnitelmiani (viettää viikonloppu opistolla) lähdin tänään kotiin, sillä riemukseni huomasin tiistaina, että olin jättänyt tanssiaismekkoni kotiin ja itsenäisyyspäivän tanssiaiset ovat toinen päivä. No, eipä siinä muu auttanut kun raahautua Turun kautta Raumalle. Toisaalta tässä on se hyvä puoli, että pääsen VIHDOIN katsomaan sen hp seiska part ykkösen!!

Mulla on kova suru Justinan suhteen, sillä sen jalka on tosi huonona. Tai ei se ulkoisesti oireile, mutta se on jo jopa käynnissä aika-ajoin ep. :/ Käytiin kuitenkin eilen kävelemässä 30min maastolenkki ja nyt neiti saa lomailla neljä päivää niin katsotaan maanantaina miten käynti sujuu. Klinikallehan toi pitäis saada, muttakun se on 'arvoton' tutkimustamma, joka ei tarvitsisi liikuntaa niin suotta sitä tutkituttamaan. Tosin kyllä se Samuli voi vaikka joka päivä klinikalla rampata kun se on niin hurja - ja arvokas - siitoshevonen! Tasan ei käy onnenlahjat.
Tuli kyllä niin paskaan saumaan tää Juden jalkavammailu, ettei mitään rajaa. Juuri kun olin saamassa siihen kunnon tuntumaa ja se liikku parhaiten ikinä. Itellä oli hyvä motivaatio ja ens kuussa oltais päästy starttaamaan ekat yhteiset kisatkin. Pistetään taas kaikki mahdolliset ruumiinosat ristiin ja silmät kiinni, jotta neiti pääsis tutkittavaksi mahd. pian ja tervehtyis.

Minulla on myös kovin suuri blingbling ongelma!
Päätin vihdoinjaviimein blingata mun speed airin, mutta yllättäväksi ongelmaksi osottautuikin se, että noi svarowskeja saa vaikka missä kivoissa väreissä!! Joku pinkki ois ollut ittelle mieluinen, mutta se on niin Noora 10w ja nähty - samoin kristallikin. Päädyin siis johonkin sinivihertävän sävyiseen, muttakun niitäkin on kymmenen kappaletta. Alla mun hieno ja ennenkaikkea taitava kuva, minkä avulla yritän päättää mikä väri olis kivoin. :D

Mikä on kun ei uni tule?

Tähän väliin tällainen nopea iltapostaus ja sitten nukkumaan - jos vaika sais unta.

Tällä viikolla meidän oppiaineet on taas pelkkää teoriaa lukuunottamatta torstai-iltapäivälle laitettua varsojen ajoa. Yhden kokonaisen teoriaviikon jälkeen kaipaa jo vähän vaihtelua, käytäntöä. Tunnit on jotenkin paljon mielekkäämpiä kun saa itse touhuilla ja ainakin minä opin paljon paremmin tekemällä ja katsomalla kuin kuuntelemalla.
Kokonaisuudessaan viikon lukujärjestys näyttää tällaiselta:
MAANANTAI - Hevostalous suomessa sekä Fysiologia ja lääkintä.
TIISTAI - Esiintymis- ja esimiestaito, Ruokinnan suunnittelu, Yritystoiminta ja Markkinointi
KESKIVIIKKO - Esiintymis- ja esimiestaito, Siitoshevosten hoito, Hevostalous suomessa ja Markkinointi.
TORSTAI - Siitoshevosten hoito ja Varsojen ajoa.
PERJANTAI - Vapaa.

En tiedä mikä meni tänä aamuna vikaan, mutta meillä piti olla Suomen hevostaloutta käsittelevää ainetta, mutta opettaja ei tullut paikalle (eikä ainakaan jälkeenpäin ollut yhteydessä), joten siinä puoli 11 aikaan hipsittiin pois.
Iltapäivä olikin Seppo Hyypän 'eläinlääkintää' ja tottapuhuakseni olin koko tunnin aivan pihalla siitä, mikä oli käsiteltävä aihe. Aloitettiin lihasvammoimmoilla ja hypittiin mielestäni keskenkaiken minne sattuu, mutta ehkä jos lukisin muistiinpanoni uudestaan koko idea saattaisi valjeta. :D

Tuntien jälkeen kävelin toiseen päähän ja menin ratsastamaan Judella haimiin. Olisin mennyt maastoon, muttakun neidillä on vaan kantahokit niin ajattelin, että turha sen on jännittää liikkuessaan enempää. Käveltiin maneesissa alkuun puoli tuntia ja otin vähän ravia ja ympyröitä. En vaatinut oikeestaan mitään, kunhan köpöttelin. Jude alotti taas sen mystisen könkkäämisen, mitä se teki jo keväällä. Eli sen toinen takajalka ottaa eripitusta askelta välillä enemmän ja välillä taas ei ollenkaan tai niin ettei sitä huomaa. Mitenkään muuten tää ei oireile; ei arista, turvota, ole lämmin tai muutenkaan liiku haluttomasti.
Kävin sitten tallimestarilta kysymässä, että mitenkäs jatkossa JA VASTA NYT mulle suvaitaan kertoa, että neiti on jo kaaauuaan liikkunut ajoittain noin. Siinä on kuulemma syy, miksi sitä ei enää pidetty tunneilla. Että kiitos vain kovasti infosta. Oon miettinyt pääni puhki tota vaivaa, syyttänyt itseäni, kokeillut (omaan piikkiini) sitä sun tätä ja nyt vasta saan tietää tän! Ei osannut se TM sanoa, että onko vikaa ees koskaan tutkittu, mutta lupas Hyyppää pyytää kattomaan - saas nähdä katsooko. Vippakonstina käski laittamaan jalkaan painavaa putsia - well, koitetaan huomenna.


Uujeejee, meidän luokka varas tänään ihkaoman abiristeilynsä (koska ei päästä Loimaan lukiolaisten risteilylle - mihinkä lukioa koskeviin tilaisuuksiin me edes päästäis?) ja tidii - se on BILEMERI 2011!!
Parasta tässä jutussa on se, että saadaan todennäköisesti maksettua koko matka meidän kisoista ansaitsemilla rahoilla. :)

Oivoi kun ei ole tullut kirjoiteltua, tosin mitään mielenkiintoista ei ole tapahtunut. Jotenkin ei viikolla napannut yhtään kirjoitteleminen, tiedä sitten mistä johtui. Kaikenlisäksi tämäkin postaus on yhtä tyhjää. Lupaan, että ensi viikolla kirjotan jotain asiaakin. :)

Koko viikko oli pelkkää teoriaa ja olin todella yllättynyt, miten hyvin 'jaksoin' tunneilla. Osa aiheista oli ihan mielenkiintosia, mutta laiduntalous yms. tylsät aineet ei oikein napannut.

Kouluviikon jälkeen lähdin into piukeena Raumalle, koska oltiin sunniteltu, että mennään kaveriporukan kanssa vähän juhlimaan yhden kaverin synttäreitä. Bailut alkokin ihan hyvin, mutta loppu vähän kehnosti mun osaltani. Flippasin jotenkin aivan totaalisesti ja en vieläkään oikeen ymmärrä tilannetta. Lähdettiin Johkun kanssa hakemaan ruokaa alhaalta kun joku tyyppi toi porukalle vähän mäkki safkaa. Hississä koko mun maailma meni ihan sekasin, kontrolli katos ja jalat lähti alta. Se oli TOSI pelottavaa ja muistan vaan ajatelleeni, että pääsispä makaamaan. Tätä jatku koko hakureissun ajan (about pari minuuttia) ja multa lähti jalat alta varmaan kolmesti. Seuraava muistikuva on kun istun vessan lattialla ihan normaalina, siinä tilassa missä lähdin ovesta ulos.
Lähdi sitten jonkun ajan päästä kotiin. Epäilen, että toi vesipiippu (tai tupakka ylipäätänsäkään) ei oikeen sovi mulle, koska olin poltellut sitä ennen kun mun kuppi meni nurin. Tällä hetkellä toivon, että Johku ois antanut mun jäädä hetkeks istumaan sinne alas.

Muutenkin viikonloppu alko tosi huonosti kun äiti soitti, että se on sairaalassa. Sillä oli ollut perjantai aamuna jonkinsortin puhevaikeutta ja se oli käsittääkseni passitettu työkavereiden toimesta Poriin sairaalaan. Käytiin tänään Matin ja Kimin kanssa katsomassa äitiä. Se olis vissiin saanut lähteä jo tänään kotiin, mutta jäi vielä tarkailuun. Olisin kyllä tahtonut äidin tänne, koska täälä on aika ankeeta Kimin kanssa kaksistaan.

Pieni piriste lauantai aamuun oli se, että YO-kirjotusten tulokset oli tullut. Matikasta tuli M ja siitä olen TODELLA ilonen. Ruotsi menikin sitten jopa opettajan arviota (vahva C, mahdollisuus jopa M'ään) kehdommin; B tuli. Ruotsiin olen pettynyt, koska luulin sen menevän matikkaa paremmin ja muutenkin, että siitä tulis vähintään C. Koitan kuitenkin olla tyytyväinen tohonkin arvosanaan.

Postaus nro. 100!

Mietin pitkään mitä postaus nro. 100 tulisi käsittelemään. Aluksi ajattelin tehdä kattavan esittelyn Justinasta, mutta sopivampi kohde löytyi kun äiti soitti minulle. Lähdemme 30.12 Egyptiin Sharm el sheikh -nimiseen paikkaan. Tällaisesta joululahjasta en olisi osannut uneksiakkaan! Suomen uusivuosi jää juhlimatta, mutta uskon, että tämä matka päihittää kännisekoilun 6-0. Itse en ole koskaan matkustanut lentokoneella, saatika Ruotsia kauemmas. Jo sekin tekee tästä matkasta odottamisen arvoisen.


"Egypti on Pohjois-Afrikassa sijaitseva valtio. Sen naapurivaltioita ovat Israel koillisessa, Libya lännessä ja Sudan etelässä. Pohjoisessa Egypti rajautuu Välimereen ja idässä Punaiseenmereen.

Egypti on asukasluvultaan maailman viidenneksitoista suurin valtio ja arabimaiden suurin. Suuri enemmistö maan 78,8 miljoonasta asukkaasta elää Niilin rannoilla, sillä sinne on keskittynyt Egyptin kaikki maanviljelykelpoinen maa-alue. Suuret osat Egyptiä ovat Saharan autiomaata ja harvaan asuttuja.

Egypti on erityisen tunnettu muinaisesta korkeakulttuuristaan ja maailman tärkeimpiin ja vanhimpiin lukeutuvista muistomerkeistään, kuten Gizan pyramidista, Karnakin temppelistä, Kuninkaiden laaksosta ja Gizan sfinksistä."
© Wikipedia



Sharm El Sheikh sijaitsee aivan Siinain niemimaan eteläkärjessä Punaisenmeren rannalla. Kaupungissa on kaksi osaa vanha Sharm el Sheikh sekä uusi hotellialue Naama Bey noin 7 kilometrin päässä.



Yövymme Sharm cliff -nimisessä neljän tähden hotellissa, mistä on n. 300 metrin matka oikopolkua pitkin Naama Bay'hin ja uimarannalle.



Olen hakenut netistä hieman tietoa lomakohteestamme ja olen erityisen kiinnostunut uusista kokemuksista. Olen alustavasti miettinyt muutamia retkiä tms. mitkä on pakko tehdä. Tahtoisin myös käydä Mooseksen vuorella ja Pyhän Katariinan luostarissa, mutta pitkän matkan (yhteen suuntaan 250km) takia taitaa jäädä se reissu tekemättä.
Ehdoton ykkönen, mikä on pakko tehdä on snorklaus tai/ja sukellus. Matkakohteesta on järjestetty Ras Muhammediin veneretki, joka pitää sisällään Ras Muhammedin luonnonsuojelualueeseen ja Punaiseenmereen tutustumisen snorklauksen, uinnin ja auringon merkeissä.
Jeeppisafari ja kameliratsastus kuulostavat myös hyvin houkuttelevilta.
Viikko me tuolla vietetään, joten eiköhän siinä ajassa ehdi snorklata ja uida kyllikseen. :)

Talvinen kuvapostaus.

Ai että kun tää lomailu onkin rankkaa - nooot. Tottapuhuen voisin kyllä lopettaa jo nyt lomani ja mennä takaisin kouluun ja Juden luo. <3 Alkaa nimittäin pikkuhiljaa tympäsemään tää tekemättömyys.

Oltiin maanantaina ajamassa Lauran kanssa Lylliä ja otettiin Veeti ihka ensimmäistä kertaa peräponiksi ja poni tuli niin nätisti perässä, etten ehkä oikeen usko sitä vuotiaaksi. Muutaman kerran yritti tulla mun vierelle, mutta aika nopeeta hoksas kulkea takana ja oikeessa reunassa. Ravaaminenkaan ei tuottanut mitään ongelmia, tosin poni ei vaan tainnut hoksata, että jos vauhti tulee liian kovaksi niin saa laukatakin. Lenkki loppu vähän kehnosti kun rengas puhkes, joten tuli kävelyreissu.
Tallilla purettiin ponit ja Laura sitten leikillään laitto kärryjä Veetin perään (ilman valjaita) ja hyvä jos poni edes huomas niitä. Ei sanonut yhtään mitään, vaikka aisat kosketti kylkiä jne. Kun otti tuon niin chillisti niin laitettiin ponille valjaat ja talutettiin ilman kärryjä pikkusen ja ei kaatunut herran maailma tuohonkaan. Mulla on vähän semmonen kutina, että tän ponin ajolle opetus tulee olemaan aika helppoa.

Kävin eilen tallilla vähän käppäilemässä Liisan kanssa. Ei kovin pitkää lenkkiä voinut tehdä kun oli semmonen lumimyrsky, että hyvä kun eteensä näki. Tallissa vaihtelin hepalle varmaan kymmenen hokkia ja juttelin sen omistajan kanssa. Tuli juttua ulkomailla työskentelystä ja Henna vois kuulemma hommata mulle kivan työpaikan ulkomailta kunhan valmistun - can't wait!

Toisaalta tahtoisin, että mun koulu loppuis ja pääsis ulkomaille hommiin, mutta toisaalta taas tahtoisin jatkaa opiskeluja Ypäjällä.
Oon vähän miettinyt, että jos koulun jälkeen lähtis pariksi vuodeksi jonnekkin kivaan paikkaan hommiin ja kattois sitten, että tahtooko jatkaa sillä tiellä vaiko palata suomeen ja jatkaa opiskeluja. Nuorena mulla on onneksi rutkasti aikaa kokeilla kaikkea mitä tahdon ja päättää sitten mitä teen elämälläni.
Tällä hetkellä mikään muu ala ei kiinnosta, mutta en kyllä tiedä mitä tahdon hevosalallakaan tehdä. Ratsuttaja olisi mieluinen, mutta ainakaan suomessa mulla ei koskaan tule mahdollisuutta kehittyä niin hyväksi. Kengittäjän hommaa mun selkä tuskin kestäisi ja yksityistallinpitäjäksi en pidemmän päälle tahdo. Joku ratsastuskoulu, myyntitalli tms. ratsastuskeskus vois olla mieluinen, mikäli pitäis asettua ja löytäis sen rikkaan miehen. Tällä hetkellä eniten kiehtois jonkun kansainvälisiä kisaavan esteratsastajan groomin homma, mutta eilen aloin miettimään, että ei sekään olisi paha jos työkseen ratsastelis vähän heppoja ja tekis ohessa tallia.
Saas nähdä mitä tää elämä tuo tullessaan, en malta odottaa ens kesää kun pääsee taas työssäoppimaan ja sitten jos löytää mukavan paikan niin sinne voi sitten muutaman kuukauden kuluttua palata koulutettuna töihin.




(Ponikuvat on otettu 16.20 kun Veetiä yritettiin ponilaumaan. Kaksi muuta kuvaa on Flyingestä.)

Helpottunut.

Nyt saan huokaista ja nukkua yöni kunnolla, sillä Justinalla on kaikki jokseenkin hyvin.
Eläinlääkäri kävi pari tuntia sitten letkuttamassa ja antamassa kipulääkettä ja Mira sano, että neiti on rauhallinen ja kaiken pitäisi olla nyt hyvin.

Hyvä että ei ollut mitään vakavaa. Olin jo ihan maani myyneenä huoneessani koko illan pohtimassa miten käy. Kaikkein kamalimman asiasta teki se, etten ollut itse Ypäjällä vaan murehdin 115km päässä.

Nyt menen nukkumaan, jotta jaksan herätä seitsemäksi töihin.

Hyvin on haikea hän.

Hmh, olin kovasti kirjoittavinani eilen, mutta ilmeisesti olinkin vain ajatellut asian päässäni niin tarkasti, että unohdin.

Perjantai oli helppo koulupäivä, sillä meillä oli vain yksi tunti aamupäivällä. Ohjasajettiin C-pihatolta neljä tammaa. Käytiin aluksi pidempi lenkki Ypäjä Esteriinan ja Clarissan kanssa. Saatiin myös tapella hieman Clarissan kanssa kun neiti ei suostunut astumaan kuralammikkoon. Neljän ihmisen voimin saatiin neiti hienohelma kuralammikkoon ja siitä eteenpäin ne eivät tuottaneet mitään ongelmaa.
Kierrettiin tallit ohjasajaen Tytin ja Ellenin kanssa ja lenkki meni ihan hyvin. Vähän oli tahmeita hevosia, mutta lopulta päästiin takaisin tallille.

Tunnin jälkeen kävin ratsastamassa Justinan. Mentiin vähän maastoilemaan ja extemporee päätin mennä käymään hiittiksellä. Koska naisen kunto on niin huono, niin piti hieman (paljon) himmailla neidin menoa. Yllättävän hyvin ja rauhallisesti se lenkki menikin. Kovin tyytyväinen olen. :) Pienen pätkän annoin mennä niin kovaa kun tahtoi, muuten mentiin aikalailla rauhassa. Hiittiksen jälkeen käveltiin pitkät loppukäynnit ja Jude meni niin rauhallisesti, ettei oo varmaan vielä koskaan hiittiksen jälkeen mennytkään.

Äiti tuli hakemaan mut Ypäjältä jossain kolmen maissa ja loma alkakoon!

Eilen vaihdettiin tyttöjen kanssa vähän viihteelle. Mun ei alunperin pitänyt lähteä, mutta ihan hyvä että lähdin. Aloteltiin lepposasti juomien ja vesipiipun parissa. Lähdettiin siinä kahdentoista jälkeen kävelemään kohti Onnelaa ja jouduttiin JONOTTAMAAN sisään!! Mä en ole koskaan joutunut jonottamaan sinne ja olin ihan haavi auki, että mitäs vittua. Kaikenlisäksi ei sitten ees menty sisään kun sisäänpääsymaksu oli 8e ja narikka 2,50e. Lähdettiin siitä sitten Antalayaan fätäämään kun muu porukkakin oli sielä. Siitä sitten muut jatko onnelaan ja mä lähdin yhden tutun kyydillä kotiin. Lupasin mainostaa, että kyytiä kaipaavien kannataa suosia semmosta mustaa Mersua, joka tekee taksin hommia pimeenä. :D Siinä on aika veikeitä nappuloita, joista mm. takapenkin niskatuet kippaa. :DD Aivan hillitön ilta.

Tänään mentiin Lauran kanssa 11 aikaan katsomaan Saartallille Rauma cupin finaalia ja huhhuh mitä menoa. Pahoittelen jo etukäteen jos joku asianomaisista loukkaantuu tekstistäni, mutta aukeaa ehkä niidenkin silmät. Ensinnäkin kisajärjestelyt kusi niin täysillä, etten voi edes uskoa sitä todeksi. Samat ihmiset on järjestänyt näitä kisoja jo monen monta vuotta, joten miten voi olla mahdollista, että esimerkiksi tulokset ovat väärin ja sitten joudutaan jälkeenpäin hakemaan palkinnot pois kun joo sori, et sä voittanutkaan. Muutenkiin aikataulutus ja monen monituinen muu juttu oli vähän kehnossa jamassa. Rata oli niin lälly kun olla ja voi - hieman haastetta hei! Jopa meidän luokan ensimmäiset keskiviikkokisat oli tasokkaammat. Plussana sanottakoon, että kilpailupaikka oli tänä vuonna ihan kohtuullinen.
Suorituksista ei kaiketi kannata edes puhua.. No, puhumpa silti. Muutamat olivat ihan hyviä ratsastajia, mutta on tämä Rauman seudun esteratsastajien taso kyllä todella heikko.. Tullaan kisoihin hevosella, jolla ei tainnut olla yhtään puhdasta askellajia. Komeestihan se älvee tölttäsi (huom, ei peitsannut) ja laukassa takajalat ravasi - ei siinä.. Mitään jäätävän paskaa tai rumaa ratsastusta ei onneksi näkynyt. Tulinpa siis siihen tulokseen, että olen ehkä maailmalla ollessani tottunut hieman parempaan..

Kisojen jälkeen mentiin tallille irtohypyttämään poneja. Alunperin piti mennä ajamaan, mutta oli niin perkuleen kylmä, että päädyttiin hypyttämään. Hienosti ne ponit kusetti meitä 6-0, joten taidettiin loppupeleissä juosta itse enemmän. :D Veeti oli kyllä hyvin taitava poni ja käyttäytyi tosi asiallisesti, vaikka oli hyppäämässä ekaa kertaa. Suojistakaan ei sanonut yhtään mitään. On se kyllä hienoluontonen poni, ei voi muuta sanoa. Laura oli säkittänyt sitä yks päivä ja se oli vaan chillisti seisonut. Taitava poni. <3

Loppuilta taitaakin mennä valvoessa ja mietiskellessä. Sain nimittäin äsken soiton, että Justinalla on ähky ja se ei kuulemma ole ihan lievimmästä päästä. :/ Oli kuulemma kovin mennyt kokoajan makuulle ja nyt neitiä talutellaan.
Mira soitti äskettäin ja onnekseni kertoi, että ei se ähky nyt niin paha ole. Huh, olin jo maalaillut kauhukuvia lopetuksesta ja harkinnut lähteväni ajamaan Ypäjälle. Onneksi Mira lupas pitää mut ajan tasalla. Nyt pistetään kaikki mahdolliset ruumiinosat ristiin, silmät kiinni ja toivotaan että kaikki menee hyvin. Vielä ei oltu eläinlääkäriä soitettu, mutta voi olla, että tarvitsee soittaa.

Ohohups, siitä onkin viikko kun olen viimeksi kirjoitellut - joskus voipi käydä niin. Olen huomannut, että kirjoitusaktiivisuuteni on aika lailla verrannollinen kahteen aktiivisesti seuraamaani blogiin (Cupcake Couture ja Katso, kenguru loikkaa!), sillä ylläripylläri molempia on päivitetty viimeksi viikko sitten.

Nah, en kuitenkaan jaksa alkaa koko viikkoa selostelemaan. Pyhässä yksinkertaisuudessaan ollaan touhuttu aamuisin pihattokakaroiden kanssa kaikenmoista, lähinnä harjoiteltu näyttelyihin. Justina on ollut oikeinkin mahtava ajoittain ja lähes joka ratsastuskertaan on mahtunut niitä superrakasmurusydänsydän -aatteita ja sitten sitä voivitunkusipäävoisitkokuunnellasaatana -kiukuttelua.

Eilen (3.11) Ypäjällä järjestettiin Hämeen hevosjalostusliiton toimesta varsanäyttely, jonne osallistui meidän HTK -ryhmän esittämänä kuusi varsaa (Ypäjä Eila, Ypäjä Eeva, Niittyalhon Elmeri, Ania, Ritge ja Agronomi).
Aloitettiin Eilan kanssa ensimmäisenä luokassa 1-vuotiaat suomenhevoset. Kehässä meni ihan semijees, joskin pienellä lisäharjottelulla oltaisiin voitu saada vielä parempi suoritus. Eila palkittiin kuitenkin kakkos -palkinnolla - samoin Eeva.
Tuloksia en netistä vielä löytänyt, mutta myös Elmeri sai kakkosen. Ania, Ritge ja Nomi saivat kolmoset.

Eilinen Juden liikutus meni vähän vituralleen kun neiti ei malttanut oikein käyttäytyä Haimihallissa. Kauheesti se kiirehti ja oli ikävä, mutta saatiin me sitten pari kivaakin pätkää ja loppuravit oli ihanan chillit.

Tänään oli pitkä päivä pihatolla. Alotettiin puol yhdeksän ja lopetettiin kahdentoista jälkeen. Otettiin D-pihaton pojut sisälle harjattavaksi, siistittäväksi ja ohjasajoon. Ohjasajettiin Hynden kanssa Ypäjä Eemeli ja Ypäjä Eliitti. Molemmat käyttäytyi ihan hyvin siihen nähden, että ne on vuotiaita ja ei ole kauheasti ollut ohjasajossa. Eemeli punki kovasti Hynden päälle ja oli aika rauhaton päästään kun taas Eliitti sai jonkun tahmakohtauksen puolessa välissä ja ei liikkunut sitten millään.
Varsojen kanssa touhustelun jälkeen oljitettiin pihatot, putsattiin vesikupit ja tehtiin päiväpihatto.

Iltapäivällä oli jalostusvalintaa ja tunti meni todella nopeasti, vaikka ei käytykään mitään kummoisia juttuja. Koulu loppui jo puoli kolme, koska meille ei oltu laitettu mitään tuntia kolmesta puol viiteen.

Lähdettiin heti tunnin jälkeen Terhon kanssa kakkoseen. Kävin Justinan kanssa vähän pyörimässä vitosen kentällä ja se oli ihan hyvä. Pikkuhiljaa alkaa kunto kohota ja saadaan päiväpäivältä parempaa peräänantoa esille. Vieläkin ongelmana on tamman jäykkyys ja se, että jollain hetkellä se on hyvinkin herkkä väistättävälle pohkeelle ja sitten taas toisella hetkellä punkee kylmän rauhallisesti takapäällään esim. ympyrän keskelle. Eiköhän tämäkin korjaannu kun saadaan taas tasapaino kondikseen. Laukatkin sujuu jo ihan ok, vaikka osa ympyrästä menee yhä aivan vinossa. Mutta nämäkään ei ratkea ellen ratsasta tarkasti. Hmh.
Pitääkin katsoa, josko saisin jonkun joku päivä kuvaamaan, että miltä meidän meno nyt näyttää. :p