Noora ja blogi esittäytyy.

Huh, viiden päivän kuume selätetty, joten riittää hieman energiaa bloggailuunkin. Minun piti toteuttaa tämä(kin) postaus jo jokin aika sitten, mutta tuli muutama muuttuja vastaan. Suurinpiirtein kaksi kuukautta ja blogi on ollut pystyssä kaksi vuotta, joten nyt olisi kenties korkea aika esittäytyä uudemman kerran.

Hyvät naiset ja herrat, Noora ja blogi!
Tekstien takaa löytyy 20-vuotias ikuinen heppatyttö, potentiaalinen tä(h)tiratsastaja. Olen harrastanut hevosia kymmenisen vuotta vaihtelevalla aktiivisuudella, kuitenkin ilman taukoja. Vuosiin mahtuu yhtä sun toista, hyvää ja pahaa - enimmäkseen kuitenkin todella hyvää! Vuonna 2008 jo ala-asteella syntynyt haave muuttui todeksi kun lähdin opiskelemaan hevosalaa. Valmistuin joulukuussa 2011 Ypäjän hevosopistolta kaksoistutkinnosta hevosenhoitajaksi. Hevosalalla olen työskennellyt erilaisissa tehtävissä koko opintojeni ajan ja nykyisin teen muutamia päiviä viikossa ratsastuksenohjaajan hommia.

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja ajatus blogin perustamisesta syntyikin nopeasti bloggailuun hieman tutustuttuani. Olin jo aikaisemmin täyttänyt irc-gallerian päiväkirjaani mielenkiintoisilla(...) jutuilla, joten nyt oli aika lisätä pitutta ja ennenkaikkea asiallisuutta teksteihin.
Päätös blogin perustamisesta tuli siinä vaiheessa, kun sain tiedon pääseväni työssäoippimaan Piia Pantsulle (vuosi 2010). Tarkoituksena oli kertoa muille uudesta ja mahtavasta kokemuksesta; ensimmäistä kertaa ulkomailla heppahommissa ja vielä nimekkäällä ratsastajalla. Halusin myös kertoa oman kokemukseni "pahamaineisesta" Ypäjän hevosopistosta, missä kaikki ovat koulukiusattuja ja mikään ei toimi - heh, ironiaa. Itselleni tärkeää oli myös taltioida muistot tekstiksi, joita on näin lähes kaksi vuotta myöhemmin mukava lukea hymy huulilla.


Alunperin kyseessä oli enemmän lifestyle -tyylinen blogi, joka kertoi kaikesta elämästäni. Päätin kuitenkin jossain vaiheessa pitää blogissa vain hevosasioita, sillä sitä elämäni pääsääntöisesti olikin. Lisäksi päivän asu -kuvat eivät koskaan oikein ole ollut se minun juttuni, saatikka ostoksien listailu, vaikka shoppailusta pidänkin.

Nyt kun koulu on käyty, totesin karvaasti, etten todennäköisesti tule koskaan tekemään tämän alan hommia täysipäiväisenä - ainakaan kenenkään alaisena. Tulevaisuudensuunnitelmat kuitenkin näyttäisivät siltä, että hevoset tulevat pysymään joko hyvin vahvasti harrastuksena tai sivutyönä ratsastusterpian tmv. muodossa. Mutta jälleen vain aika näyttää mitä tuleman pitää.

Mikäli jokin jäi mietityttämään, laittakaa rohkeasti kysymyksiä tulemaan!