Käväsin tänään illasta tallilla. Heitettiin ponit (Lylli, Veeti ja Helmi) juoksemaan kentälle. Yllättävän vähällä työllä saatiin ne juoksemaan, Helmikin kuskas meitä vaan 6-4. Nätisti ne kuitenkin heitti rinkiä peräkanaa kun ne sai innostumaan. Lylli ja Veeti oli jo alusta asti ihan intona ja rälläs menemään ilman käskemistä. Lylli oli kuulemma jo menossa ennenkun se oli edes irti. Meille jäi siis hyvää aikaa kattella poneja.
Olen tässä muutaman ponin kanssa tullut siihen tulokseen, että niissä jotka on lähisukua on todella paljon samoja piirteitä. Lähinnä liikkeessä, mutta myös luonteessa ja tavoissakin. Lyllillä ja Veetillä (äiti ja lapsi) on ainakin ihan samanlainen liikee, samoin on Helmillä ja Jussilla (sisarukset). Niitä on hauska katsella juoksemassa irtona kun samat piirteet erottaa niin helposti.
Juoksutettiin ehkä 15min ja taluteltiin jonkin aikaa. Tallissa jätettiin Lylli satulansovitukseen käytävälle. Laura oli ostanut Wintecin 500 pony koulusatulan ja se on niiin ihanan olonen, että voisin ottaa sen vaikka heti itselleni (harmi vaan, että on 14,5"). Sovitettiin ensiksi punasella kaarella ja oli ehkä inan turhan leveä. Vaihdettiin sitten siniseen ja se sopi paremmin. Tulipa mieleeni, että onkohan joku testannut käytännössä tuon Wintecin kaarien vaihtelun ratsujen välillä? On meinaan niin hankalaa puuhaa, että ei hoidu ihan naps vain - niinkuin annetaan ymmärtää. Wimtecci oli malliltaan varsin passeli ponin pyöreään selkään. Satulan ainoa huono puoli on korkeat paneelit, jolloin ratsastaja ei pääse kovin lähelle hevosta. Onneksi kuitenkaan näillä poneilla se ei ole niin merkittävä tekijä, kunhan satula vain on sopiva.
Hoksasin tuossa ennen kun aloitin kirjoittamaan, että en ole esitellyt hyvän ystäväni poneja blogissani ollenkaan. Sinänsä melko paha unohdus, koska poneja olen 'hoitanut' kuitenkin about viisi vuotta. Tähän on siis tehtävä muutos - heti huomenna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti