Jos hevosia ei ois?

Viimeisimmän postauksen tiimoilta jäin hieman pohtimaan, että mitä elämäni olisikaan ilman hevosia?

Hevoset ovat kuuluneet elämääni viimeiset kymmenen vuotta, eli siitä asti kun olin kymmenvuotias. Lapsuuden leikit olivat yhtä hevosta; oli keppihevosia, Sleichejä, mielikuvitushevosia, milloin mitäkin, tietysti unohtamatta niitä oikeita hevosia. Nuoruuteni vietin talleilla ja teini-ikä vierähti rattoisasti Ypäjän maisemissa. Aikuisuuskin on alkanut hevosten parissa kun pitkäaikaisesta harrastuksesta tuli se kauan himoittu ammatti. Olen varttunut pitkälti hevosporukoissa ja tällä hetkellä minulla onkin vain kourallinen ei-hevosihmisiä ystävinä. Mutta mitä jos tätä kaikkea ei olisikaan tapahtunut? Entä jos en olisi aikoinani lähtenyt kaverin mukana tallille, missä olisin nyt?

Minun on vaikea kuvitella elämääni ilman hevosia, mutta katsotaan mihin päädytään kun käytetään hieman mielikuvitusta.
Ensinnäkin kaveripiirini olisi ollut jo lapsesta asti erilainen. Heppaleikkien sijaan Barbiet ja muut 'tyttöjen jutut' olisivat varmasti olleet suuremmassa roolissa. Ennemmin tai myöhemmin olisin todennäköisesti eksynyt niiden pikkupahisten joukoon, jättänyt leikkimisen nuoremmalla iällä ja vanhetessani siirtynyt hengailemaan kauppojen pihalle. Teini-iässä olisin varmasti ollut huomattavasti tarkempi ulkonäöstäni, kaveerannut edelleen näiden pikkupahisten kanssa ja hengaillut illat Mäkissä. Kaveripiirini olisi ollut laaja ja poikia kenties tullut ja mennyt. Olisin siis ollut se tavanomainen, kovaääninen mäkkiteini. Lukiossa olisin löytänyt "Sen oikean" ja tällä hetkellä elelisin ruusunpunaista varhaisaikuisuutta hänen kanssaan opiskellen ja tehden silloin tällöin töitä kaupan kassalla. Minulla olisi tiivis kaveripiiri, jonka kanssa viettäisimme aikaa useamman illan viikosta ja pitäisimme hauskaa.

Siitä huolimatta, että menneisyyteni ei nyt aivan ollut yllä olevan kaltainen, ei se ole ollut kurja tai muutenkaan muista eritäytynyt. Olen asunut neljällä eri paikkakunnalla, minkä takia kaveripiirini on laaja, mutta melko hajanainen. Juuri nyt kuitenkin elämäni on aika pitkälti sellaista kuin haluankin; minulla on työ, hain juuri opiskelemaan, omistan mahtavan ja tiiviin, mutta pienen kaveriporukan (sekä tietysti paljon 'hajanaisia' kavereita) sekä kaikki on hyvin jokaisella elämän osa-alueella. Tietysti vielä on kiikarissa "Se oikea", mutta sen aika tulee sitten kun on tullakseen.

Missä sinä olisit ilman hevosia?