Satasata ropisee...

Sataa, sataa ja vieläkin sataa. Niin se vaan on, että heppatytön ei parane olla sokerista. Vaikkea itseä ei huvittaisi, niin ne eläimet kaipaavat hoitoa siitä huolimatta. Siispä pakkasin eilen vaihtovaatteet mukaan ja lähdin uhmaamaan sadetta. Yllätyksekseni sade ei ollutkaan niin rankkaa, kuin jotkut sadetutkat olivat ennustaneet.

Alkutekijöikseni hain tarhasta äitiyslomaansa lopettelevan Atla frá Hörerydin eli Atlan. Tarkoitus olisi ratsastaa tammaa pienissä pätkissä kentällä, jotta saataisiin tamma taas tunneille. Aloitellaan rauhallisesti käynnissä ja siitä sitten pikkuhiljaa kohotellaan kuntoa ja palautellaan muistiin asioita.
Ensimmäinen ajatukseni päästyäni Atlan kanssa liikkelle oli, että takapään toiminta on aivan samanlaista kuin Dopalla - taitaa lapsi olla perinyt lähes kaiken emältään. Erona Doppaan oli, että Atla on vanhempi ja kokeneempi ja näinollen myös tasaisempi.
Mentiin suurinpiirtein vartin verran ja tarkoituksena oli saada Atla vastaamaan apuihin ja kulkemaan rentona. Tamman kanssa ei tarvinnut mitenkään tapella, että olisi saanut tahtonsa läpi, vaan väistöt, pysähdykset, tempon muutokset ja taivutukset sujuivat siihen nähden oikein hyvin, että Atla on ollut/on vieläkin äitiyslomalla. Loma on tietysti tehnyt tehtävänsä; lihakset on pudonnut, ylälinja laskenut ja notkeus muuttunut kankeudeksi. Käynnissä Atla oli ihan ok taipuisa, mutta pienellä tölttipätkällä en saanut sitä taivutettua.
Loppua kohden meillä alkoi yhteistyö sujua ihan hyvin ja ponin käyttöohjeetkin oli aika selkeät. :)

Tämän pienen kenttävierailun jälkeen lähdin muiden tuntilaisten mukana maastoilemaan - jälleen asiakkaan roolissa. Sain taas Blondin alleni, sillä tammalle pitää saada rutiinia joukkomaastoiluun, jotta selkään saadaan asiakkaita. Mentiin perus puolentoista tunnin lenkki ja eipä siinä sen kummempia; tamma meni reippaasti Hélan perässä ja itse sain olla hereillä pitämässä vauhtia sopivana. Laukkapätkillä rikottiin pariin otteeseen passille, mutta saatiin laukat nousemaan takaisin ongelmitta. Laukkojen jälkeen töltti oli hyvän tuntuista ja vähän harmittaa, etten alussa saanut juurikaan puhdasta tölttiä. Well, kertoja tulee uusia ja minulla on aikaa oppia.
Lenkin jälkeen oli hieman märkä olo. Tietysti tallilla oloajan suurimmat sateet ajottuivat tälle maastolenkille.