maanantaina, maaliskuuta 5

Mitä mukanaan tuo huominen?

Nyt on sitten AMKhaussa haettu opiskelupaikkaa aivan toiselta alalta, kuin mille nyt olen kouluttautuneena. Mikäli saan haluamani opiskelupaikan, vaihtuu hevosten hoitelu ihmisten hoitamiseen eli toisinsanoen sairaanhoitajan ammattiin.

Päätös alan vaihdosta syntyi jo alkuvuonna ja oikeastaan jo viimeisestä opiskeluvuodestani lähtien on ollut selvää, että paskanlappaajaksi en jää. Haaveena oli ruveta täysipäiväiseksi ratsastuksenohjaajaksi, mutta tämäkään ei nyt tunnu oikealta. Nyt sitten hevoshommat vakituisena ammattina maistuu hieman (tai jopa vähän enemmänkin) puulta, joten mitä sitä paikallaan märehtimään, joten eikun kohti uusia haasteita. Hevosala vain ei loppupeleissä raadollisuutensa vuoksi ollut se minun juttuni, joskaan koskaan ei saa sanoa ei koskaan. Ken tietää, mitä teen kymmenen vuoden päästä - toivottavasti en kuitenkaan pidä 30 hevosen yksityistallia.

Miksi sairaanhoitajaksi? Jo alusta asti on ollut selvää, että haluan toimia ammattissa, missä pääsen työskentelemään paljon ihmisten parissa. Vieläkään en ole täysin varma, mikä tämä kutsumusammattini tulee olemaan, mutta sairaanhoitajan koulutus antaa ainakin hyvät etenemismahdollisuudet tulevaisuutta ajatellen. Takaraivossani leikittelen ajatuksella, että pystyisin jokin päivä tekemään sivutyönä jonkin sortin ratsastusterapiaa, kuntouttamista hevosten parissa tai muuta vastaavaa. Tällä hetkellä minua kiinnostaisi kovasti nuorisotyö, mutta pidemmän päälle mietin, että kestääkö sydämeni toimia esim. kuuntelijana ja neuvojana. Myös fysioterapeutin ammatti kiinnostaa kovasti, mutta tällä hetkellä en ole halukas lähtemään Poriin, joten katsotaankatsotaan.

Mitä mukanaan tuo huominen? Heppahommat ja harrastus ei näillä näkymin ainakaan ole jäämässä kuvioista pois. Jatkan ainakin syksyn alkuun töitäni tuntiohjaajana, minkä jälkeen sitten katsotaan uudemman kerran, että mitä työtä tulen opiskelun ohella tekemään. Tällä hetkellä täytyy myöntää, että motivaatio hevosteluun on melko nollissa ja muut asiat kiinnostaisivat paljon enemmän. Toivotaan, että kesä tuo mukanaan myös sen kadoksissa olleen innostuksen. Ja pelätään, että talvi vie loputkin innostuksen rippeet mukanaan.

3 kommenttia:

Petra kirjoitti...

Ihanan kypsää tekstiä,verrattuna joihinki 11-v ponityttöihin :) asiallista ja ymmärrettävää sekä paljon mielenkiintoista tekstiä ja upea ulkoasu :) jään mielelläni seuraamaan postauksiasi. Ensimmäinen blogi josta en ole miinuksia löytänyt.

-Bansku :)

Johanna kirjoitti...

Vissiin ensikertaa kommentoin, vaikka blogiasi jo pitkään olenkin seurannut.

Mielenkiintoista! Hevosista ihmisten hoitoon. Todella mukavan kuuloinen ratkaisu ja minusta on aina hienoa, kun ihmiset havittelevat tekemään sellaista työtä, mistä oikeasti pitävät. Itsekin olen seikkaillut tieni ensin ravintolakokiksi, jonka jälkeen hevosenhoitajakouluun ja nyt vihdoin alkaa löytyä se oma ala. AMK-haussa ympäristöteknologiaa opiskelemaan.

Jatka samaan malliin, kiva lukea vähän muutakin kuin vain hevos- tai eläinjuttuja blogeista.

Noora K. kirjoitti...

Bansku kiitos todella paljon kommentistasi, se piristi mieltä todella!

Johanna, kiitos kommentistasi! Toivotaan, että se unelmaduuni sieltä joskus löytyisi minullakin. Tai kyllä se varmasti hevosala olisi, mikäli vain löytäisi työnantajan, joka on mukava ja kannustava.