torstaina, joulukuuta 2

Iloinen, mutta surullinen.

Olen hyvin iloinen ISOLLA iillä, koska... Seppo Hyyppä kävi eilen taivuttamassa Justinan jalat, eikä löytänyt MITÄÄN, mikä vaikuttaisi käyttöön. Eli on melkoinen mysteeri tämä takasten vammailu. Tosin sellaisen huomion teki, että kengitys on pikkasen vinossa (jonka myös itse tarkemmin tutkailtuani huomasin tänään). Siihen kun lisätään vielä palmikoiva tapa liikkua niin sekametelisoppa on valmis. Huomenna neiti menee pajalle ja toivon, että liike muuttuis hieman paremmaksi ja sitä kengitystä alettaisiin suoristaa. Tosin kun kävin sanomassa asiasta pajalla niin asenne oli vähän evvk ja aha.
Mä jo ehdin pelkäämään nivelrikkoa tai pattia, mutta hyvähyvä, ettei kumpaakaan taivutuksen perusteella ollut. Laajempiin tutkimuksiin ei Jude pääse, joten edes tämä diagnoosi lohduttaa mun mieltä paljon.

Käytiin tänään neidin kanssa käyntilenkki (ja pätkä ravia), mutta kovin rauhallinen se ei ollut - vaikka kovin olisin tahtonut. Yhdessä kohtaa neidillä napsahti päässä ja loppumatka olikin epämäärästä ja jännittynyttä töpötystä. Huoh. Voisiko joku tulla takomaan ton tamman kalloon, että reissut ei ole mitenkään sidonnaisia askelmäärään tms. eli aina ei tarvitse olla niin hätäinen. Kovasti olen yrittänyt saada tota juna -vaihdetta pois, mutta yritäppä opettaa vanhalle koiralle uusia temppuja, ei oo ihan helppoa.

Ja jälleen kerran olen samaan aikaan todella iloinen, että todella surullinen. Vuotta vanhemmat kaksoistutkintolaiset valmistuu huomenna, joten oltiin tänään niiden päätöspippaloissa ja voi kun loppua kohden meinas tulla ihan itku. En koe, että olisin ollut kenenkään niiden kanssa mitenkään spesiaalisti läheinen, mutta se luokka oli ne, johon me ensimmäisinä tutustuttiin ja joiden kanssa me ollaan eniten oltu tekemisissä. Niiden kanssa on tietysti vietetty monia hyviä hetkiä ja toivon, että törmäilen heihin vielä. Moni vissiin aikoi suunnata ulkomaille, eli jos omat suunnitelmat käy toteen niin ehkä me kohdataan vielä. :)
Näiden valmistuminen tarkoittaa sitä, että ollaan nyt oltu pk08'sien kanssa täälä pisimpään. Tosin nekin valmistuu aivan kohta ja sitten jäädään vain me. Kyynel kun vaan ajattelenkaan vuotta eteenpäin - kun meidän oma aika koittaa.

Ei kommentteja: