sunnuntaina, maaliskuuta 11

Bloggaustauko!

Kylläkyllä, ikäväkseni joudun ilmoittamaan pienoisesta tauosta. Tauon pituutta en osaa ennustaa, toivottavasti nyt ei kovasti yli viikkoon veny.

Syy numero yksi on se, että tietokoneeni päätti pettää minut juuri kriittisellä hetkellä ja en tiedä kauanko sen korjauttamiseen/uuden hankkimiseen menee aikaa.
Syy numero kaksi on se, että olen Rukalla viikon verran lomailemassa, joten heppoja en tule näkemään.

torstaina, maaliskuuta 8

Jos hevosia ei ois?

Viimeisimmän postauksen tiimoilta jäin hieman pohtimaan, että mitä elämäni olisikaan ilman hevosia?

Hevoset ovat kuuluneet elämääni viimeiset kymmenen vuotta, eli siitä asti kun olin kymmenvuotias. Lapsuuden leikit olivat yhtä hevosta; oli keppihevosia, Sleichejä, mielikuvitushevosia, milloin mitäkin, tietysti unohtamatta niitä oikeita hevosia. Nuoruuteni vietin talleilla ja teini-ikä vierähti rattoisasti Ypäjän maisemissa. Aikuisuuskin on alkanut hevosten parissa kun pitkäaikaisesta harrastuksesta tuli se kauan himoittu ammatti. Olen varttunut pitkälti hevosporukoissa ja tällä hetkellä minulla onkin vain kourallinen ei-hevosihmisiä ystävinä. Mutta mitä jos tätä kaikkea ei olisikaan tapahtunut? Entä jos en olisi aikoinani lähtenyt kaverin mukana tallille, missä olisin nyt?

Minun on vaikea kuvitella elämääni ilman hevosia, mutta katsotaan mihin päädytään kun käytetään hieman mielikuvitusta.
Ensinnäkin kaveripiirini olisi ollut jo lapsesta asti erilainen. Heppaleikkien sijaan Barbiet ja muut 'tyttöjen jutut' olisivat varmasti olleet suuremmassa roolissa. Ennemmin tai myöhemmin olisin todennäköisesti eksynyt niiden pikkupahisten joukoon, jättänyt leikkimisen nuoremmalla iällä ja vanhetessani siirtynyt hengailemaan kauppojen pihalle. Teini-iässä olisin varmasti ollut huomattavasti tarkempi ulkonäöstäni, kaveerannut edelleen näiden pikkupahisten kanssa ja hengaillut illat Mäkissä. Kaveripiirini olisi ollut laaja ja poikia kenties tullut ja mennyt. Olisin siis ollut se tavanomainen, kovaääninen mäkkiteini. Lukiossa olisin löytänyt "Sen oikean" ja tällä hetkellä elelisin ruusunpunaista varhaisaikuisuutta hänen kanssaan opiskellen ja tehden silloin tällöin töitä kaupan kassalla. Minulla olisi tiivis kaveripiiri, jonka kanssa viettäisimme aikaa useamman illan viikosta ja pitäisimme hauskaa.

Siitä huolimatta, että menneisyyteni ei nyt aivan ollut yllä olevan kaltainen, ei se ole ollut kurja tai muutenkaan muista eritäytynyt. Olen asunut neljällä eri paikkakunnalla, minkä takia kaveripiirini on laaja, mutta melko hajanainen. Juuri nyt kuitenkin elämäni on aika pitkälti sellaista kuin haluankin; minulla on työ, hain juuri opiskelemaan, omistan mahtavan ja tiiviin, mutta pienen kaveriporukan (sekä tietysti paljon 'hajanaisia' kavereita) sekä kaikki on hyvin jokaisella elämän osa-alueella. Tietysti vielä on kiikarissa "Se oikea", mutta sen aika tulee sitten kun on tullakseen.

Missä sinä olisit ilman hevosia?

maanantaina, maaliskuuta 5

Mitä mukanaan tuo huominen?

Nyt on sitten AMKhaussa haettu opiskelupaikkaa aivan toiselta alalta, kuin mille nyt olen kouluttautuneena. Mikäli saan haluamani opiskelupaikan, vaihtuu hevosten hoitelu ihmisten hoitamiseen eli toisinsanoen sairaanhoitajan ammattiin.

Päätös alan vaihdosta syntyi jo alkuvuonna ja oikeastaan jo viimeisestä opiskeluvuodestani lähtien on ollut selvää, että paskanlappaajaksi en jää. Haaveena oli ruveta täysipäiväiseksi ratsastuksenohjaajaksi, mutta tämäkään ei nyt tunnu oikealta. Nyt sitten hevoshommat vakituisena ammattina maistuu hieman (tai jopa vähän enemmänkin) puulta, joten mitä sitä paikallaan märehtimään, joten eikun kohti uusia haasteita. Hevosala vain ei loppupeleissä raadollisuutensa vuoksi ollut se minun juttuni, joskaan koskaan ei saa sanoa ei koskaan. Ken tietää, mitä teen kymmenen vuoden päästä - toivottavasti en kuitenkaan pidä 30 hevosen yksityistallia.

Miksi sairaanhoitajaksi? Jo alusta asti on ollut selvää, että haluan toimia ammattissa, missä pääsen työskentelemään paljon ihmisten parissa. Vieläkään en ole täysin varma, mikä tämä kutsumusammattini tulee olemaan, mutta sairaanhoitajan koulutus antaa ainakin hyvät etenemismahdollisuudet tulevaisuutta ajatellen. Takaraivossani leikittelen ajatuksella, että pystyisin jokin päivä tekemään sivutyönä jonkin sortin ratsastusterapiaa, kuntouttamista hevosten parissa tai muuta vastaavaa. Tällä hetkellä minua kiinnostaisi kovasti nuorisotyö, mutta pidemmän päälle mietin, että kestääkö sydämeni toimia esim. kuuntelijana ja neuvojana. Myös fysioterapeutin ammatti kiinnostaa kovasti, mutta tällä hetkellä en ole halukas lähtemään Poriin, joten katsotaankatsotaan.

Mitä mukanaan tuo huominen? Heppahommat ja harrastus ei näillä näkymin ainakaan ole jäämässä kuvioista pois. Jatkan ainakin syksyn alkuun töitäni tuntiohjaajana, minkä jälkeen sitten katsotaan uudemman kerran, että mitä työtä tulen opiskelun ohella tekemään. Tällä hetkellä täytyy myöntää, että motivaatio hevosteluun on melko nollissa ja muut asiat kiinnostaisivat paljon enemmän. Toivotaan, että kesä tuo mukanaan myös sen kadoksissa olleen innostuksen. Ja pelätään, että talvi vie loputkin innostuksen rippeet mukanaan.