Vapaapäivä.

Tänään on ensimmäinen vapaapäivä ja pitää sanoa, että hieman on tylsää.
Työviikot on täälä kaikenkaikkiaan tosi jees. Töitä on maanantaista perjantaihin ja jokatoinen viikonloppu. Vapaapäiviä tulee kahteen viikkoon kolme. Työajat on myös ihan kivat; seitsemästä viiteen sisältäen kaksi tuntia taukoa. Harvoin kuitenkaan ollaan ihan viideltä valmiita, joten menee hieman yli.

Heräsin tänään jo ennen yhdeksää, vaikka olisin saanut nukkua puoleen päivään asti aivan vapaasti. Chillailin hetken, söin aamupalaa ja lähdin kävelemään tallille. Haahuilin päämäärättömästi sielä täälä ja napsin muutamia kuvia. Lopulta löysin itseni maneesista katselemasta ratsukoita. Pari tuntia sielä vierähti, mutta oli kyllä sen arvoista. Huomattavasti laadukkaampaa ratsastusta kuin olen koskaan suomessa nähnyt. Hevosten liike on täälä kotioloissa treenatessakin huomattavasti näyttävämpää kuin esimerkiksi suomessa vaativan kansallisissa kilpailuissa. En siis malta odottaa, että pääsen huomenna näkemään muiden tallien hevosia.



Iltapäivä tulee olemaan melko hiljainen ja tylsä. Kaikki muut on tallilla tai omissa menoissaan ja mulla ei ole mitään. Ehkä keksin jotain kehittävää kuten mm. siivoaminen.
Ilta ei kuitenkaan ole tylsä, sillä ollaan menossa isommalla porukalla syömään jonnekkin. Hoksasin tosin aamulla, että mulla ei ole _mitään_ päälle laitettavaa. Oikeestaan vaan tallivaatteita ja t-paitoja. Jippii!

Ps. pahoittelut huonoista kuvista, en oikein jaksanut panostaa kun aurinko häiki ruutuun.
Pps. videon musiikki (joka tuli radiosta) natsaa aika hyvin. :)

Hevosenhoitaja elementissään.

Hei olen Noora ja olen tallityöntekijä/hevosenhoitaja. Vakio työvälineeni on kaviokoukku ja työtehtäväni pintelien kääriminen.

Yllä olevat lauseet tiivistävät aika hyvin homman nimen. Nyt kolmantena päivänä ollaan jo 'voiton puolella', sillä lihakset alkaa tottua ja päivät ei tunnu enää niin pitkiltä. Alan pikkuhiljaa päästä jyvälle tallin tavoista, vaikken vielä tosin tunnistakkaan yhtään hevosta.

Tällä hetkellä koen melko ristiriitaisia tunteita tätä työtä kohtaan. Toisaalta on mukava olla täälä, mutta toisaalta olen jo nähnyt mitä seuraavat neljä viikkoa tulevat olemaan. On hienoa päästä näkemään elämää ulkomailla, mutta jälleen päädyin siihen tulokseen, että samanlaista se on oikeastaan kuin suomessakin - vain hieman tasokkaampaa. Lisäksi ranteeni alkavat olla jo aika kypsiä pinteleiden rullaamiseen - varmaan joku tulehdus päällä seuraavaksi.

Tänään oli kyllä ehdottomasti mukavin työpäivä tähän mennessä. Sain laittaa muuutaman hevosen valmiiksi, ottaa pois ja muutenkin puuhailla enemmän niiden parissa. Päivästä teki superkivan se, että sain tietää pääseväni sunnuntaina mukaan kilpailuihin hoitamaan. Kyseessä on jotkin pikkukisat ja ratsastaja, joka pärjäisi yhden hevosen kanssa yksinkin. Silti olen erittäin happyhappy, että pääsen mukaan. :)
Katselin myös aamupalatauolla ratsastajia maneesissa ja huokailin ihastuksesta. On kyllä ihan toista luokkaa näiden hevosten liikkeet kun suomessa. Ja varsinkin nuo orit on jotain niin mageeta katseltavaa.

Lupasin kirjoitella hieman päivärytmistämme ja tässä se on tiivistettynä:
07.00 aloitetaan. Lämppäri pois, väkirehut, karsinoiden siivous, heinät, karsinoiden kuivitus, lakaisu ja eka tarharyhmä ulos. Noin kello 10.00 on puolen tunnin aamupalatauko. Sen jälkeen jatketaan tarhaamisella, suitsien putsaamisella ja pintelien rullaamisella. Tarpeen vaatiessa autellaan hevosten kanssa, mitä ikinä tarvitaankin. Vuoron lopuksi on vielä väkirehut. 12.00 lähdetään tauolle.
13.30 palataan ruokatauolta tarhaamaan hevosia ja jatkamaan paikkojen siistinä pitoa. Illemmalla vielä heinät, lakaisu ja väkirehut. Valmiita ollaan siinä viiden maissa.
Meitä on päivästä riippuen 2-4 ihmistä tekemässä tallihommia ja jos oikein olen laskenut niin neljä (vai 5) ihmistä, jotka laittelevat hevosia kuntoon ratsastajille. Homma toimii yllättävän hyvin noinkin suuressa tallissa näinkin vähällä porukalla.

Täälä hevoset tarhaa tunnin vuoroissa, joskus voi poikkeuksena olla kaksi tuntia. Jos oikein käsitin, niin jokainen hevonen tulee päivän aikana kaksi kertaa 'ulos'; ratsastukseen, tarhaan tai kävelykoneeseen.
Väkirehuruokinta on kolmesti päivässä ja korsirehut kahdesti.

Oli mielenkiintoista huomata, että täälä karsinoiden siivoukseen menee reilu puoli tuntia neljältä ihmiseltä. Villisti veikattuna karsinoita on yli 30, joten aikamoista tahtia pidetään. Sen kyllä huomaa myöhemmin, että jokainen ei siivoa karsinaansa niin hyvin kuin olisi mahdollista.. Itse kuitenkin olen yllättynyt, kuinka nopeasti, helposti ja hyvin kykenen olkikarsinan siivoamaan. En ehkä halua tämän jälkeen koskeakkaan turpeeseen.

Huomenna ja ylihuomenna vietän vapaapäivää, joten on myös aikaa. Ajattelin huomiselle ottaa hieman kuvia ja kirjoitella jonkinmoisen esittelyn tallialueesta.

Turvallisesti perillä ja hyvin väsynyt.

Eilen jäi postaus kirjoittamatta, kun kaikki oli niin hurjan jäännää ja hups vain kello olikin kymmenen.

Muttasiis. Selviydyin TÄYSIN ongelmitta perille Billundiin ja löysin sieltä täysin ongelmitta tallimestari Karinan, joka saapui hakemaan minua. Englanti alkoi sujumaan yllättävän hyvin jo autossa, ja olenkin tähän mennessä puhunut varmaan viideksi vuodeksi varastoon.

Karina esitteli minulle heti saavuttuamme tallin ja henkilökuntaa. Yllätyin kovin, kuinka suuri alue ja kuinka mahtavat tilat täällä on. Hevosia on parhaimmillaan about 200 eli neljä kertaa sen verran kun oletin olevan. Suuri osa hevosista on siitostammoja ja nuoria hevosia, mutta oma työalueeni on ratsastettavien ja orien parissa.

Sain asuttavakseni mukavan oloisen kämpän, missä asuu lisäkseni kaksi muuta tyttöä. Hieman sontainenhan tämä on, mutta tilava. Huoneeni sisustus on melko karu ja ei kovinkaan viihtyisä. Tosin eipä sitä tahdo työpäivän jälkeen muuta kuin datailla ja nukkumaan.

Tänään oli ihka ensimmäinen työpäiväni ja totta puhuakseni se oli hieman puuduttava. Sen lisäksi, etten ollut kärryillä asioista, tuntui kun päivä olisi kestänyt ja kestänyt. Todellisuudessahan työaika on ihan jees, seitsemästä viiteen sisältäen yhteensä kaksi tuntia taukoa. Homma oli hyvinkin simppeliä; perus tallia, varusteiden putsaamista, pintelien käärimistä ja paikkojen siistinä pitoa. Työ ja tavat ovat hyvinkin samanlaista kuin Suomessa, joskin ihmisiä ja hevosia on paljon enemmän kuin keskiverto tallilla. Itse tosin toivoisin enemmän hevosten kanssa touhuilua, mutta saas nähdä mitä tulee vastaan kun opin talon tavoille.

Tällä hetkellä fiilis on aivan naatti, vaikka työpäivä ei ollutkaan edes rankka. Ei tarvinut juosta hiki hatussa tallista talliin ja siivota 30 karsinaa. Jalat on siitä huolimatta aivan makaronia, joten toivon, että ne tottuvat jatkuvaan seisomiseen ja kävelyyn pian.

Kirjottelen huomenna tarkemmin tallin rutiineista sun muista. Nyt on pakko painua nukkumaan. Hyvää yötä!

The journey has begun.

Täälä minä istuskelen Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja odotan. Lento Kööpenhaminaan lähtee vasta tunnin kuluttua ja olen odottanut jo ainakin puoli tuntia. Kööpenhaminassa on lentokoneen vaihto ja määränpäänä Billundin lentokenttä. Sieltä minut noudetaan ja pääsen katselemaan uusia maisemia. Toivottavasti on lämmin.

Tällä hetkellä ei jännitä, mutta silti en tahtoisi lähteä. Olisin sittenkin tahtonut jäädä turvallisesti kotiin. Viime kesänä en kokenut Ruotsin matkasta ollenkaan samalla tavalla. Tosin silloin oli kaveri mukana ja olin innoissani retkestä. Toivottavasti ennakkoluuloni kumoutuvat ja työssäoppimisjaksosta tulee mukava.

Kävin eilen sanomassa heipat ponijengille. Käytiin porukalla liikuttamassa ponit. Ilma oli nätti ja muutenkin oli mukavaa. Oli vähän sellainen sunnuntaihölkkäily, mutta mitäpä tuosta.

Viiden viikon päästä kutsuu Suomi ja kesäloma. :) Jeij.

Onnistumisia ja hämmennystä.

Parin päivän aikana issikkaratsastus on avautunut mulle paljon ja oppimisen nälkä on mahdoton. Edessä on kuitenkin viiden viikon ratsastamattomuus ja hieman harmittaa.

Lauantain maastotunnit oli ihan supereita; ilma oli mahtava ja asiakkaat mukavia sekä helppoja. Luulin, että takapuoli sanoisi itsensä irti viimeisillä metreillä, mutta ei. Kävin jopa tuntien jälkeen kentällä tutustumassa kenttätyöskentelyyn. Hetken aikaa kikkailin Tirri nimisen ponin kanssa ja fiilis ratsastuksen jälkeen oli MAHTAVA. Se tunne kun hevonen tekee pienestä merkistäni haluamani asian - kunhan muistan pyytää oikein. Vaikken mitään kummoista tehnytkään (saati osannut), niin ratsastuksen antama oppi oli jotain sanoin kuvaamatonta. Sain rauhassa keskittyä istuntaani ja moni asia aukeni. Vaikka kroppa ei vielä kykenekään ihan heti vanhoista kaavoistaan luopumaan, on minulla päässäni selkeä visio tulevasta sekä siitä, mitä ja miten pitää tehdä.

Tämän päiväiset valmennustunnit sujuivat tahtomaani kehnommin, mutta oppimisen halu lisääntyi ja virheet nousi taas unholasta pinnalle. Todellisuudessa tunnit taisivat mennä ihan hyvin siihen nähden, että issikat ja askellajiratsastus on täysin uusi tuttavuus.
Vastoin suunnitelmiani ratsastin molemmat tunnit Tirrillä, sillä olin saanut siihen jo hyvää (tai niin luulin) tuntumaa eilen. Ensimmäinen 45 minuuttia tehtiin pääosin laukassa pääty-ympyröitä ja ravattiin pitkät sivut. Tämä harjoitus meni osaltani aivan perseelleen, sillä en saanut ratsuani vastaamaan apuihini ympyrällä. Laukka kyllä nousi, mutta poni punki pohjettani vasten aivan kamalasti. Lisäksi unohdin katsella mihin olen menossa. Oma fiilis tunnin jälkeen oli melko paska, sillä hieman enemmän keskittymällä ja ratsastamalla olisin saanut suorituksesta paljon paremman.

Onnekseni menin myös toisen tunnin Tirrillä, sillä noin kehnoon fiilikseen olisi ollut tyhmä lopettaa. Toinen tunti sujuikin hieman paremmin, joskin taas taisi omat odotukset itseä kohtaan olla liian korkealla. Tietystihän sitä aina toivoo, että olisi hyvä ja saisi paljon kehuja..
Toisen tunnin tehtävänä oli mennä käyntiä, tölttiä sekä laukkaa pääty-ympyrällä ja saada sisäpohje kunnolla läpi. Toisena tehtävänä oli sama kuin edellinen, mutta töltissä. Ensimmäisen tehtävän alku tuotti todella paljon ongelmia, sillä pohjeavut ei mennyt läpi. Daniel hyppäsi ponin selkään ja oli kovin helpottavaa katsoa, että eipä hänkään saanut ensiyrittämällä ponia väistämään. Hetken taistelun jälkeen Daniel luovutti ratsuni takaisin minulle ja käski käyttää enemmän raippaa ja pohjetta jos en saa haluamaani reaktiota aikaan. Tämän jälkeen homma alkoi sujua huomattavasti paremmin ja saatiin ihan hyviäkin pätkiä. Lopputuntiin olen siis tyytyväinen, pääsin jopa tuntemaan millainen on hyvä töltti.

Saldona päivästä jäi samat vanhat asiat, joita olen tahkonnut nyt viimeiset pari vuotta; RATSASTA! Nimenomaan ratsasta avut läpi ja vaadi hevosta suorittamaan tehtävä loppuun asti. Jos hevonen ei vastaa, niin pyydä napakammin ja käytä sitä raippaa. Ei myöskään saisi keskittyä vain näyttämään nätiltä, vaan oikeasti pitäisi saada se poni hommiin - sitten voi näyttää nätiltä. Ja vielä kerran pohjePOHJEpohje - kovempaa! Eli pohkeet läpi.
Uutena asiana itselleni tuli Piian suusta huomautus, että kannan käsiäni liikaa. Tämän takia hevonen jää usein nojaamaan ohjalle ja ei kanna itse itseään. Harmittaa vain, että tätä asiaa ei kukaan kertonut minulle tunnin aikana, jolloin olisin voinut korjata sitä.

Ylihuomenna pitäisi jo olla Tanskassa ja tänään aloin ensimmäistä kertaa katua päätöstäni. Jos nyt pitäisi valita, jäisin suomeen. Täälä pääsisin tekemään tasaisesti tallihommia, pitämään tunteja ja ratsastamaan.
Itselläni on tällä hetkellä nimittäin ankea mielikuva tulevasta työssäoppimispaikastani; tulen olemaan paskalinko. Toisaalta ymmärrän, että työntekijät ei pääse hevosten selkään tms. mutta kun tahtoisin oppia jotain uutta. Paskanlappaaminen on nimittäin jo niin tuttua hommaa, että sillä tuskin on antaa minulle mitään uutta. No, keskiviikkona selviää lähdenkö maitojunalla takaisin - hope so not.

Hiljaiseloa.

Tasan viikko viimepostauksesta, vaikka aktiivinen olenkin ollut. Jotenkin vain en jaksa istua Ypäjällä koneen ääressä ja kirjoittaa. Nyt on kuitenkin väliaikainen muutto takaisin kotiin suoritettu. Muutama vapaapäivä ennen Tanskan reissun alkua.

Eilen kävin pitämässä kaksi ratsastustuntia hieman osaavammaalle porukalle. Pidin itse todella paljon näiden tuntien pitämisestä, vaikka silmäni ei vielä olekkaan herkkä ratsastajan pienille virheille. Tätä puutettani korjasin antamalla todella tarkat ohjeet tehtävän suorittamiseen ja kertomalla harjoituksen hyötyjä. Samalla muistuttelin ja pidin ratsastajia hereillä kertomalla yleisimpiä virheitä liittyen tehtävänantoon. Kokeneelle ratsastajalle tällainen tunti voi olla (onnekseni) hyvin avartava kokemus. Annan hänelle vapaammat kädet suunnitella tulevaa ja tehdä omia johtopäätöksiä. Ratsastaja saa tunnustella rauhassa hevosta ja miettiä omaa istuntaansa.

Huomenna on luvassa erittäin mukava työpäivä; kaksi maastolenkkiä. Takapuoli saattaa hieman puudahtaa neljässä tunnissa, mutta eipä tuo mitään.

Sunnuntaikin vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta, sillä olen menossa elämäni ensimmäistä kertaa tunnetun ratsastajan valmennukseen. Eikä siinä kaikki. Valmentaja on ruotsalainen Daniel Sund, laji minulle 'uusi' ja valmennus on islanninhevosella. Kauhulla odottelen tulevaa, sillä olen hieman epävarma siitä mitä yhtälö islanninhevonen + kenttä + oma ratsastustaitoni tuovat tullessaan. Kyllä sitä maastossa posottaa tölttiä eteenpäin ongelmitta, mutta kenttätyöskentely on jäänyt osaltani kirjaimellisesti olemattomiin (takana ehkä kolme kenttätuntia). Tulos voi olla päämäärätöntö pyörimistä keskellä kenttää tai sitten siitä voi oikeasti seuratakin jotain. Peukut pystyyn.

Tosiaan, Tanskan retkeni lähestyy uhkaavaa vauhtia. Tiistaina pitäisi vaihtaa maata ja jo ajatuskin pelottaa. Pieni Noora yksin vieraassa maassa. O-ou.

Vapaa.

Tää on räplaulajan vapaapäivä
kukaan ei tarvitse minua tänään
tahdon omistaa itselle vuorokauden
unohtaa paineet ja kusipään maineen

Jebajee. Hommat suju liiankin täydellisesti ja sain järkättyä itselleni perjantain kokonaan vapaaksi! Lähdin siis jo eilen Ypäjältä kotiin, mutta olin kovin väsynyt postatakseni, joten tässä tuleekin loppuviikon tekemiset nättinä listana.

Tiistai-aamu alkoi pihaton merkeissä. Jostain kumman syystä tämä päivä on jäänyt hieman unholaan, enkä muista mitä silloin tehtiin. Oho.

Keskiviikkona oli kyvyt esiin -tapahtuma, jossa meidän HKT -ryhmä toimitti buffetin virkaa - eli buffet ja portinavaajat.
Aamu alkoi D-pihaton vuotiaiden pojujen väkirehuruokinnalla, jonka jälkeen mentiin hengailemaan II-talliin, koska kukaan ei kertonut, että olis saanut lähteä. Osa porukasta siisti ja puunas opiston kyvyt esiin -osallistujia ja me saatiin lopulta lupa lähteä. Puoli 12 oli radan rakennus ja buffetin pystyyn laitto. Sen jälkeen reilu tunti vapaata ja homma käyntiin.
Irtoypytykset tais loppua siinä seitsemän maissa. Itse olin buffetissa myyjänä oikeastaan koko ajan, joten en päässyt seuraamaan hyppäämisiä. Kylmä oli ja buffetti ei tuottanut voittoa kuin säälittävät 25e.

Torstai alkoi neljän B-pihaton orin ajamisella. Meidän porukka (minä, Hynde ja Terho) otti Tahvo nimisen ajettavakseen. Tahvo oli taitava hepo ja sen ajaminen oli ongelmatonta - joskin itse lähinnä kävelin kärryjen vierellä.

Iltapäivätunneilla oli jotain maatilan eläimistä opettavaa aihetta sekä tallin taloutta.

Tänään minulla on vapaapäivä, enkä aio edes vilkaista saatikka ajatella hevosia. Asia kostautuu hieman tässä postauksessa, joka on suorastaan surkea. Koittakaa kestää.

Hoksasin äsken, että minun on tehtävä hieman järjestelyitä kotona, sillä reilu viikko ja meikä on Tanskassa. :)

Vittusaatanaperkele -päivä.

Vitostallilla vietetyn työviikonlopun jäljiltä oli mukava aloittaa koulupäivä kymmeneltä - siinä olikin päivän positiivisin asia.

Tämän päivän pihattotunnit sisälsi varsojen kuskaamista pihatolta toiselle ja talliin. Kolme vuotiaita lähti ratsukoulutukseen ja kaksi vuotiaita ravikoulutukseen. Vuotiaat varsat siirty tallista ulos ja muutamat muut vaihto pihattoja.
Sinänsä kiva ja mielenkiintonen homma, mutta porukkaa oli liikaa ja suunnittelu kusi pahemman kerran. Koko poppoo vaan ramppaa pihatolta toiselle, vaikka fiksuinta olis ollut jakautua ryhmiin, hoitaa homma tunnissa ja lähteä pois. Sen sijaan jouduttiin jälleen olemaan yliaikaa. Huoh.

Yhdeltä jatkettiin vielä vuotiaiden ori- ja tammavarsojen pihatolle siirtämisellä. Oreja kierrätettiin muutama kerta makuuhallissa ja tietysti sain mielentilalleni sopivimman varsan. Juuri sen, joka ei välitä paineesta ja tunkee naamansa kanssa minne haluaa. Oikea luupää.
Tämän jälkeen putsattiin tallissa tyhjiksi jääneet karsinat porukalla. Jouduttiimpa myös kuivittamaan jollekkin orille karsina ja sekös laitto vituttamaan. Me kun ei olle mikään tallivuoro.

Loppuilta onkin vapaata, sillä Justina oli tunnilla - vaikkei listan mukaan pitänyt. Ja lisää vitutusta.. Toisaalta taas en olisi jaksanut ratsastaa, joten sohvalla löhöily on ihan jeba.
Jospa huomenna paremmin mielin tunneille ja pihattoon.

Huh.

Eilinen koulupäivä oli kevyt paluu arkeen - NOT! 12 ja puolen tunnin jälkeen olin kieltämättä aika poikki. Siitä huolimatta oli todella mukavaa.

Kuudelta alotettiin pihatolla, johon on nyt kivasti(...) lisätty myös vuotiaiden hoito tallissa. Eli ensin ruokitaan kakarat ja sitten neljä pihattoa. Näiden jälkeen palataan aamupalan kautta talliin ja tarhataan varsat. Vuoropäivin 3 tyttöä ja 7 poikaa pitää viedä pidemmälle laiduntarhaan - jes. Tarhauksen jälkeen siivotaan karsinat, laitetaan heinät ja lakaistaan. Valmista on about yhdeksältä.

Yhdeksältä alkaa pihattotunnit, eli varsojen kanssa touhuamista. Totutettiin A-varsoja, eli kolmevuotiaita satuloihin ja painoon. Tammat meni oikeinkin mallikkaasti, mutta kaksi pojua sai vähän telmiä liian kauan ja oli yliväsyneitä lopussa. Siitä huolimatta saatiin niillekkin ongelmitta painoa selkään.

Iltapäivällä ajettiin pienet lenkit neljän E-varsan kanssa. Ensin tammat Eila ja Esteriina, sitten orit Ehtivä ja Eliitti. Oli hyvin taitavia kaksivuotiaita. :)



Tänään alkoi päivä taas pihaton merkeissä. Yllä luitellut hommat ja sitten oppitunnille.
Yhdeksältä vietiin kaksi -vuotiaita Wanhaan maneesiin irtohyppäämään ja harjoittelemaan Kyvyt esiin -skaboihin. Pääosin toimin varmistajana, eli tsekkasin esteiden jälkeen, että poni ei tee uukkaria ja hyppää väärään suuntaan. Talutin myös pari heppaa kujaan.

Iltapäivä oli vapaata, koska hoidetaan kaikki nimikkotarkastukset huomenna. Puoli viiden aikaan käytiin Hynden kanssa heittämässä talliin kakaroille heinät ja lakaisemassa. Sen jälkeen hoidettiin pihatot ja päivä oli vihdoin ohi.

Ypäjän huudeilla.

Mukavan työviikonlopun jäljiltä on nyt sitten kotiuduttu Ypäjän metsiin.

Lauantaina kävin vetämässä Kodisjoella kaksi 1½h maastolenkkiä ja molemmat meni ihan jees, lukuunottamatta muutaman asiakkaan 'virhettä', jonka seurauksena poni tuli jonon ohi.

Sunnuntaina pidin ½ tunnin kenttätunnin aivan aloittelijoille ja ei voi muuta sanoa kun huhhuh. En osannut yhtään opettaa seitsemän vuotiaita, jotka oli ensimmäistä kertaa tunnilla. No, ainakin toiselle ratsastajalle varattiin uusi tunti..
Kenttätunnin jälkeen oli 2½ tunnin maastolenkki, jonka olin mennyt kerran aikaisemmin joskus muutama vuosi sitten. Käytiin kuitenkin edellisenä päivänä ajamassa lenkki Piian kanssa ja tarkistamassa reitin kunto. Lenkki oli tooosii mukava ja vedettävä porukka tosi kivoja. Loppulenkistä oli pakko tulla alas selästä, kun takapuoli huusi hoosiannaa.

Talleilun jälkeen pakkasin kamat ja alkoi matka kohti Ypäjää. En olisi ollenkaan tahtonut lähteä, sillä lomaillessani opin arvostamaan omaa rauhaani ja siisteyttä! Jälkeenpäin ajateltuna täällä on ihan jees olla.

Tänään aamu alkoi varsojen ajamisella. Ajettiin Juulian ja Roosan kanssa Ehtivä -niminen oripoika. Mukana matkassa oli myös Eila, Eeva, Eliitti ja Esteriina. Kierrettiin vain tallit kolmesti, sillä pihattokakaroiden kanssa oli ollut lähiaikoina hieman härdelliä ja 'onnettomuuksia', joten pelattiin varman päälle. Meidän reipas vetojuhta käyttäytyi todella nätisti ja innokkaasti, vaikka olikin ilmeisesti tullut karkuutetuksi aiemmin. Hieman valjastus oli pojulle jännää puuhaa, mutta suhteellisen nätisti käyttäytyi siinäkin.

Tämän jälkeen seurasi pikainen siirtyminen Ypäjähallille työssäoppimisinfoon. Eipä sielä mitään infoa tullut, kunhan vain puhuttiin paikoista. Sain oman Tanskan paikkani varmistettua, joten voin alkaa varailemaan lentolippuja. :)

Yhdeltä oli pikainen nimikkotarkistusinfo, joka tosin oli melko tarpeeton. Meillä on taas tällä viikolla luvassa nimikkotarkastusten järjestämistä. Viime kerralla pidettiin tarkistukset pk10'lle, nyt syyniin pääsee yo10't.

Koska viideltä jouduttiin hakemaan varsoja laiduntarhasta, menin ratsastamaan Justinan nimikkotarkistusinfon jälkeen.
Paluu satulaan ei ollut ruusuinen, sillä poni tuntui jokseenkin ruosteiselta ja itse olin aivan hukassa. Kummasti se tuntuma katoaa parin viikon lomalla ihan hups vain. Ratsastelu oli siis vain tuntuman hakemista ja ratsun kanssa tappelua. Jude oli jotenkin kovin painava edestä ja en saanut sitä kulkemaan niin hyvin kun olisin tahtonut - no, ehkä huomenna.
Tallissa katselin tammaa tarkemmin ja ikäväkseni huomasin, että siltä on tippunut selkälihakset aivan olemattomiin. Lähtiessäni olin iloinen lihaksista, joita oltiin jo vähän saatu, mutta sinne ne meni. Eipä neiti ole koskaan mikään lihaskimppu ollut, mutta en muista sen hetkeen olleen näin luiseva. :(

Huomenna alkaa aamu jo kuudelta pihaton merkeissä.
Vituttaa jo valmiiksi nämä muuttuneet pihattojärjestelyt - niistä lisää huomenna.