Alla oleva teksti on kopioitu toisesta blogistani. Se ei sinällään liity hevosiin, mutta sen sisältö on tärkeää tulevaisuudelleni.
Mitä tapahtuu kun kiveen hakatusta asiasta tuleekin yht'äkkiä hiekkaa, joka valuu sormien lävitse? Entä kun varma tulevaisuus muuttuukin yllättäen uudenlaiseksi ja täysin kuvitelmien sekä haaveiden vastaiseksi?
Mä olen aina ollut henkeen ja vereen heppatyttö. Mulle on aina ollut selvää, että hevosala on kutsumukseni. Aina on ollut varmaa, että tulen työskentelemään hevosalalla. Mulla on yläasteesta asti ollut suunnitelmana kouluttautua hevosenhoitajaksi ja lähteä sen jälkeen ulkomaille hommiin.
Ja kuinka käykään kun valmistumiseen on aikaa about kahdeksan kuukautta ja itse koulua nelisen kuukautta. No, kiinnostun sairaalloisesti uudesta alasta ja olen jopa valmis jättämään haaveammattini.
Tällä hetkellä hevosalaa enemmän kiehtoo liikunta sekä hieronta. Haluaisin työskennellä liikunnan ohjaajana ja urheiluhierojana. Urheilu- tai hevoshierojan hommaa aloin harkita vakavasti viime vuoden lopulla, joten se ei ole ihan tuore ajatus. Selailtuani eri vaihtoehtoja, sain valtavan kipinän. Jos hyvin käy, olen reilun vuoden päästä opiskelemassa urheiluhierojaksi ja personal traineriksi.
Toisaalta olen hyvinkin mielissäni, että löysin vihdoin ja viimein vaihtoehdon (itseasiassa kolme) hevoshommille. Olen usein miettinyt, että mitä tapahtuu jos en pääsekkään esimerkiksi ratsastuksenohjaajaksi? Tai entä jos tallihommat alkavatkin tökkimään?
Tosiasiahan on, että tallityöntekijänä ei itseään pitkälle elätä ja onhan tuo raskasta kehollekkin. Pitkälle ajateltuna jokin muu ala voisi olla parempi, mutta olenko valmis luopumaan elämäntavastani? Muuttamaan sen harrastukseksi tai lopettamaan kokonaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti