Otsikoton.

Tiistaina oltiin valmennusfysiologian tunnilla, ratsastettiin ja käytiin hieman liikkumassa liikuntatunnin merkeissä. Illalla poimein vielä lisää hukkakauraa ja nettosin 42 euroa.

Jotenkin kummasti kaikki valmennusfysiologiassa käsitellyt asiat on kadonnut kuin tuhka tuuleen, joten siitä ei kovasti juttua revitä. Hieman tuleva tentti pelottaa, sillä muistiinpanotkin ovat sen verran sekavia, että niistä ei ota hullukaan selvää - mikä on hyvin harmillista.

Tiistaina ratsastettiin koko ryhmä Opistohallin kentällä. Aika vapaaseen tahtiin saatiin mennä ja tehdä. Lumilla kuskaili minua kuin märkää lapasta ja ei reagoinut pidätteisiin sitten millään. Ei pieniin, eikä hieman suurempiinkaan. Maanantainen keveys oli tipotiessään. Kyllä se komiasti kaula kaarella posotti menemään, mutta hyvä tuntuma oli kyllä niin hukassa, niin hukassa.
Tehtiin kokorataleikkaata pohkeenväistössä, vaihtamatta suuntaa. Sanomattakin voi jo arvata, että turhan vauhdilla nekin meni. Toisaalta väistö oli ehkä ainut liike koko ratsastuksen aikana, kun tamma malttoi jäädä hieman odottamaan ja kuuntelemaan. Oikeaa pohjetta se väisti melko kehnosti, joten raipalla sai huomautella tämätämään. Vasemmassa ei moittimista ja siinä Lumilla olikin lähes yhtä kevyt kuin maanantaina- kunnes palattiin uralle.
En löytänyt omiin käsiini samanlaista rentoutta kuin aikaisemmin, mikä harmitti suuresti. Pohkeetkin oli hieman laiskalla päällä, mikä saattaa olla osasyyllisenä etupään raskauteen.
Loppuraveissa saatiin onneksi hyviä pätkiä, jolloin tamma jäi odottamaan minua ja tuli hyvin kevyeksi. Nekin oli vain hetkiä, mutta niistähän ratsastaja elää.
Ensin onnistut joka 99 kerta, sitten joka 98 kerta ja jokin kaunis päivä huomaatkin onnistuvasi jo joka viides kerta.

Iltapäivä oli pyhitetty meidän ensimmäiselle liikuntatunnillemme. Jep, kolme vuotta on mäellä oltu ja nyt vasta päästiin liikuntatunnille. Ihan mukavaa ja leikkimielistä tuo oli. Ikäväkseni vain huomasin, että (lihas)kunto on laskenut jälleen ja olen myös onnistunut keräämään jokusen kilon lisää. Ikävää.


Maanantaiaamu oli jälleen sarjassamme turhat koulupäivät. Mentiin kengityspajalle tarkoituksena viettää kaksoistunti kengän muotoilua harjoitellen. Well, kukaan meistä ei tainnut koskeakkaan kavioihin, saatikka sitten kenkiin. Lopulta päästiin lähtemään jo puolentoistatunnin istuskelun jälkeen. Kurjaa sinänsä, sillä tehtävää olisi varmasti ollut, mikäli kengityssuuntautuneet olisi niitä luovuttanut meille. Lisäksi oikeasti odotin sitä luvattua kengän muotoilua, mutta ensiviikolle on vielä toivoa jäljellä.

Iltapäivällä mentiin valjasvertaalle ja sain vihdoin ja viimein nahkariimuni valmiiksi. Voi sitä tunnetta kun saat viimeisen piston pistettyä ja katkaistua langat. Riimussa on varmaan miljoona tikkiä ja JOKAISEN niistä olen tehnyt omin pikkukätösin. Lisäksi vielä kanttaukset, maalaukset ymsyms. Tämän riimun parissa on istuttu niin monet tunnit, joten todellakin toivon, että se tulee jokin kaunis päivä tulevan hevoseni päähän. Pitää ilmeisesti lähteä hevoskaupoille tuon riimun kanssa. "Joo, muuten oli kiva heppa, mutta ei oo riimu sopiva sille. Eli ei kiitos."

Tuntien jälkeen kävin vielä kävelemässä Lumillan kanssa maastossa kun se ei osallistunut HHyo'iden tunnille. Mentii ihan lyhyt lenkki ja käytiin kiipeilemässä. Perkuleen itikat kun ei meinannut jättää mun uljasta ratsuani rauhaan sitten millään.
Siitä huolimatta kesä ei kuitenkaan saa loppua!

Uusi alku.

Maanantai on hyvä päivä aloittaa alusta, right? Ainahan kaikki aloitetaan uudelleen maanantaina, joten nyt minä ajattelin aloittaa aktiivisen bloggaamisen. Jotenkin kummasti tämä kirjoittelu on vain jäänyt, sillä onhan sohvalla istuminen niin rankkaa.

(Kuva viimeviikon alkukäynneiltä - ja kuin mikän ei sujunut.)

Ollaan jopa saatu tälle viikolle lukujärjestykseen hieman sisältöä, joten päivät kestää puoli viiteen. Awesome.

Aloitettiin aamu iloisesti ratsastustunnilla ja saatiin kuulla, että meiltä menee kaksi hevosta remonttiratsastajille, joten joudutaan jakamaan ratsuja keskenämme. Miten ihanaa.
Ratsastettiin Hiekkalaatikolla ihan perusratsastusta, keskittyen puolipidätteisiin. Alkutunti meni miten sattuu, mutta loppulta löysin käsiini mukavan 'letkeyden' ja Lumilla tuli puolipidätteiden ansiosta todella hyvin avuille. Lopputunti olikin yhtä hymyä ja kaikki tuntui sujuvan. Tämä oli nyt toinen kerta (ja jälleen maanantai), kun minulle tulee näin superfiilis tämän hevosen selässä. Pikkuhiljaa alkaa löytyä yhteinen seävel ja eiköhän juuri sen löytyessä kurssi lähene loppuaan. Jes.

Ilokseni kuitenkin kuulin illemmalla, että meille haetaan kolme hevosta lisää, joten en joudukaan jakamaan Lumppua. Tämänpäiväisestä on siis aivan mahtava jatkaa huomenna.

Iltapäivästä käytiin hieman pajalla kengittelemässä heppoja. Opettajamme lupasi, että pääsemme vielä tämän kurssin aikana harjoittelemaan kengän muotoilua. Sitäkin siis odotellessa.

Illemmalla lähdin kahden luokkatoverini kanssa pariksi tunniksi keräilemään hukkakauraa. Eipä tuosta mitään suurta palkkaa saanut, mutta ompahan edes jotain ajanvietettä - joskin tylsää sellaista. :)

Estehyppelyä ja maastorälläystä.

Aamu alkoi hieman kehnosti onnistuessani nukkumaan pommiin. Olin laittanut hälytyksen pois ja jatkanut onnesta soikeana uniani ... kunnes herään puhelinsoittoon: "missä sä oot?" Oh shit! Vaatteet päälle ja kiiruhtaen talliin. Onneksi Repa oli ihana ja laittoi minulle hevosta valmiiksi. Ilman hänen apuaan en olisi selvinnyt 15 minuutissa kämpiltä ratsastustunnille.

Meillä oli puomitunti Estekentällä. Jotenkin kummasti mukaan pääsi eksymään myös muutama pieni este. Tunti oli todella mukava, vaikka minulla ei ole harmainta hajuakaan ponnistuspaikoista saatikka askeleista. Well, harjasta kiinni ja toivo parasta. Kertaakaan ei rysäytetty mihinkään väliin, mutta jos omat esteratsastajan taitoni olisivat hieman paremmat olisi meno ollut edes hieman tyylikkäämpää.
Mentiin aluksi ravi- ja laukkapuomeja niin, että tehtävän 'keskivaiheessa' nostettiin laukka ja toisessa suunnassa laskettiin raville. Pääsimme myös 'hyppäämään' pientä radan tynkää, joka tosin oli mielestäni turhan vaativa itselleni. Vaikka esteet olivatkin maahankaivettuja (~50cm), pitivät erilaiset esteet, kavaletti ja suunnanvaihdos ratsastajan skarppina.
Lumilla oli oikein taitava ja olisi kyllä mennyt hyvin, mikäli itse olisin ollut varmempi siitä, mitä olen tekemässä ja mitä minun pitäisi tehdä. Lähestymisissä tuppasin päästämään hevosen turhan kaukaa. Pääosin siis hevonen lähti puoli metriä ennen kuin minä olisin halunnut. Tämän seurauksena tulinkin sitten itse sielä perässä. :D

Ratsastustunnin jälkeen tein nopean siirtymisen kämpille ja aloitin matkani kotiin Raumalle.

Puoli kuudelta aloittelin 2 ja ½ tunnin maastoretkeä mukavan viiden hengen porukan kanssa. Hieman kiirus meinasi tulla, kun osa ratsastajista ei halunnut laittaa hevosiaan itse valmiiksi. Syytä en tiedä, joten mukisematta tämä tyttö meni sinne ja tuonne ja sai kuin saikin oman ratsunsa lisäksi kolme muuta valmiiksi ajoissa.
Maastolenkille sain Sepen vetoon, mistä en ollut kovin innoissani. Tosin olen siinä asemassa, että otan juuri sen, mikä ylitse jää, miellytti se minua tai ei. Kaikenkaikkiaan lenkki sujui kuitenkin hyvin, vaikka ratsuni koettelikin sietokykyni rajoja. Laukkasuorilla päästiin rälläämään niin paljon kuin ponista lähtee. Maastoporukka toivoi reipasta maastoretkeä ja täältä pesi. Tottatosiaan pesi, sillä sinne jäi valtaosa porukasta jonon hännille laukkailemaan hitaammin.
Laukkojen jälkeen löytyi minunkin ratsustani se tölttivaihde ja muutaman askeleen verran takajalat olivat oikeasti alla. Mutta sinne meni se hetki ja se töltti.

Kerrassaan mahtava päivä aamusta huolimatta.

Rentoa koulunkäyntiä.

Voi hyvä luoja. Voiko siitä oikeasti olla yli viikko kun olen viimeksi kirjoittanut? Nyt on kyllä helle pehittänyt aivot rankasti, sillä voisin vaikka lyödä vetoa, että olen kirjoittanut sen jälkeen - ehkäpä ajatuksissani?
Nyt kuitenkin pitää hieman skarpata, koska kaikki jutut menevät ohi ellen lahopäänä muista kirjoittaa niistä - hmh.

//edit mysteeri selvitetty; minulla oli väärä päivämäärä edellisessä blogijulkaisussa. Oikeastihan se siis ilmestyi torstaina.

Tämän viikon lukujärjestys on näyttänyt seuraavalta:
MAANANTAI Kengitys ja ratsastus
TIISTAI Valmennysfysiologia ja ratsastus
KESKIVIIKKO Kengitys ja ratsastus
TORSTAI Kengitys
PERJANTAI Ratsastus

Ei tosiaan turhan rankkaa koulunkäyntiä näin loman jälkeen. Seuraavan viikon lukujärjestys näyttää tismalleen yhtä rankalta kuin tämän viikkoinen.

Maanantai alkoi kymmeneltä kengityksen merkeissä ja kenkäämiseen varattu puolitoista tuntinen kuluikin hyvin nopeasti. Pajalla oli useampi hevonen, joten jokaiselle riitti jotain hommaa.

Yhdeltä oli ratsastustunnin vuoro. Ratsastettiin Opistohallin kentällä ja tehtiin väistöjä ja muuta perusratsastusta. Lumilla oli todella hyvän tuntuinen ja liikkui kivasti - ensimmäistä kertaa. :) Väistöt jäivät edelleen hieman liian hätäisiksi, mutta muuten tamma oli avuilla ja liikkui hyvin. Olen tunnin saldoon erittäin tyytyväinen ja taisin jopa hieman ihastua tuohon suomiponiin.
Tähän mennessä suurin ratsastuksellinen ongelmani tamman kanssa on se, etten käytä kättäni tarpeeksi ja vaadi asioita loppuun asti. Islanninhevosten kanssa olen päässyt hyvin eroon 'liiallisesta' käden käytöstä ja nyt täytyisi taas alkaa tekemään niillä enemmän.

Tiistaina otin hieman lepiä Seppo Hyypän valmennusfusiologian tunneilla. Aihe on mielenkiintoinen ja hyödyllinen, mutta opettajan esittämistapa (tasainen ääni ja epälooginen kertomisjärjestys) saa silmäni väkisinkin ummistumaan. Tähän kun lisätään vielä heikot yöunet niin hiphei. Ehkä jaksan ensitunnilla olla skarppina ja saan jopa jotain irti tunnista.

Ratsastus oli jälleen yhdeltä Opistohallin kentällä. Tehtiin kahdeksikkoa ja keskityttiin suoristamiseen. Lumilla oli todella mitäänsanomattoman tuntuinen ja en saanut siihen kunnon tuntumaa. Kyllä se eteenpäin juoksi, pysähtyi jne., mutta tuli jotenkin niin irrallinen olo. Tehtävä oli ehkä turhan yksipuolinen, sillä suurella ympyrällä en oikein saanut työstettyä tammaa. Lisäksi Lumilla vaikutti hieman väsyneeltä ja ponnettomalta. Opettajamme mukaan hevonen kuitenkin meni hyvin, mutta minusta se ei kyllä tuntunut siltä. Tunnin onnistunein asia taisi olla laukannostot väistöstä.

Keskiviikkona aloitettiin jälleen kengityksellä. Tällä tunnilla paneuduttiin enemmän kengän muotoiluun ja sen sovitukseen. Nyt osaan jo melko hyvin katsoa kengän sopivuuden ja toivon, että tämän kurssin jälkeen kykenen kengittämään hevosen alusta loppuun ilman apua. Mitään tähtitiedettähän tuo kenkääminen ei ole, mutta kuitenkin kun homma ei ole niin tuttua, niin olen hieman epävarma välillä.
On kyllä hyvää treeniä takapuolelle tämä homma, varsinkin takajalkojen kanssa ähkiessä tulee välillä ihan kunnolla hiki.

Meidän ratsastustunti 'peruttiin', sillä YO-pohjaiset opiskelijat ratsastavat hevosillamme torstaina. Tämän takia lähdettiin rauhalliselle maastokävelylle koko konkkaronkka.

Tänään meillä oli säälittävästi vain yksi tunti kengitystä. Pajalle tuli jopa kaksi hevosta, joista toinen ympäri ja toisella vain takaset. Sofia laittoi Maikin takaset itse, sillä se on hänen ratsastettavanaan. Meille lopuille kuudelle jäikin sitten neljä jalkaa, joita ei kyllä puolessatoista tunnissa saatu edes valmiiksi - ai miten niin saamatonta ja laiskaa porukkaa?
Jäätiin siten Sofian kanssa tunnin jälkeen laittamaan Kopsu valmiiksi, kun aikaa oli. Kävin myös ajankuluksi tekemässä viikkosiivouksen Lumillan karsinaan.

Yhden maissa ajateltiin mennä tyttöjen kanssa kuluttamaan aikaa valjasverstaalle. Jospa vaikka vihdoin saisi sen kolmisen vuotta tekeillä olleen riimun valmiiksi. :D