Laittoman pitkä kirjoitustauko sekä laittoman tylsää höpötystä - kunhan kierjoittelen. Tällä hetkellä kirjoittaminen ei nappaa ja elämäkin pyörii turvallisesti omalla, tasaisella radallaan. Herään aamulla kouluun, toistan samat rutiinit päivä toisensa jälkeen ja oikeasti harvoin tapahtuu mitään mullistavaa. Tämän lisäksi olen laiskistunut SUURESTI, enkä millään saisi aikaiseksi kirjoittaa, vaikka asiaakin saattaisi olla.
Justinan kanssa jummataan paikallaan, koska en uskalla 'treenata' siinä pelossa, että liike muuttu huonommaksi. Nyt kyllä ollut hyvä, mutta laukka ei näytä tekevän hyvää liikkeelle. Aika näyttää päästäänkö me koskaan rämpimään sitä helppoa c'tä saatikka edes hyppäämään esteitä. Tosiaan saamaton olen tässäkin asiassa. Sen kun varaisin estetunnin ja osallistuisin kisoihin, mutta ei.
Se, mikä sai minut reipastumaan tänään oli ht.netistä bongaamani ketju, joka pyörii sennulassa nimellä Henkistä pahoinvointia Hevosopistolla. Päähäni nousee erilaisia aatteita aiheesta. Osan ongelmista tunnistan, mutten todellakaan noin vakavina ja laajoina. Opiskelemmekohan me sittenkään samassa oppilaitoksessa? Vai onko meidän luokan oppilasvalinnoissa käynyt niin hyvä tuuri, että tullaan toimeen ja kyetään asumaan asuntolassa. Tosin en kyllä muista muiden vuosikurssien opiskelijoiden koskaan valitelleen huonoja asuntolaoloja, enemmänkin suurta työmäärää ja minimaalista vapaa-aikaa. Tosin silti samalla revitään jostain aikaa bilettämiselle ja seuraavaa aamuna valitellaan miten on rankkaa tunnin yöunilla - oma vika?
Moni ihminen elää siinä uskossa, että kaksoistutkinto on rankka ja pk -linjan pääsee läpi vihellellen. Itse olen tullut vuosien varrella toisiin aatoksiin. Kaksoistutkintolaisilla on vain yksi homma kerrallaan; lukio-, teoria- tai tallijakso kun taas pk -pohjainen hevoskasvatus, remonttiratsastaja tai ravilinjalainen joutuu hoitamaan talli- ja teoriajaksot päällekkäin sekä tämän lisäksi vielä hoitamaan käytössään olevat hevosensa.
Ajateltuani asioita tulin siihen lopputulokseen, että opiskelijan opinnot ovat todellakin opiskelijan itsensä harteilla. Jos päättää juhlia yöt, ei parane valittaa aamulla väsymystä, flunssaa yms. Melko helpostihan sen tutkinnon saa kunhan omistautuu ja osaa edes hieman aikatauluttaa päiviään.
En toisaalta yhtään ihmettele, miksi jotkut kokevat hevosopiston 'henkiseksi pahoinvoinniksi' kun tuntuu, että vuosittain tänne tulee vain enemmän ja enemmän pikkuteinejä pois mamman nurkista elämään 'omaa' elämäänsä ymmärtämättä, että tämä on OPPIlaitos. Kuitenkin sille pahoinvoinnilleen voi oikeasti tehdä jotain - jos oikeasti haluaa! Niinhän se menee, että kyllä hätä keinot keksii. Ja ellei keksi, niin ei ole todellinen hätä. En nimittäin millään meinaa uskoa, että opettajat eivät reagoisi SELVIIN avunhuutoihin jne. Tottahan se on, että täälä on liikaa mukuloita yhden asuntolavalvojan harteille, mutta jokainen muksu voisi omilla pikku tekosillaan tehdä tästä laitoksesta mukavan muille ja ennenkaikkea itselleen.
En varmaan voi koskaan tarpeeksi painottaa sitä kuinka tyytyväinen olen tähän oppilaitokseen. Ongelmansa tääläkin tietysti on, mutta en ole kokanut niitä läheskään niin suuria kuin valtaosa topicciin kirjoittaneista.
Siispä suosittelen, että älkää uskoko sinisilmäisesti kaikkea minkä luette vaan menkää ja kokekaa se itse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti