tiistaina, tammikuuta 24

Napakymppi työpaikka!

Sen on vuoro hymyillä, kel on super duuni!!

Takana hyvinkin onnistunut työpäivä, jäljellä hyvä mieli. Super mukavaa, kun on omat oppilaat ja vakiopäivät. Oppii tuntemaan jokaisen henkilökohtaisesti. Oppii tietämään jokaisen persoonan, heikkoudet ja joutuu etsimään ne keinot, joilla saa kunkin ymmärtämään jonkin asian. Oppii myös omalla tavallaan tuntemaan hevosia vielä paremmin, kun ratsastaja selässä on tuttu. On myös mukavaa voida tehdä suunnitelmia etenemiselle ja jatkaa aina seuraavalla kerralla siitä, mihin ollaan jääty. Ja ennenkaikkea on parasta nähdä, miten lapset edistyvät, oivaltavat uutta ja pitävät hauskaa.

Toisaalta myös irtotuntilaisten tuntien pitämisessä on omat mukavat puolensa, mutta kyllä sitä vain pystyy antamaan paljon enemmän tutulle porukalle. Aluksi kun kuluu aikaa siihen, että näkee minkä tyylinen mikäkin ratsastaja on. Sitten kuluu jälleen hieman aikaa kun selvitetään, että missä osa-alueessa kyseinen ratsastaja tarvitsee eniten avustusta. Ja kun viimein saat työn "alkuun", loppuukin aika ja et mahdollisesti näe kyseistä ratsastajaa pitkään aikaan.

Kaikista näistä maastovedot vievät yhä voiton. Se on leppoisaa puuhaa se, joskin vastuuta on omalla tavallaan hieman enemmän kuin kenttätunnissa. Tähän mennessä kohdalleni ei vielä ole osunut ryhmää, jonka kanssa tarvitsisi pelätä (*kopkop, koputellaan puuta*). Mikään ei kuitenkaan voi voittaa mukavaa porukkaa ja vauhdikasta maastoretkeä sekä parasta vetoheppa Teaa. Parhainta tässä on tietysti nähdä ihmisten tyytyväiset ilmeet kun tallin pihassa laskeudutaan alas hevosen selästä. Kuulla se hyväntuulinen höpötys ja fiilistely retkestä samalla kun riisutaan hevosilta varusteita pois.

Minulle paras palkka työstäni on nähdä tyytyväinen asiakas. Ja vielä tätäkin parempi palkka on kuulla, että olet onnistunut saamaan asiakkaasi tyytyväiseksi!

Ei kommentteja: