Muutaman viimeisimmän päivän olen saanut juosta tukka putkella ympäri raumaa talleilla ja jumpassa. Kaikkea mahtavaa on tapahtunut, mutta edetään silti tapahtumajärjestyksessä.
Perjantaina kävin Kodisjoella katsomassa paria ratsastustuntia, joiden seurauksena askellajiratsastus valoittui minulle enemmän. Nyt tiedostan suurimman ongelmani, joten voin lähteä korjaamaan sitä. Aluksi luulin sen olevan se, että en uskaltanut istua ponin ympärillä, sillä joudun nostamaan kantapäitä ylös. Todellinen ongelma on kuitenkin se, että kun hepo menee liian kovaa (usein passilla) en uskalla vain rentoutua, istua alas ja pidättää reidellä. Jokin kumma ajaa minut jännittyneeseen istuntaan ja jopa hieman ponin painopisteen edelle. Mitä tekee poni? No, tahattomasta käskystäni jatkaa tietysti menoaan kun yrittää saada omaa painopistettäni kiinni.
Lauantaina oli aivan superpäivä, sillä vedin ENSIMMÄISEN maastolenkkini. Ihan hyvinhän tuo meni ja ei jännittänyt yhtään. Tuli todella kiva fiilis kun asiakkaat oli mukavia, ilma oli hieno ja poni pelitti hyvin.
Sunnuntaina sitten oli tarkoitus lähteä vain mukaan lenkille, mutta koska maastolle osallistujia oli vain kaksi, niin sain lähteä vetämään. Tämä lenkki oli lauantaisen kaltainen, mutta hommat sujui vielä varmemmin ja tuli sellainen 'mähän osaan oikeesti tän' -fiilis.
Sunnuntai oli myös siitä kiva päivä, että vietettiin 'aivot narikassa' -ilta Lauran kanssa tallilla. Hommat suju naureskellessa ja paskaa läppää heitellessä. Ei ponit meidän hassuttelusta kärsinyt, mutta ulkopuolinen olisi voinut katsoa, että on taas pikkutytöt leikkimässä poneilla. Käytiin ajamassa Helmi ja Lylli pikaisesti. Baanatettiin muutama suora erästä tietä ja Lylli oli aika super. Ei se niin lujaa juossut kun se pääsisi, mutta ihan reipasta vauhtia. En muista, että koska olisin viimeksi ollut ottamassa 'kisaa' poneilla. Ainoa vain, että Helmi oli vähän kehno kisaponi, eikä millään voinut mennä Lyllistä ohi, vaikka olisi kyllä päässyt.
Täytyy kyllä tähänkin pistää, että on noi ponit vaan niin mahtavia elikoita. Vaikka ne on kaikki omalla tavallaan pöhköjä, niin ne on aivan kymppejä käsitellä. Eilenkin seisoivat nätisti paikallaan pihassa kun otettiin kärryjä pois yms. Muutenkin näitä saisi taluttaa ja kiikuttaa vaikka hännästä, jos tahtoisi.
Ihmiset vaan kuskaa elikoitaan tarhan ja tallin käytävän väliä. Sitten ihmetellään, että miksi tää mun humma ei osaa käyttäytyä kisapaikalla? No miksiköhän. Itse olen todellakin sen kannalla, että hevosta kuin ponia tulisi käsitellä välillä vähän 'huolimattomasti' (ei vaarallisesti), jotta ne tottuisi siihen, että asiat voidaan tehdä myös toisin. Lisäksi on muuten todella piristävää ihmiselle. :)
Ensi viikon lauantaina pääsen vetämään ensimmäistä kenttätuntia vähän aikaa ratsastaneille ja jos vain asiakkaita tulee, niin maasto siihen perään. Ei hassummin. Voipi olla, että jos tästä lähtee kunnon kipinä ja tulee olo, että osaa sekä haluaa opettaa, niin taidan hakea ratsastuksenohjaajaksi.
Olen muutenkin miettinyt tulevaisuuttani ja vaihtoehtoja on alkanut tulla ihan valinnanvaikeuteen asti. Vielä muutama kuukausi sitten olin aivan hukassa tulevaisuuden suhteen, mutten enää. Voi olla, että lähden muutamaksi vuodeksi ulkomaille töihin tai sitten jään suomeen opiskelemaan. Tällä hetkellä minua kiinnostaisi liikunnanohjaajan homma, mutta myös hevos- ja urheiluhieronta kiehtoo. Sekä tietysti tämä uusin ajatus; ratsastuksenohjaaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti