Kuten jo aiemmassa postauksessa totesin, kesä tekee tuloaan. On ihana vetää tunteja kun valoa riittää viimeisillekkin tunneille, maa on sula ja kaikilla tuntuu olevan aivan uutta energiaa. On myös mukava huomata ratsastajieni kehittyvän pikkuhiljaa. Ja mikä parasta, on se, että joku kehuu pitämääsi tuntia. Näistä pienistä asioista minä elän tuntiohjaajana; ratsastajien onnistumiset ja satunnaiset kehut. Se tunne kun kaikki vain natsaa ja kaikilla on mukavaa.
Oma ratsasteluintokin tosiaan alkaa taas tulla esiin. Keskiviikkona koin suorastaan pakottavaa tarvetta nousta hevosen selkään! Ihana kevät! Ja hepat on taas ihkuja.
Ja älkää lukijat turhaan kiitelkö tästä hyvin informaatiopainotteisesta postauksesta. Lupaan, että seuraavaksi minulla on jotain asiaakin sen lisäksi, että ilmoitan olevani elossa.
Laitetaampa tähän loppuun muutama ratsastuskuva viimeviikon perjantailta. Saatte samalla ihailla äitini kuvaajan lahjoja alkukäynneistä sekä ratsastustaitoja kahdessa viimeisessä kuvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti