Paskanpuhujien ihmemaa.

Ja jälleen oli jäänyt postaus roikkumaan luonnoksiin, huoh. Toivotaan että saatte punaisen langan päästä kiinni, sillä oma ajatus hyppii kun on kirjoittanut tekstiä parina päivänä.

Olen sattuneista syistä pohtinut lähipäivinä todella paljon hevosihmisiä ja heidän käytöstään. Tuntuu, että järjestään hevosporukat on pahansuopia, kateellisia ja ilkeitä ihmisiä. Ei osata olla iloisia toisen hienosta hevosesta, uusista varusteista tai vaikkapa kisamenestyksestä. Puhutaan sontaa selän takana ja mustamaalataan minkä ehditään. Miksi?
Itse en ole tälle ilmiölle löytänyt mitään sen kummempaa syytä kuin kateus, pelkkä vittumaisuus sekä halu olla ilkeä. Tietysti kun laitat kasan akkoja saman harrastuksen pariin, syntyy erimielisyyksiä yms. mutta miksi asiat pitää aina tuoda ilmi niin, että joku pahoittaa mielensä?

Se, mitä en voi millään tavalla ymmärtää on kaksinaamaisuus. Miksi pitää olla hyvää ystävää ihmisen kanssa, jos kuitenkin kokee suurta tarvetta puhua kyseisestä henkilöstä pahaa selän takana. Mielestäni on erittäin naurettavaa, että moni aikuinen ihminen alentuu mustamaalaamiseen ja ilkeilyyn. Vielä naurettavampaa on se, että usein kohteena on nuori aikuinen tai jopa lapsi. Ymmärrän kyllä, että ei jokaisesta tarvitse pitää, mutta miksi tarvitsee tehdä jonkun tallipäivästä ehdontahdon inhottava? Mikä oikeuttaa unohtamaan käytöstavat ja perus kohteliaisuuden?

Itse olen luonteeltani sellainen, että tahdon kaikilla olevan mukavaa ja hyvä olla. Pyrin ratkaisuihin, jotka tyydyttävät kaikkia. Tämän johdosta olen näissä piireissä saanut niin paljon lokaa niskaani, että huhhuh. Minusta onkin huomaamattani tullut se, joka loikkii pakoon, jotta ei joutuisi puuttumaan ikävään asiaan ja pahoittamaan vähintään omaa mieltään. Ja kun asia tarpeeksi patoutuu sisälläni, niin sitä ryöppyä ei mikään pysty pysäyttämään sitten kuin sen aika tulee.

Onneksi kummallakin tallilla, missä käyn tällä hetkellä, on todella hyvä yhteishenki. Koskaan en ole vielä törmännyt yksityistalliin, jossa kaikki olisivat meidän porukan tavoin hyviä kavereita/ystäviä keskenään ja ennenkaikkea aina valmiina auttamaan jos kuka tahansa tarvitsee apua tai opastusta. Suuri kiitos hyvästä ilmapiiristä kuuluu tietysti tallinpitäjälle, joka on ehkä täysijärkisimpiä hevosalan ammattilaisia, joihin olen kuunaan törmännyt. Tosiasiahan se on, että mikäli "ylhäältä" saadaan jo vaikutteita huonoon ilmapiiriin, ei sitä kovin helpolla paranneta pelkkien asiakkaiden voimin.
Kodisjoella on myös hyvä ilmapiiri, mikä luultavasti osin johtuu siitä, että tallilla ei ole hoitajatoimintaa, joten eriarvoisia asiakasryhmiä ei juurikaan pääse syntymään. Tietysti vakiotuntilaiset ja aktiiviset asiakkaat ovat tuttavallisempia työntekijöiden kanssa, mutta kukaan ei saa erikoisvapauksia ja kukaan ei ole toista parempi. Näin on kaikkien mukava olla ja harrastaa. :)

Napakymppi työpaikka!

Sen on vuoro hymyillä, kel on super duuni!!

Takana hyvinkin onnistunut työpäivä, jäljellä hyvä mieli. Super mukavaa, kun on omat oppilaat ja vakiopäivät. Oppii tuntemaan jokaisen henkilökohtaisesti. Oppii tietämään jokaisen persoonan, heikkoudet ja joutuu etsimään ne keinot, joilla saa kunkin ymmärtämään jonkin asian. Oppii myös omalla tavallaan tuntemaan hevosia vielä paremmin, kun ratsastaja selässä on tuttu. On myös mukavaa voida tehdä suunnitelmia etenemiselle ja jatkaa aina seuraavalla kerralla siitä, mihin ollaan jääty. Ja ennenkaikkea on parasta nähdä, miten lapset edistyvät, oivaltavat uutta ja pitävät hauskaa.

Toisaalta myös irtotuntilaisten tuntien pitämisessä on omat mukavat puolensa, mutta kyllä sitä vain pystyy antamaan paljon enemmän tutulle porukalle. Aluksi kun kuluu aikaa siihen, että näkee minkä tyylinen mikäkin ratsastaja on. Sitten kuluu jälleen hieman aikaa kun selvitetään, että missä osa-alueessa kyseinen ratsastaja tarvitsee eniten avustusta. Ja kun viimein saat työn "alkuun", loppuukin aika ja et mahdollisesti näe kyseistä ratsastajaa pitkään aikaan.

Kaikista näistä maastovedot vievät yhä voiton. Se on leppoisaa puuhaa se, joskin vastuuta on omalla tavallaan hieman enemmän kuin kenttätunnissa. Tähän mennessä kohdalleni ei vielä ole osunut ryhmää, jonka kanssa tarvitsisi pelätä (*kopkop, koputellaan puuta*). Mikään ei kuitenkaan voi voittaa mukavaa porukkaa ja vauhdikasta maastoretkeä sekä parasta vetoheppa Teaa. Parhainta tässä on tietysti nähdä ihmisten tyytyväiset ilmeet kun tallin pihassa laskeudutaan alas hevosen selästä. Kuulla se hyväntuulinen höpötys ja fiilistely retkestä samalla kun riisutaan hevosilta varusteita pois.

Minulle paras palkka työstäni on nähdä tyytyväinen asiakas. Ja vielä tätäkin parempi palkka on kuulla, että olet onnistunut saamaan asiakkaasi tyytyväiseksi!

Arvontaa!

Aadan hevoselämää -blogissa olisi Kingslandin saappassukkien arvontaa!

Kannattaa osallistua, sillä aivan überparhaat sukat arvottavana. Tosin omasta kaapista näitä löytyy jo aimo kasa, mutta ehkä sinne kolmet kappaleet vielä mahtuisivat. :)

Ei aivan niin kuin elokuvissa.

Eiköhän nyt ole tarpeeksi taukoiltu, nollailtu tätä postausta varten ja palattu takaisin raiteilleen. Elämä jatkuu.

Ei siis mennyt jälleenkään tarina niin kuin elokuvissa, vaan kävi vanhanaikaisesti. Viimeviikolla lopetin työelämänvalmennukseni Vammalassa. Suurin asia, minkä takia päädyin tähän päätökseen oli se, että oma psyykkeeni ei vain kestä asumista 24/5 työpaikalla, mistä et pääse pois kuin korkeintaan kauppaan ja perjantaina kotiin. Ja toisin kuin luulin, en kykene asumaan jonkun toisen kodissa kuin omassani. Kaikki asiat eivät myöskään aivan kolahtaneet "työantajani" persoonan kanssa. Loppupeleissä työnkentely ei enää ollut tyydyttävää, vaan "Tanska -fiilikset" alkoivat hiipiä pikkuhiljaa esiin, tosin hieman erilaisena. Siinä vaiheessa päätin lopettaa itseni kiusaamisen ja pistää leikin poikki.
Jossain vaiheessa pohdin, että olenko vain niin saamaton luuseri ja luovuttaja, etten kykene vain kestämään asioita? Niin huono työntekijä, että mitään en tee oikein? Niin laiska paska, kun en mieluusti vapaa-ajallani tehnyt töitä?

Mutta, uudet tuulet puhaltavat jälleen ja oppirahat on karvaasti maksettu. Uffe palautettu omistajalleen ja kaikki on jotakuinkin järjestyksessä. Herää vain kysymys, että miksi ihmeessä en kysynyt töitä Kodisjoelta aiemmin. Olisin säästynyt niin paljolta harmilta ja pahalta mieleltä.
Tällä hetkellä pidän ratsastustunteja ja teen iltatalleja kahtena vakioiltana; tiistaisin ja keskiviikkoisin. Lisäksi teen satunnaisesti tunteja viikonloppuisin. Parasta tässä on, että palkkani on lähestulkoon sama, kuin Kelan työmarkkinatuki ja teen töitä rutkasti vähemmän (en tosin Vammalassakaan tehnyt kun n. 6-7h päiviä). Lisäksi tiedän, että minun apuani todella arvostetaan - Vammalassa sain vain kuulla olevani ylimääräinen kiva pikkuapulainen. Saan työskennellä tutussa ympäristössä ja tehdä omia päätöksiä, eikä jatkuvasti tarvitse olla varpaillaan peläten seuraamuksia.

Tämän kokemuksen innoittamana päätin vaihtaa alaa - ainakin hetkeksi (jotain hyvääkin siis). Lähden opiskelemaan aivan täysin eri alaa, sillä alkaa pikkuhiljaa suorastaan vituttamaan tämä läpimätä hevosala. Kuitenkaan en kadu opiskeluani hevosenhoitajaksi - se oli elämäni parasta aikaa ja koulutuksesta on hyötyä. Todennäköisesti tulevaisuudessa palaan hevosalalle oman itseni pomona. Tällä hetkellä mielessäni on sosiaalipedagoginen hevostoiminta, ratsastusterapia tai muu vastaava hevosen parissa tapahtuva kuntoutus. Hevoset kuitenkin tulevat aina olemaan lähes päivittäinen harrastukseni, siitä ei päästä yli eikä ympäri.

Pause!

Pientä blogtaukoilua, pitää koota omia ajatuksia hieman kasaan.

Palaillaan ensi viikolla astialle!

Iltaa lukijat!

Tällä hetkellä päässäni pyörii ehkä sata postausaihetta, mutta silti mietin, että mitä niistä voin ja uskallan enää käyttää.

Havahduin tässä sattuneesta syystä viime viikolla siihen, että blogillani tosiaan on jo yli 60 "ilmottautunutta" lukiaa ja ties kuinka monta anonyymiä seuraajaa. Tämä taas väistämättäkin johtaa siihen, että tutut ihmiset seuraavat blogiani. Omistan hyvinkin kärkkäitä mielipiteitä ja blogi on jo pitkään ollut minulle paikka kertoa kuulumisiani, purkaa huonoa oloani ja ennen kaikkea taltioida muistoja. Nyt olen kuitenkin alkanut hieman pohtimaan, mitä voin julkaista, jotta kirjoittamani ei tulevaisuudessa käänny minua vastaan tai siitä aiheudu minulle ongelmia. Olen ehkä alusta alkaen ollut turhan varomaton ja paljastanut nimeäni myöden kaiken. Tietoja en enää takaisin saa, joten on siis alettava käyttää harkintakykyä (mikäseon?).

Tietysti aion yhä kirjoittaa, siitä en luovu vaikka koko maailma lukisikin tekstejäni, nauraisi ja olisi vihainen minulle. Mutta nyt ollessani "työelämässä" (työelämänvalmennushan tämä oikeasti on, ei työsuhde), on minulla suurempi vastuu tekstini sisällöstä. En voi enää samalla tavalla purkaa mahdollisia ongelmiani, laukoa epäkohtia tai kertoa mielipiteitäni aivan kaikesta kuin hevosopistolla, työssäoppimisjaksoilla tai harrastuksen parissa ollessani.

Aloitellessani vuonna 2010 bloggailun, ei minulla ollut aavistustakaan, että vielä kahden vuoden jälkeen homma olisi pystyssä, saatikka sitten, että jotakuta oikeasti kiinnostaisi Nooran pikkuheppailut. Olen kuitenkin iloinen siitä, että blogiani seurataan (sen varjopuolista huolimatta), sillä se antaa kirjoittamiselle uuden merkityksen.

Kiitos siis teille lukijat ja hyvää alkavaa vuotta 2012!

Käppäilyä.

Käytiin tänään Uffen kanssa tutustumassa tallialueen ympäri kiertävään hiittirataan. Ensimmäinen kierros oli aika jännä, mutta siitä huolimatta heppa käyttäytyi mallikkaasti, mikäli muutamia peruutteluja ei lasketa. Minun ei kuitenkaan selässä tarvinut pelätä, että Uffe keksisi jotain tyhmää tai katoaisi paikalta.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen mentiin hetkeksi kentälle tekemään perusjuttuja eli ympyröitä, väistöjä, pysähdyksiä, peruutuksia yms. Päästiin taas ottamaan vain pieni pätkä ravia ja laukkaa, koska olen todella arka tuon kovan pohjan suhteen. Saisi nyt pikkuhiljaa tulla sitä lunta tai plussaa. Harmittaa niin vietäväsi, ettei pääse kunnolla testailemaan uutta menopeliä. Harmittaa myös, että ei päästä verryttelemään(saati työskentelemään) muissa askellajeissa, minkä takia ratsastaminen käynnissä on hankalampaa ja herra ei tahdo oikein keskittyä. Ratsastelut sujui kuitenkin pääsääntöisesti hyvin ja ne "epäonnistumiset" laitan sen piikkiin, että ei tosiaan päästy menemän muita askellajeja läpi.

Kenttäilyn jälkeen käytiin vielä toinen kierros hiittiksellä ja se mentiinkin jo paljon rennommalla fiiliksellä. Pikkusen Uffe puhisi, mutta ei enää ollut niin jännittynyt kuin ensimmäisellä kierroksella. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Vuosi 2011.

Vuosi meni ja vaihtui, on siis aika uusien kujeiden. Ypäjä -aika on virallisesti täysin ohi ja pitäisi alkaa pohtia sitä tulevaisuutta.

Vuonna 2012 haluan ehdottomasti oppia paremmaksi ratsastajaksi, opettajaksi ja hevosihmiseksi! Ennalta en mitään tavotteita aseta, sillä en tiedä minne tämä maailma minut vielä vie. Kuitenkin pyrin saavuttamaan ylläolevat ahkeralla heppailulla. Ja yhden ainoan lupauksen teen; käyn katsomassa poneja huomattavasti useammin!

Alla kooste vuodesta 2011 kuvina. Vuoteen mahtuu tietysti monia muitakin mahtavia muistoja, joita ei ole ikuistettu kuviin.

Bilemeriristeily. Ensimmäinen ja varmasti viimeinen kerta, kun koko HHlu08-luokka oli koolla (muualla kuin Hevosopistolla). Mukavaa yhdessäoloa ja sen sellaista.

Naapureiden talvigrillailut ja tietysti omat 19-vuotis synttärit!

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ei voi muistaa.

Työssäoppiminen Blue Horsella.

Ahkeraa issikkaratsastelua ja uusia hevostuttavuuksia.

Raveissa Kokemäellä Lyllin kanssa piiiitkääästä aikaa.

Kahden viikon mittainen "ratsuhevosen valmennus" tms. jakso Hevosopistolla. Kaksi viikkoa ratsastelua ja kengittelyä.

Kisaviikolla töissä. Mukavaa yhdessäoloa. Mainitsemisen arvoista myös, että sain äitini aloittamaan ratsastuksen!

Veetillä ensimmäistä kertaa kärryt perässä ja mies ei ollut moksiskaan. Ehkä maailman helpoin poni.

Irtohypyttämässä Helmiä ja Veetiä. Jälleen yksi laiskan päivän tuotos.

Hyvinvointipäivä Hevosopistolla. Viimeinen kerta kun tehtiin koko porukalla jotain Hevosopiston alueella.

Valmistuminen Hevosopistolta. Todella tapahtumarikas kuukausi; koulun lopetus, uusi työpaikka, ylläpitohevonen, äiti maastoretkellä, joulu ymsyms.