Shamed.

O-ou, ihan alkaa hävettää, kuinka paljon sarja nimeltä Täydelliset naiset vie tätänykyään aikaa päivistäni. Työssäoppimisen johdosta päivät menevät pitkälti heppaillessa ja illalla kun olisi aikaa kirjoitella päivän tapahtumista, katson täykkäreitä. Huolestuttavaa.

Viimeistä viedään työssäoppimisrintamalla, sillä huomenna se on ohi! Nopeasti on nämä kaksi viikkoa kyllä kuluneet ja hetkeäkään en ole katunut, että päätin vaihtaa paikkaa. Täälä olen päässyt opettelemaan uutta ratsastuksenohjaajana kuin ratsastajanakin.

Tuorein ratsastuksellinen havaintoni "kuuntele!" on päästänyt itsetuntoni taas nousuun. Olo ei ole enää täysin toivoton kun kapuan hevosen selkään, sillä tiedän että oikeasti osaan tehdä sielä jotain. Kuuntelemalla hevosta ja malttamalla olenkin saanut aivan uutta tuntumaa tähän lajiin. Tölttääminen sujuu vaivattomammin ja uskallan vaatia hevoselta reaktiota jokaiseen pyyntööni. Eli seis on seis ja eteen on eteen. Ei niin, että seis on askel, askel, pysähdys tai että eteen on pohje, hanaa.

Äitini koki myös eilisellä ratsastustunnillaan jonkin sortin valaistumisen ratsastaessaan ilman jalustimia. Täytyy sanoa, että hemmetin hyvin se ratsasti! Kun jalka pääsi rennoksi, ei enää ollut minkäänlaisia ongelmia pohkeiden käytössä tai muussakaan. Tölttääminen onnistui aivan ongelmitta ja pääsi sieltä sekaan eksymään muutama laukka-askelkin kun kaasu jäi hieman päälle. Hyvä kuitenkin niin, sillä sain äitini luottamaan hieman enemmän itseensä sekä taitoihinsa ja näin ollen tunnin jälkeen oli hyvä fillis - molemmilla. Hevonen oli koko tunnin ajan tyytyväisen oloinen ja täytyy aivan sanoa, että sitä menoa oli oikeasti ilo katsella. En ehkä olisi uskonut, että kyseessä oli äiini kuudes ratsastustunti ja ehkä kahdeksas kerta hevosen selässä.

Ihmeiden aika ei siis ole ohitse ja jatkuvasti oppii uutta. :)

Nopeaa.

Pikainen posteus, sillä nukkumatti kolkuttelee ovellani hyvin vaativaan sävyyn.

Viikko on kulunut töitä tehdessä. Niitä on ja kyllä tääläkin saa pitkää päivää tehdä. Reilu viikko vielä jäljellä, joten sen kyllä kestää.

Tähän mennessä olen perus tallihommailuiden lisäksi pitänyt ratsastustunteja ja ratsastellut jonkin verran. Taas tuli uutta ajatusta ratsastuksesta ja ehkä se itsetuntokin alkaa pikkuhiljaa nousta - kunhan vain luottaa siihen omaan osaamiseensa.

Ratsailla kuitenkin tärkein oivallus oli "ole vahva!". Minulla on toisinaan tapana yrittää ratsastella todella nätisti ja kevyesti, varsinkin uusilla tuttavuuksilla. Tosiasiassa ratsastukseni ulkopuoliselle näyttää siltä, että pelkäisin hevosen menevän rikki. Koska olen ajoittain mm. käsistäni kuin löysä makaroni, ei hevosen avuille saamisesta tule yhtään mitään kun mikään ei rajoita etuosan liikkumista. Lisäksi kun oma asenne on 'diipadaapa loiloi', niin koita siinä nyt saada hevosta oikeasti työskentelemään ja avuille.
Toinen oivallus oli "kuuntele ja malta!". Toisinaan minulla on myös suuri kiire suorittaa tehtävää, enkä malta jäädä kuuntelemaan niitä takajalkoja. Siitä seuraa sitten liian reippaalla vauhdilla vähän sinnepäin suihkittuja asioita. Tästälähin täytyy siis muistaa silloin tällöin jäädä itse 'paikoilleen', jotta saa lisää aikaa suorittaa annettua tehtävää.

Minusta on mukava, että opin itsestäni ratsastajana jatkuvasti uutta. Oppien avulla kykenen askel askeleelta ottamaan päässäni olevia taitoja myös käytäntöön. :)

Ponit pomppii.

Käväistiin eilen aamulla irtohypyttämässä Veetiä ja Helmiä. Alkuunsa Helmi vei meitä 6-0, mutta sitten lämpeni ja kujaan meno alkoi sujua ilman patistamista.
Hetkisen aikaa ponit siinä loikki, kunnes lopetettiin. Veeti oli aivan puhki ja hyvä kun raasu jaksoi eteenpäin kävellä.


Iltapäivällä menin Kodisjoelle keskustelemaan työssäoppimisasioista ja pidin viidelle tytölle tunnin.
Luvassa on ihan mukavan kuuloinen loppu työssäoppimiselle; tallitöitä, ratsastelua ja tuntien pitoa. Asustan leiritiloissa ja hommia teen verkkaiseen tahtiin pitkin päivää. Sen tarkemmin ei ole työpäivistä tai -ajoista sovittu, mutta eipä minua haittaa "olla kokoajan" kiinni, kun kuitenkin saan vastineeksi oppia uutta ja vahvistaa vanhoja taitojani.

Koti.

Niin siinä sitten kävi, että ei mennyt ihan kuin elokuvissa ja tämä tyttö otti lennon takaisin suomeen. Mielestäni minun ei harjoittelijana tarvitse sietää tuollaista ala-arvoista kohtelua laittoman pitkien työpäivien ja kehnon asunnon lisäksi.

Viimeinen tikki tuli eilen kun tämä minua lytännyt miesratsastaja passitti minut laittamaan kolmelle ratsastajalle hevosia valmiiksi. Homma ei olisi ollut mikään ongelma, mutta se tapa millä asia ilmaistiin oli vain liikaa.

Ennen lähtöäni puhuin tämän miesratsastajan kanssa ja kaikki paska kaadettiin niskaani. Hän myönsi kyllä kohdelleensa minua huonosti, mutta minä itse olin kuulemma syypää siihen. Olen huono, hidas ja oma-aloitteeton työntekijä, sillä hevostenvaihdossa minulle jäi toisinaan aikaa 5-10 minuuttia, enkä käyttänyt sitä omatoimisesti kahden muun ratsastajan auttamiseen. Työtoimenkuvani oli tallitöiden lisäksi groomata yhdelle ratsastajalle ja ratsastaa 1-3 hevosta päivittäin. Keskustelin asiasta työpaikkaohjaajani kanssa ja hän oli hieman ihmeissään, sillä työsopimukseeni ei kuulunut muiden avustaminen. Mielelläni olisin myös muita jeesannut enemmänkin, jos olisin vain tiennyt että sen haluttiin kuuluvan työtoimenkuvaani. Mutta yhä mietin, että miksi hän oletti minun auttavan häntä, kun ei hänkään tehnyt kanssamme tallia, hakenut puhtaita satulahuopia tms. - koska se ei kuulunut hänen työtoimenkuvaansa.

Toinen syy lähtööni oli se, että sovittu sopimus ei pitänyt. Olen valmis tekemään pitkää viikkoa, mutta ollessani harjoittelijana haluan kyllä jotain vastineeksi (=oppia) ja asiallisen kohtelun. 1-3 hevosen ratsastus päivittäin ei ihan pitänyt paikkaansa ja pääsinkin ratsastamaan vain kolmena päivänä, vaikka mielestäni tällöin minulle olisi pitänyt järjestää edes se yksi hevonen silloin kun omani ovat poissa käytöstä ja yksi 'ryövättynä'. Ratsastajaltani saama kohtelu oli hyvää ja pidin hänen kanssa työskentelystä. En kuitenkaan siedä sitä, että minua vähätellään ja sorsitaan.

Minulle ehdotettiin myös tallin vaihtoa, mutta surullisena ja kiukuspäissäni päätöksen kotiinlähdöstä tehneenä en enää halunnut jäädä. Tämä sen takia, että kotona minua odottaa paikka, jonne tiedän olevani haluttu.
Menen suorittamaan työssäoppimiseni loppuun tallille, jossa olen jo jonkin aikaa työskennellyt. Sielä minulle annetaan mahdollisuus oppia uutta, eikä vain sanota, että koska et ole tasolla GP, et voi ratsastaa. Pääsen tekemään työtä, josta pidän ilman, että kukaan katsoo minua nenänvartta pitkin ja talloo maan rakoon.

Tällä hetkellä hymyilen itsekseni, koska tietysti lähtöni toi heille lisähommia. Eniten toki harmittaa, että kaverini joutuu tekemään tallihommat yksin. Se ei harmita, että ratsastajilla on kummallakin 13 hevosta listallaan ja heidän päivänsä tulevat olemaan pidempiä. En halua nostaa itseäni jalustalle, mutta onhan siitä suuri apu, että hevoset ovat valmiina odottamassa ja ei tarvitse muutakuin tulla alas selästä ja ottaa seuraava.
Eilen oli jo hieman havaittavissa tämän uuden hevoslistan vaikutuksia. Tämä miesratsastaja juoksutti viimeiset hevosensa ja teki sen vielä nopeamman kautta ilman apuohjia. Päätökseni jälkeen minun oli tarkoitus olla iltapäivä poissa tallista, mutta menin sitten auttamaan Lineä viimeisten hevosten kanssa ja tein iltatallin.

Mutta nyt on hyvä mieli kun tietää, että pääsee hyvään paikkaan. Hieman silti jäi hampaankoloon, että tämä miesratsastaja ei edes pahoitellut käytöstään. No, olkoot kukkulansa huipulla, ehkä se sieltä tipahtaa jokin kaunis päivä - ja ryminällä.

Feeling sad.

Eipä ollut hyvät päivä tämäkään, ei lähelläkään. Koko iltapäivä meni itkua pidätellessä ja hieman itkiessä. Tuntui, että koko maailma kaatuu päälle ja kaikki on perseestä.

Jäävuoren huipulle päästiin kun tämä miesratsastaja onnistui sitten saamaan Laskan ratsastettavakseen. Epäilen, että hän on tahallaan puhunut hevosen pois minulta. Tiedän, etten ole GP -tasolla, mutta oletan että minulle annetut kolme hevosta olivat sellaisia, että minun ei tarvitse hallita kaikkea vaan ne opettavat.

En siis ole useampaan päivään päässyt hevosen selkään, vaikka alunperin puhe oli, että vähintään yksi ratsastettava per päivä. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että taas ollaan tekemässä niitä paskahommia, jotka osaisi silmät kiinni. Harmittaa tehdä pitkää työpäivää ilman vapaapäiviä kun ei opi mitään uutta, vaikka kyseessä on nimenomaan harjoittelu. Tämän lisäksi vielä kun täytyy kestää jatkuvaa tallomista, niin ei kovin kiva. Mielestäni en ole ansainnut tällaista kohtelua, sillä olen ollut mukava kaikille, auttanut jne. Aina ei vain mene nallekarkit tasan ja nyt tämä vaje saa minut miettimään jopa kotiin lähtöä.

Kyllä, ajatus kotiin lähtemisestä käväisi mielessäni tänään kun yritin pidätellä kyyneleitä. Tilanne ei ole niin paha, mutta väsyneen ja "sorretun" ihmisen on hieman vaikea yrittää pysyä pystyssä. Ehkäpä huomenna paremmin..

Sad face.

No pictures - sorry.

Olen ollut hyvin laiska valokuvailun suhteen, mutta josko huomenna skarppaisin. Pitää tarkasti miettiä, että mistä voi kuvata. Täytyy myöntää, että talliympäristö ei ole ihan satukirjasta. Muutenkin minun pitää harkita kahdesti mitä julkaisen netissä. Onhan kaikki tämä nähtävillä, kun kyseessä on myyntitalli, mutta silti en mielelläni kerro kaikkia asioita yksityiskohtaisesti - varsinkaan negatiivisia.

Ensimmäisen kerran elämässäni vietin kokonaisen päivän nukkuen! Sunnuntaina kävin ruokkimassa hevoset aamulla ja illalla, muun aikaa nukuin. Oli kyllä mukavaa ja täytyy myöntää, että nämä 12 tuntiset työpäivät ottavat aika koville loppupeleissä.

Tänään oli melko kehno työpäivä. Olin erään mainitsemattoman asian takia melko maassa, surullinen, vihainen ja olisi vain tehnyt mieli kavuta mökömököpuuhun heittelemään kusipäitä kävyillä. Asiaa ei parantanut eräs miesratsastaja, joka tuntuu tahallaan vittuilevan minulle ja tekevän oloni kurjaksi. Tänäänkin hän meni, otti Laskan karsinasta ja lähti ratsastamaan. Siinä jäi tyttö suu auki, nallina kalliolle. Viimeviikolla tarkensin, että hevoset joiden perässä on nimeni, ovat minun ratsastettaviani ja ne joiden listalla ne ovat, voivat käväistä kerranpari viikossa selässä ennen tai jälkeen ratsastukseni. Asia oli kuulemma okei, ei aiemmin tiennyt sitä. Mutta miksi nyt?
En haluaisi viedä asiaa ylemmille tahoille, koska olen melko varma, että sen jälkeen saan osakseni vain vittumaisempaa käytöstä. Toisaalta taas haluan pitää kiinni oikeuksistani - huoh.

Laventon hiertymät ovat pikkuhiljaa paranemaan päin, joten josko loppuviikosta voisi jo kuvitella laitavansa satulaa selkään. Currant sai tänään kengät jalkaan, joten sitäkin saa alkaa liikuttelemaan pikkuhiljaa.
Saas muutenkin nähdä, että mitä muutoksia tulee kun Pavel lähtee käymään Venäjällä keskiviikkona ja hevoset menevät "uudelleen jakoon". Mielelläni ottaisin muutaman ratsastettavan lisää tai alkaisin vaikka liikuttamaan muissa talleissa seisovia hevosia. Toiveajattelua taitaa olla tämä. Taidotkaan ei taida riittää. Tällä hetkellä olo on ratsastustaitojen osalta täysi nolla, toivottavasti pian paranee...

All day, all night. WTF!?

Oivoi, ihmiset täällä ovat aivan mahtavia! Juttua tulee laidasta laitaan ja kaikki ovat kavereita keskenään. Minut on otettu porukkaan todella hyvin, vaikken aluksi puhunutkaan paljoa - en kyllä vieläkään. Tänään olemme menossa tyttöporukalla läheiseen kaupunkiin (Vieborg) hieman baareilemaan. :)

Eilen oli hieman huono päivä, mutta tänään sitten sitäkin parempi. Alan päivä kerrallaan tottua pitkiin työpäiviin ja jatkuvaan menoon. Jalkojani ei särje enää ja illalla jaksan tehdä muutakin kuin käydä suihkussa ja mennä nukkumaan. Siitä huolimatta olen kyllä melko väsynyt iltaisin. :D

Tänään oli ratsastajani vapaapäivä, joten minun tehtäväkseni jäi ottaa kaikki hänen listallaan olevat hevoset ulos. Aamupäivä meni hevosia liukuhihnana jouksuttaessa ja saldo olikin tallityöt ja viisi (vai kuusi) juoksutettua hevosta ennen lounasta. Ruokailun jälkeen jatkoin kahden hevosen ratsastamisella, yhden kävelyttämisellä ja Petran avustamisella.

Ratsastettavanani on kolme hevosta; Laska, Lavento sekä Currant. Tällä hetkellä en voi ratsastaa kuin Laskalla, sillä Laventolla on hiertymät sään kohdalla ja Currantin kaviot ovat liian pitkät (mutta kengittäjä tuli tänään, jeejee).
Sain kuitenkin ratsastajani listalta ratsastettavakseni tänään Le Klint -nimisen hevosen (jonka ratsastin myös eilen). Line (ratsastajani) avusti minua maneesissa Klintin kanssa ja tuli kyllä hieman avuton olo. Juuri kun on tottunut issikoilla posottamaan niin pitääkin yht'äkkiä mennä istumaan kouluhevosen raviin - ei oikein onnistu, ei. Ajan kanssa sitä tietysti tottuu, mutta täytyy sanoa, että nyt on vatsalihakset hieman hellänä. Ratsastamieni hevosten liikkeet ovat aivan toista luokkaa kuin Suomessa kenenkään ratsastamani. Minulla on siis lieviä ongelmia liikkeeseen mukautumisessa ja tasapainon säilyttämisessä. Onneksi on kuitenkin aikaa oppia.

Toisena hevosen ratsastin Laskan. Eräs toinen ratsastaja lämmitteli pojan ja avusi sen jälkeen minua. Laskan kanssa sujui paljon paremmin kuin Klintin. Tämä hevonen on ehkä kuin luotu alleni, sillä sielä on niin luonnollista istua. Laskan kanssa hommat sujuivat siis huomattavasti paremmin.
On jotenkin hämäävää kun täytyy yllättäen vaihtaa ratsastustyyliä. Pitää ratsastaa reippaasti eteen, liikutella käsiä kauheasti, taivuttaa hirmuisesti ja keventää. Kyllähän tähän tottuu varmasti parissa viikossa, mutta täytyy myöntää, että harmittaa niin vietävästi kun tietää osaavansa, mutta ei saa näytettyä sitä kun kaikki on niin outoa ja "uutta".

Auttelin Petraa ja Pavelia hieman kolmen juuri sisäänratsastetun nuorukaisen kanssa. Lähinnä avustin juoksuttamisessa, taluttelin maneesissa ja autoin ratsastajat selkään. Petran kaksi hevosta ovat hyvin 'taitavia', joten luultavasti seuraavalla kerralla ei minun tarvitse alussa taluttaa. Pavel oli itse niin jännittynyt tilanteesta, että sai hevosensakin hieman epäluuloiseksi. Saatiin kuitenkin tämäkin hevonen menemään ongelmitta, joskin vain liinassa näin aluksi.
Päivän lopuksi, ennen iltatallia putsailin hieman suitsia ja kävelytin Currantin. Aivan mukava hevonen joka rentona löntystää perässäni seisottuaan lähes 24 tuntia karsinassa.

Olen kuullut kavereiltani jonkin verran negatiivista juttua tästä paikasta, mutta siitä huolimatta viihdyn täälä erittäin hyvin. Myönnän kyllä, että jotkin asiat kauhistuttavat minua toisinaan (rehujen hygieninen taso, kaviot, loosekrift), mutta olen erittäin iloinen että hevoset hoidetaan työntekijöiden toimesta hyvin ja niitä kohdellaan asiallisesti. Kertaakaan en ole nähnyt kenenkään lyövän tai edes huutavan hevosille.

Hevoset poikkeavat melko paljon suomessa tapaamistani. Ymmärrettävää on, että urheiluhevonen on säpäkkä ja herkkä. Nämä ovat siitä huolimatta erittäin hyväkäytöksisiä (tosiaan valtaosa oreja). Nyt ensimmäisen viikon aikana olen oppinut lukemaan mielestäni melko hyvin näitä hevosia ja osaan jo toimia erilaisissa tilanteissa, joita tulee "ruutitynnyrin" kanssa. Välillä kyllä miettii, että onko sitä painetta aivan pakko paeta taakseppäin ja ylös - arr.

Ja huoneeni on kamala, kamalampi kuin Ruotsin ASVH. Olen jo tottunut kovaan sänkyyn, tunkkaiseen hajuun ja likaiseen lattiaan (jota putsasin hieman). En kuitenkaan aio tottua katolta ja seinistä kuuluvaan hiirten rapisteluun - hyrr. Eniten pelkään, että ne löytävät seinässäni olevat kaksi reikää ja tulevat lattialleni juhlimaan. :/

Nyt menen laittamaan party moodin päälle, nukun hieman ja olen happyhappy. Yritän mahdollisimman pian saada jotain kuvia paikasta. Ehkä huomenna, mikäli en kärsi kehnosta olosta. ;)

Ararararraaaa.

Kirjoittaessani tätä on päivä neljä (6. lokakuuta) ja netti ei pelitä vieläkään. Tiistai-iltana se toimi, mutta tuolloin olin liian väsynyt bloggaillakseni.

Olen siis työssäoppimassa suurella myyntitallilla Tanskan Skalsissa. Tallialueeseen kuuluu 5 tallia ja yksi ryhmäkarsina tyylinen rakennus. Tällä hetkellä 4 tallissa ja luskriftissä(?) on hevosia. Itse työskentelen n. 40 hevosen koulutallissa neljän muun ihmisen kanssa. Tehtäviini kuuluu tallin teko (ruokinta, oljitus ja lakaisu), groomaus ja 1-3 hevosen ratsastus.

Tähän mennessä olen tykännyt paikasta todella paljon, joskin kyseessä on hyvinkin mielenkiintoinen ja omanlaisensa ympäristö.. Ei ole ihan kukkahattutätien tai työtä pelkäävien paikka. Ei täälä hevosia hakata tai joudu lappaamaan paskaa kymmentä tuntia, vaikkakin ensimmäiset kolme päivää jalkani olivat illalla niin kipeät, että kävelemään ei olisi pystynyt pakkoa enempää.

Työpäivä aloitetaan seitsemältä ruokinnalla ja karsinoiden oljittamisella. Sitten lakaistaan ja mennään pienen matkan päähän aamupalalle. Tämän jälkeen groomaan ratsastajalleni tai liikutan hevosia noin puoli yhteen asti, kunnes aletaan ruokkimaan. Lounaan jälkeen minulla on aikaa groomata, ratsastaa, auttaa muita ja tehdä jotain muuta hyödyllistä aina puoli kuuteen asti, jolloin aloitamme iltaruokinnan. Usein olemme kuuden aikaan valmiita, mutta jos on vähän ihmisiä, niin päivä voi venyä seitsemään asti.

Hevoset täälä ovat todella mukavia, joskin hieman herkkiä. Oletin, että hevonen joka seisoo vähintään 23/7 karsinassaan olisi hyvinkin energinen, mutte eivät nämä niin. Valtaosa hevosista on oreja ja täytyy sanoa, että huhhuh. En ole ehkä koskaan tavannut näin hyväkäytöksisiä miehiä! Eivät huuda tai muutenkaan egoile. Harjauspaikalla seisotaan täysin ongelmitta ja hiljaa tammankin vieressä. Ne kaksi, joiden selkään olen päässyt ovat olleet aivan mahtavia. En ole ehkä koskaan päässyt suomessa näin mukavien hevosten selkään. Kaikki mitä pyydän on okei ja toteutetaan laittamatta vastaan - ja nämä eivät kuulu edes tallin parhaimmistoon.

Mutta lisää seuraavalla kerralla, sillä nyt (kova) peti kutsuu.

Joyrney to Denmark begins!

Uujeejee, matka Tanskaan alkoi jokunen kymmenen minuuttia sitten Tampereelta. Perillä Helsinki-Vantaan lentokentällä olen 17.30 ja sieltä sitten kone suuntaa kello 18.35 Tanskaan. :) Skalsissa ollaan perillä n. yhdeltätoista Tanskan aikaa.

Tällä hetkellä fiilikset on ihan normaalit. Joskin osaan jo nyt kertoa, että viimeistään Karupissa alkaa olo käymään hieman levottomaksi.

Seuraava postaus tuleekin sitten Tanskan puolelta huomenna illalla. Toivotaan, että lennot menee hyvin ja, että matkatavarat löytää perille. :)

Huomiseen!