Megakiukku.

Jep. Meitsi saa heittää hyvästit sille Teneriffan reissulle, sillä ystävällisesti työssäoppimisvastaavamme oli ilmoittanut, että sielä ei opi mitään ja häneltä on ainakin hyvin vaikea saada suostumusta tähän paikkaan. Ja henkilön tuntien tämän lauseen voi lukea rivien välistä: Hänellä on joko a) ennakkoluuloja paikkaa kohden tai b) tietää paikan ja on jotain henkilökohtaista sitä kohtaan. Ja lauseessa hän myös hyvin selvästi ilmoittaa, että ei hyväksy paikkaa ja asiasta ei keskustella.

Hieman pettyneenä joudun nyt lähettämään sinne Teneriffalle viestiä, että sori vain, nyt kävi näin. Kirjoitin sitten uudet työssäoppimispaikkatoivomukset, mitkä ovat seuraavat: 1. Blue Hors, Tanska ja 2. estetalli Saksassa, Tanskassa tai muualla ulkomailla.

Neiti vastaava myös ilmoitti, että meillä olisi parin viikon päästä TO-info. Jep, katso kuin joku meistä on lukulomalta tulossa opistolle! On se ihme kun tätäkään asiaa ei voitu hoitaa ennen meidän lukulomaa, vaikka nimenomaan erikseen kätiin pyytämässä. Nyökytellään ja myönnellään vain, mutta mitään ei tapahdu.
Go opisto ja päättäjät!!!!

Aamuratsastus.

Olin eilen ahkera ja heräsin kahdeksaksi tallille. Pitkästä aikaa pääsin taas hevosen selkään. Ratsuna toimi I.T Tähti niminen suomenhevonen. Ratsastelin about tunnin kentällä ja lähinnä tutustuin hevoseen. Mihinkään ihmeellisiin suorituksiin ei päästy, mutta hyväksyn sen - enhän osaa ajaa vierasta autoakaan ensimmäisen tunnin aikana sujuvasti. Tähdessä oli paljon samoja piirteitä kun Justinassa, mutta se oli silti hyvin erillainen ratsastaa. Loppua kohden kuitenkin parani ja tuli pätkiä, jolloin hepo tuntui hyvältä ja kaikki natsasi. Mielelläni tutustuisin tähän tapaukseen enemmänkin, niin saattaisi meno näyttää paremmalta.

Teneriffan työssäoppimisjuttu etenee hitaasti, mutta melko varmasti. On enää vain asunnosta kiinni päästäänkö me sinne. Mutta tallinpitäjän mailia odotellessa..

Irtojuoksutusta.

Käväsin tänään illasta tallilla. Heitettiin ponit (Lylli, Veeti ja Helmi) juoksemaan kentälle. Yllättävän vähällä työllä saatiin ne juoksemaan, Helmikin kuskas meitä vaan 6-4. Nätisti ne kuitenkin heitti rinkiä peräkanaa kun ne sai innostumaan. Lylli ja Veeti oli jo alusta asti ihan intona ja rälläs menemään ilman käskemistä. Lylli oli kuulemma jo menossa ennenkun se oli edes irti. Meille jäi siis hyvää aikaa kattella poneja.
Olen tässä muutaman ponin kanssa tullut siihen tulokseen, että niissä jotka on lähisukua on todella paljon samoja piirteitä. Lähinnä liikkeessä, mutta myös luonteessa ja tavoissakin. Lyllillä ja Veetillä (äiti ja lapsi) on ainakin ihan samanlainen liikee, samoin on Helmillä ja Jussilla (sisarukset). Niitä on hauska katsella juoksemassa irtona kun samat piirteet erottaa niin helposti.

Juoksutettiin ehkä 15min ja taluteltiin jonkin aikaa. Tallissa jätettiin Lylli satulansovitukseen käytävälle. Laura oli ostanut Wintecin 500 pony koulusatulan ja se on niiin ihanan olonen, että voisin ottaa sen vaikka heti itselleni (harmi vaan, että on 14,5"). Sovitettiin ensiksi punasella kaarella ja oli ehkä inan turhan leveä. Vaihdettiin sitten siniseen ja se sopi paremmin. Tulipa mieleeni, että onkohan joku testannut käytännössä tuon Wintecin kaarien vaihtelun ratsujen välillä? On meinaan niin hankalaa puuhaa, että ei hoidu ihan naps vain - niinkuin annetaan ymmärtää. Wimtecci oli malliltaan varsin passeli ponin pyöreään selkään. Satulan ainoa huono puoli on korkeat paneelit, jolloin ratsastaja ei pääse kovin lähelle hevosta. Onneksi kuitenkaan näillä poneilla se ei ole niin merkittävä tekijä, kunhan satula vain on sopiva.

Hoksasin tuossa ennen kun aloitin kirjoittamaan, että en ole esitellyt hyvän ystäväni poneja blogissani ollenkaan. Sinänsä melko paha unohdus, koska poneja olen 'hoitanut' kuitenkin about viisi vuotta. Tähän on siis tehtävä muutos - heti huomenna!

Peltorälläystä.

Tänään oli aivan superkiva tallipäivä(ilta)! Aluksi en meinannut edes lähteä tallille ja vielä lähtövaiheessakin olisin tahtonut jäädä kotiin. Onneksi kuitenkin lähdin, sillä oli niin mukavaa - vaikka olikin kylmä.

Käytiin Lauran kanssa ajamassa poneja pellolle auratulla radalla ja pakko sanoa, että oli niiiiiin siistiä. Varsinkin kun en ole ajanut taas aikoihin poneilla. Ei siitä Lyllistä niin kovin vauhtia irronnut kun olisin tahtonut, mutta käännökset oli makeita. Kylmäkin unohtui nopeasti siinä ajamisen huumassa. Helmi oli aivan liekeissä ja oli kokoajan menossa ohi ja rinnalla. Veeti tuli nätisti Helmin peräponina ja pohdittiin Lauran kanssa, että eikö siltä lopu energia ollenkaan. Sielä se paino kierros toisensa perään isompien perässä ja ehti vielä kuulemma nyppimään Lauraa hihastakin.

Tallissa meillä olikin sitten hikinen Helmi (oliko vähän fiiliksissä menossa?) ja chilli Lylli. Helmulle takkia päälle, ponit karsinoihin, tavarat paikoilleen ja takaisin kotiin. Nyt on kivan virkeä olo, kun kävi tuola -16 asteessa herättämässä itseään.

Tänään tuli myös vastaus sieltä Teneriffalta! Vieläkään ei oikein sata varmaksi tiedetä, että päästäänkö me sinne, mutta hyvin lupaavalta näyttää! :) Laitetaan taas sormet, varmaat silmät ja kaikki ristiin ja toivotaan parasta.

Poika sä oot tykki.

Kaaaaah, tulen hulluksi pian. Syy tähän on, että sieltä Teneriffalta ei vielä ole kuulunut vastausta ja aletaan pikkuhiljaa Hynden kanssa käymään malttamattomiksi. No, jospa malttais nyt vähintään viikon odottaa kunnes heittää kirveen lopullisesti kaivoon.

Eilen illalla tehtiin pikkunen visiitti tallille Lauran kanssa. Isot ponit oli jo ajettu aikaisemmin, mutta käytiin sitten ohjasajamassa Veeti pellolla. Vieläkin mä vain ihmettelen miten se nuori mies voi olla niin taitava. Käyttäytyy kun olis tallustellut maan kamaralla jo vuosia ja on vaan niin taitava. Kuolainten kanssa jäbis ei ole vielä ihan sujut, joten laitettiin ohjat riimuun kiinni. Taluttajasta huolimatta poju teki pysähdykset, peruutukset, käännökset ja liikkeelle lähdöt mallikkaasti. Tästä ponista tulee vielä niin mahtava tätiponi, ettei mitään rajaa. :) Kunhan vähän tulee ikää lisää niin saadaan kärryt perään ja kunnon reeni voi alkaa.

Ei se oo helppoa.

Noniin noniin. Uusi vuosi, uudet kujeet ja meitsi taas kehissä! Pidin hieman taukoa kun bloggausmotivaatio oli ihan nollassa ja muutenkaan ei napannut.

Näin paluun kunniaksi ajattelin vain koota viimeaikojen tapahtumia yhteen ja esitellä uuden ulkoasun. :)

Ulkoasun lisäksi ehkä suurin blogille tekemäni muutos on sen aihe. Yritän olla tästä eteenpäin käsittelemättä muita aiheita kuin hevosia - teen sitten erikseen 'tyttöblogin' jos koen sen tarpeelliseksi. Onneksi kuitenkin hevoset harrastuksena, työnä ja elämänä ovat sen verran laaja käsite, että tylsää toistoa tuskin tulee.

Mietin kauan ajankohtaa jolloin herättäisin blogin taas eloon. Leikittelin myös lopetusmahdollisuudella, mutta oikeasti en halua tehdä sitä, sillä tiedän että kun kesä lähestyy niin juttua riittää ja sitten pitäisi perustaa uusi blogi ja plaplaplaa. Liian vaikeaa.
Kirjoitusaktiivisuuteni saattaa seuraavan kuukauden ajan olla melko olematon, sillä hevosjuttuja ei ole kovasti luvassa. Olen ainakin helmikuun lopulle kotona lukulomalla, mutta saas nähdä jos innostuisi taas ponien kanssa touhuilemaan.

Eilinen oli tulevaisuuteni kannalta 'merkittävä', sillä kävin katsastamassa erästä tallia, mistä saatan saada töitä. Ensiksi maastojen vetämistä ja myöhemmin myös tenavatuntien pitoa. Onneksi paikka, omistaja ja valtaosa hevosista on entuudestaan tuttuja niin homma helpottuu hieman. Ainoa, mikä minua työskentelyssä epäilyttää on se, että työkaverini tulisivat olemaan islanninhevosia. Jep, niitä pieniä palleroita, joilla on viisisataa askellajia ja joita en osaa ratsastaa. En ole niinkään huolissani asiakaspalvelusta ja vastuusta vaan todellakin siitä, että kykenenkö 'hallitsemaan' ratsuni. Tämänpäiväinen maastolenkki palautti taas hyvin pinnalle ja kertoi, että tyttö, et osaa ratsastaa. Okei, onhan englantilaisessa ja askellajiratsastuksessa eronsa, mutta pohja on kuitenkin sama. Ehkä muutaman istuntatunnin avulla opin irroittamaan ohjista ja 'käyttämään reittä pohkeena'.

Laitettiin myös eilen Hynden kanssa viestiä Teneriffalaiselle tallille koskien meidän työssäoppimisjaksoa. Mikäli hyvin menee, niin huhtikuussa lokotellaan lämmössä ja hoidellaan vähän heppoja. Homma tässä paikassa olisi ilmeisesti hieman tallin tekoa, asiakasretkiä ja ratsastelua - juuri sitä mitä opiskelija voi viiden viikon työssäoppimisjaksolta toivoa.
Alunperin mun oli tarkoitus lähteä tanskaan Blue horselle, mutta jotenkin koulutalli ei houkutellut pidemmän päälle. Toiveeksi laitoin koululle, että jos jonnekkin estetallille ja ulkomaille pääsis niin se olis jeba, mutta nyt kun Hynde kysy mua tonne mukaan niin tää reissu olis niinkun perfecto. :)
Tuskin maltan odottaa joulukuuhun asti valmistumista ja sitä, että pääsee jonnekkin vakituiseen työhön tai sitten opiskelemaan.

Ps. kerronko suoraan kuinka vaikeaa oli löytää tälle blogille ulkoasua? Yhtään kivaa valmista ei ollut ja tätäkin joutui muokkaamaan.
Pps. inhoan tuota otsikon kukkasta.