Sunnuntaina olin pitkästä aikaa (kolmeen viikkoon) vetämässä maastoa. Saatiin aivan super sää reissulle sekä porukkakin oli mukava ja tuttu. Oli sopivan lämmintä, aurinko paistoi ja ilma oli muutenkin hyvin keväinen.
Vetoponina toimi Tea ja voi kuinka rakastuinkaan uudelleen. Olin täysin unohtanut kuinka mukava tuo tamma osaakaan olla. Siinä on hevonen, jonka voisin mieluusti jokin kaunis päivä nakata auton takaluukkuun ja huristella kotiin.
Sen lisäksi, että koko lenkki oli neidin kanssa kun olisi taivaaseen päässyt, niin sain lopussa myös ravailtua - ja tällä kertaa ihan pyynnöstäni. Kyllä vain olin lenkin jälkeen kuin naantalin aurinko, jonka hehkua lisäsi asiakkaiden tyytyväisyys.
Kyllä näin vain sieltä kuopan pohjalta noustaan jälleen vuoren huipulle.
Sunnuntaille mahtui myös yksi kenttätunti ja puolen tunnin mittainen tenavatunti.
Nyt voisin vielä hieman jatkaa tuntisuunnitteluani ja puoli viiden aikaan hilpaisen auton kera pitämään tunteja. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti