Otsikoton.

Tiistaina oltiin valmennusfysiologian tunnilla, ratsastettiin ja käytiin hieman liikkumassa liikuntatunnin merkeissä. Illalla poimein vielä lisää hukkakauraa ja nettosin 42 euroa.

Jotenkin kummasti kaikki valmennusfysiologiassa käsitellyt asiat on kadonnut kuin tuhka tuuleen, joten siitä ei kovasti juttua revitä. Hieman tuleva tentti pelottaa, sillä muistiinpanotkin ovat sen verran sekavia, että niistä ei ota hullukaan selvää - mikä on hyvin harmillista.

Tiistaina ratsastettiin koko ryhmä Opistohallin kentällä. Aika vapaaseen tahtiin saatiin mennä ja tehdä. Lumilla kuskaili minua kuin märkää lapasta ja ei reagoinut pidätteisiin sitten millään. Ei pieniin, eikä hieman suurempiinkaan. Maanantainen keveys oli tipotiessään. Kyllä se komiasti kaula kaarella posotti menemään, mutta hyvä tuntuma oli kyllä niin hukassa, niin hukassa.
Tehtiin kokorataleikkaata pohkeenväistössä, vaihtamatta suuntaa. Sanomattakin voi jo arvata, että turhan vauhdilla nekin meni. Toisaalta väistö oli ehkä ainut liike koko ratsastuksen aikana, kun tamma malttoi jäädä hieman odottamaan ja kuuntelemaan. Oikeaa pohjetta se väisti melko kehnosti, joten raipalla sai huomautella tämätämään. Vasemmassa ei moittimista ja siinä Lumilla olikin lähes yhtä kevyt kuin maanantaina- kunnes palattiin uralle.
En löytänyt omiin käsiini samanlaista rentoutta kuin aikaisemmin, mikä harmitti suuresti. Pohkeetkin oli hieman laiskalla päällä, mikä saattaa olla osasyyllisenä etupään raskauteen.
Loppuraveissa saatiin onneksi hyviä pätkiä, jolloin tamma jäi odottamaan minua ja tuli hyvin kevyeksi. Nekin oli vain hetkiä, mutta niistähän ratsastaja elää.
Ensin onnistut joka 99 kerta, sitten joka 98 kerta ja jokin kaunis päivä huomaatkin onnistuvasi jo joka viides kerta.

Iltapäivä oli pyhitetty meidän ensimmäiselle liikuntatunnillemme. Jep, kolme vuotta on mäellä oltu ja nyt vasta päästiin liikuntatunnille. Ihan mukavaa ja leikkimielistä tuo oli. Ikäväkseni vain huomasin, että (lihas)kunto on laskenut jälleen ja olen myös onnistunut keräämään jokusen kilon lisää. Ikävää.


Maanantaiaamu oli jälleen sarjassamme turhat koulupäivät. Mentiin kengityspajalle tarkoituksena viettää kaksoistunti kengän muotoilua harjoitellen. Well, kukaan meistä ei tainnut koskeakkaan kavioihin, saatikka sitten kenkiin. Lopulta päästiin lähtemään jo puolentoistatunnin istuskelun jälkeen. Kurjaa sinänsä, sillä tehtävää olisi varmasti ollut, mikäli kengityssuuntautuneet olisi niitä luovuttanut meille. Lisäksi oikeasti odotin sitä luvattua kengän muotoilua, mutta ensiviikolle on vielä toivoa jäljellä.

Iltapäivällä mentiin valjasvertaalle ja sain vihdoin ja viimein nahkariimuni valmiiksi. Voi sitä tunnetta kun saat viimeisen piston pistettyä ja katkaistua langat. Riimussa on varmaan miljoona tikkiä ja JOKAISEN niistä olen tehnyt omin pikkukätösin. Lisäksi vielä kanttaukset, maalaukset ymsyms. Tämän riimun parissa on istuttu niin monet tunnit, joten todellakin toivon, että se tulee jokin kaunis päivä tulevan hevoseni päähän. Pitää ilmeisesti lähteä hevoskaupoille tuon riimun kanssa. "Joo, muuten oli kiva heppa, mutta ei oo riimu sopiva sille. Eli ei kiitos."

Tuntien jälkeen kävin vielä kävelemässä Lumillan kanssa maastossa kun se ei osallistunut HHyo'iden tunnille. Mentii ihan lyhyt lenkki ja käytiin kiipeilemässä. Perkuleen itikat kun ei meinannut jättää mun uljasta ratsuani rauhaan sitten millään.
Siitä huolimatta kesä ei kuitenkaan saa loppua!