Perjantaina oli 'viikottaisen' ratsastustuntini vuoro. Viimekertainen tunti jätti niin karvaan maun suuhun, että aika epäilevänä nousin hevosen selkään tällä kertaa. Ei se, että pitäisi onnistua joka kerta, vaan se, että kentän laidalla on katsojia. Eivät arvostelevat silmät haittaa, sillä itse tiedostan varsin hyvin, etten ole kummoinenkaan ratsastaja. Se haittaa, että opettajana minun tulisi näyttää edustavalta ja vakuuttaa katsojat taidoistani. Tosiasiahan on se, että päässäni on paljon tietoa miten asiat hoidetaan teoriassa, mutta niiden toteuttaminen käytännössä ei aina olekkaan niin helppoa. Toisaalta taas opetettavani ovat lähinnä tenavaikäisiä ja nuoria, eikä kilpailuihin valmentautuvia...
Sain ratsukseni tallin tuoreimman tapauksen Doppa från Höreryd'in eli Dopan. Kyseessä on kuusivuotias ruunikonkirjava tamma, joka saapui Piialle 29 päivä. Tunti alkoi ihan hyvin, mutta loppua kohden homma tuntui leviävän totaalisesti käsiin. Ohjaus ei pelittänyt, tehtävät ei onnistunut ja tölttiäkään ei tullut. Lisäksi nopealiikkeinen kuikulaponi horjutti tasapainoani ja välillä tuntui, että istuin maailman pahimassa solmussa. En kuitenkaan ottanut epäonnistuneesta tunnista kovinkaan paljoa itseeni, sillä se oli ensimmäinen kertani Dopan selässä ja kyseessä on kuitenkin nuori, suht osaamaton hevonen.
Lauantaina käväisin tallilla auttelemassa Lauraa. Alunperin oli vain tarkoitus opettaa Veetiä kärryille, mutta käväisy sitten venyikin useampaan tuntiin.
Veetin opetus oli kuitenkin erittäin nopeasti ohi, sillä poni ei ollut kärryistä moksiskaan. Kierrettiin muutama lenkki tallin pihalla ja ukko otti niin chillisti, että aloin hieman epäillä herran huomanneenkaan perässä tulevia kärryjä. Mutta jälleen täytyy todeta, että on siinä meillä mainio ja kaikinpuolin helppo kaksivuotias. Seuraavaksi saadaankin sitten varmaan painoa kärryyn ja pian poni jo liitää ensimmäiseen voittoonsa...
Veetin kanssa leikittyäni löysin itseni pesemästä Helmiä ja auttamasta iltatallin tekemisessä sekä kentän lanauksessa hevosvoimin. Tähti pääsi hieman urheilemaan ja vetämään jäätävän painoisella parrulla kentän uria tasaiseksi.
No, voisi sitä hassumminkin lauantai-iltaa viettää. Tallilta lähdettiin Lauran luo jatkoille syömään herkullisia lämpimiä voileipiä.
Sunnuntai oli taas työpäivä, joka sekin hieman venyi. Kahdeksalta lähdin tekemään aamutallia, jonka jälkeen vedin kaksi ratsastustuntia. Tällä kerralla tuntien pitäminen oli luontevampaa ja toivon, että ratsastajatkin saivat opetuksesta jotain irti.
Tuntien jälkeen lähdettiin Lauran kanssa käymään maastolenkillä. Sain tehdä lisää tuttavuutta Doppaan ja täytyy sanoa, että maastoretki muutti käsityksiäni tammasta. Oli se vieläkin nuori sählä ja hieman matomakkara, mutta se keveys ja kuuliaisuus kyllä paikkasi todella paljon. Laukat nousi mallikkaasti ja hidastus onnistui melkein vain ajattelemalla. Muutenkin hevonen kuunteli täysin minua, eikä välittänyt edellä kovempaa menevästä kaverista. Käynnissä tosin oli kovat paineet pysyä kaverin verkkaisessa tahdissa.
Mutta täytyy sanoa, että taisin löytää potentiaalisen lemppari vetohevosen itselleni ja ennenkaikka haastajan Tealle - o-ou.
Mutta nyt tarinointi sikseen ja nokka kohti uusia heppaseikkailuja. Ajattelin kerrankin olla ahkera ja pyöräillä tallille..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti