Aamu alkoi hieman kehnosti onnistuessani nukkumaan pommiin. Olin laittanut hälytyksen pois ja jatkanut onnesta soikeana uniani ... kunnes herään puhelinsoittoon: "missä sä oot?" Oh shit! Vaatteet päälle ja kiiruhtaen talliin. Onneksi Repa oli ihana ja laittoi minulle hevosta valmiiksi. Ilman hänen apuaan en olisi selvinnyt 15 minuutissa kämpiltä ratsastustunnille.
Meillä oli puomitunti Estekentällä. Jotenkin kummasti mukaan pääsi eksymään myös muutama pieni este. Tunti oli todella mukava, vaikka minulla ei ole harmainta hajuakaan ponnistuspaikoista saatikka askeleista. Well, harjasta kiinni ja toivo parasta. Kertaakaan ei rysäytetty mihinkään väliin, mutta jos omat esteratsastajan taitoni olisivat hieman paremmat olisi meno ollut edes hieman tyylikkäämpää.
Mentiin aluksi ravi- ja laukkapuomeja niin, että tehtävän 'keskivaiheessa' nostettiin laukka ja toisessa suunnassa laskettiin raville. Pääsimme myös 'hyppäämään' pientä radan tynkää, joka tosin oli mielestäni turhan vaativa itselleni. Vaikka esteet olivatkin maahankaivettuja (~50cm), pitivät erilaiset esteet, kavaletti ja suunnanvaihdos ratsastajan skarppina.
Lumilla oli oikein taitava ja olisi kyllä mennyt hyvin, mikäli itse olisin ollut varmempi siitä, mitä olen tekemässä ja mitä minun pitäisi tehdä. Lähestymisissä tuppasin päästämään hevosen turhan kaukaa. Pääosin siis hevonen lähti puoli metriä ennen kuin minä olisin halunnut. Tämän seurauksena tulinkin sitten itse sielä perässä. :D
Ratsastustunnin jälkeen tein nopean siirtymisen kämpille ja aloitin matkani kotiin Raumalle.
Puoli kuudelta aloittelin 2 ja ½ tunnin maastoretkeä mukavan viiden hengen porukan kanssa. Hieman kiirus meinasi tulla, kun osa ratsastajista ei halunnut laittaa hevosiaan itse valmiiksi. Syytä en tiedä, joten mukisematta tämä tyttö meni sinne ja tuonne ja sai kuin saikin oman ratsunsa lisäksi kolme muuta valmiiksi ajoissa.
Maastolenkille sain Sepen vetoon, mistä en ollut kovin innoissani. Tosin olen siinä asemassa, että otan juuri sen, mikä ylitse jää, miellytti se minua tai ei. Kaikenkaikkiaan lenkki sujui kuitenkin hyvin, vaikka ratsuni koettelikin sietokykyni rajoja. Laukkasuorilla päästiin rälläämään niin paljon kuin ponista lähtee. Maastoporukka toivoi reipasta maastoretkeä ja täältä pesi. Tottatosiaan pesi, sillä sinne jäi valtaosa porukasta jonon hännille laukkailemaan hitaammin.
Laukkojen jälkeen löytyi minunkin ratsustani se tölttivaihde ja muutaman askeleen verran takajalat olivat oikeasti alla. Mutta sinne meni se hetki ja se töltti.
Kerrassaan mahtava päivä aamusta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti