Trava, trava!

Eilen jatkoin suoraan Loimaalta äidinkielen tekstitaidon YO-kokeesta Kodisjoelle heppailemaan.

Ensiksi ratsastin jälleen Atlalla hetken itsenäisesti kentällä. Tamma oli aluksi aivan kamala ja mietinkin, että mitä tästä tulee. Yhtä'äkkiä naps vain ja hevonen rentoutui ja alkoi myödätä ja kulkea paremmin avuilla. Kauaa ei sen jälkeen jatkettukkaan vaan jätettiin hyvin sujuneisiin väistöihin. Viimeisimpää Atlaa koskevaa postausta korjatakseni, tamma on jäykkä!

Pääsin myös osallistumaan alkeistunnille (:D) ratsunani Odin fra Nyjabae eli Osku. Ensimmäistä kertaa pääsin itse kokeilemaan, miten tämä kaikkien suosikki tölttiautomaatti liikkuu. Itselleni ei syntynyt mitään suurta ihastusrefleksiä, mutta ihan mukava ja todella toimiva poni kyllä oli.
Taas sain noottia siitä, että annan asioiden jatkua liian pitkään ennen kuin oikeasti korjaan jotain. Lähinnä suurin 'ongelma' oli pysäyttämisessä, mitkä sujuivat hieman nihkeästi. Niin, kun olisi kerrasta sanonut, että nyt stop!, eikä vain kysellyt kerta toisensa perään, että jookos?
Suuresti jäi myös ärsyttämään se, että pää sanoo ja tietää, mitä pitää tehdä, mutta kroppa ei tottele. Ja siinä tyttö posottaa menemään aivan tyytyväisenä asetus väärään suuntaan, vaikka tiedostaa VARSIN hyvin, että väärin on. Miksi se kroppa ei vaan voi korjata sitä? Arr, josko siirtyisin pitsin nypläykseen?


Tänään heräsin jo hurjan aikaisin (ennen viittä) tekemään Vasaraisille aamutallia Lauran kanssa. Eipä meillä kahdestaan kauaa nokka tuhissut 15 karsinan tallissa, joten pääsin vielä ennen toisia töitä unille.

Kodisjoella oli hyvinkin rento työpäivä - vain kaksi maastolenkkiä. Puolentoista tunnin maaston vedin Hélalla ja mamma oli oikein mukava. Eipä tästä retkestä liene muuta kerrottavaa, aivan normaali.

Kahden ja puolen tunnin lenkin vedin taas Tean (<3) kanssa. Meillä oli taas pientä viha-rakkautta havaittavissa, mutta lopuksi päädyttiin sinne rakkauden puolelle. Onnistuin myös ENSIMMÄISTÄ kertaa saamaan tammalta ravia! Ja ihan kunnon pätkät. Hävettää myöntää, että ensimmäisen kerran ravi tuli aivan vahingossa, enkä edes tiedä mitä tein - en ainakaan yrittänyt ratsastaa tölttiä sen tiedän. Toiset (pidemmät) pätkät tuli sitten jo ihan yrityksen kautta, mutta heti kun hieman tiivisti istuntaa, niin muuttui askellus possupassiksi. Olen kyllä aivan fiiliksissä tästä "askellajilöydöstä", sillä en ole kuullut saatikka sitten nähnyt Tean ravaavan kahta askelta enempää - mitä ei edes lasketa.
Kenties tämä ravaaminen johtui metsäpätkällä popsituista sienistä, taisivat sekoittaa rouvan pääkopan. Oli meinaan ensimmäinen kerta kun näen hevosen syövän sieniä ja oikein metsästämällä etsivän niitä.

Iltasella sitten kävin vielä tekemässä Lauran kanssa iltatallin. Oli ihanan helppoa, kun heinät oli karsinoissa ja kaikki valmiina. Hevoset vain sisään, väkirehut eteen ja vedet yöksi. Jos tallihommat olisi aina - myös -30 asteen pakkasilla - näin helppoja, niin alkaisin yrittäjäksi heti. :)