Ja jälleen oli jäänyt postaus roikkumaan luonnoksiin, huoh. Toivotaan että saatte punaisen langan päästä kiinni, sillä oma ajatus hyppii kun on kirjoittanut tekstiä parina päivänä.
Olen sattuneista syistä pohtinut lähipäivinä todella paljon hevosihmisiä ja heidän käytöstään. Tuntuu, että järjestään hevosporukat on pahansuopia, kateellisia ja ilkeitä ihmisiä. Ei osata olla iloisia toisen hienosta hevosesta, uusista varusteista tai vaikkapa kisamenestyksestä. Puhutaan sontaa selän takana ja mustamaalataan minkä ehditään. Miksi?
Itse en ole tälle ilmiölle löytänyt mitään sen kummempaa syytä kuin kateus, pelkkä vittumaisuus sekä halu olla ilkeä. Tietysti kun laitat kasan akkoja saman harrastuksen pariin, syntyy erimielisyyksiä yms. mutta miksi asiat pitää aina tuoda ilmi niin, että joku pahoittaa mielensä?
Se, mitä en voi millään tavalla ymmärtää on kaksinaamaisuus. Miksi pitää olla hyvää ystävää ihmisen kanssa, jos kuitenkin kokee suurta tarvetta puhua kyseisestä henkilöstä pahaa selän takana. Mielestäni on erittäin naurettavaa, että moni aikuinen ihminen alentuu mustamaalaamiseen ja ilkeilyyn. Vielä naurettavampaa on se, että usein kohteena on nuori aikuinen tai jopa lapsi. Ymmärrän kyllä, että ei jokaisesta tarvitse pitää, mutta miksi tarvitsee tehdä jonkun tallipäivästä ehdontahdon inhottava? Mikä oikeuttaa unohtamaan käytöstavat ja perus kohteliaisuuden?
Itse olen luonteeltani sellainen, että tahdon kaikilla olevan mukavaa ja hyvä olla. Pyrin ratkaisuihin, jotka tyydyttävät kaikkia. Tämän johdosta olen näissä piireissä saanut niin paljon lokaa niskaani, että huhhuh. Minusta onkin huomaamattani tullut se, joka loikkii pakoon, jotta ei joutuisi puuttumaan ikävään asiaan ja pahoittamaan vähintään omaa mieltään. Ja kun asia tarpeeksi patoutuu sisälläni, niin sitä ryöppyä ei mikään pysty pysäyttämään sitten kuin sen aika tulee.
Onneksi kummallakin tallilla, missä käyn tällä hetkellä, on todella hyvä yhteishenki. Koskaan en ole vielä törmännyt yksityistalliin, jossa kaikki olisivat meidän porukan tavoin hyviä kavereita/ystäviä keskenään ja ennenkaikkea aina valmiina auttamaan jos kuka tahansa tarvitsee apua tai opastusta. Suuri kiitos hyvästä ilmapiiristä kuuluu tietysti tallinpitäjälle, joka on ehkä täysijärkisimpiä hevosalan ammattilaisia, joihin olen kuunaan törmännyt. Tosiasiahan se on, että mikäli "ylhäältä" saadaan jo vaikutteita huonoon ilmapiiriin, ei sitä kovin helpolla paranneta pelkkien asiakkaiden voimin.
Kodisjoella on myös hyvä ilmapiiri, mikä luultavasti osin johtuu siitä, että tallilla ei ole hoitajatoimintaa, joten eriarvoisia asiakasryhmiä ei juurikaan pääse syntymään. Tietysti vakiotuntilaiset ja aktiiviset asiakkaat ovat tuttavallisempia työntekijöiden kanssa, mutta kukaan ei saa erikoisvapauksia ja kukaan ei ole toista parempi. Näin on kaikkien mukava olla ja harrastaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti