Muttasiis. Selviydyin TÄYSIN ongelmitta perille Billundiin ja löysin sieltä täysin ongelmitta tallimestari Karinan, joka saapui hakemaan minua. Englanti alkoi sujumaan yllättävän hyvin jo autossa, ja olenkin tähän mennessä puhunut varmaan viideksi vuodeksi varastoon.
Karina esitteli minulle heti saavuttuamme tallin ja henkilökuntaa. Yllätyin kovin, kuinka suuri alue ja kuinka mahtavat tilat täällä on. Hevosia on parhaimmillaan about 200 eli neljä kertaa sen verran kun oletin olevan. Suuri osa hevosista on siitostammoja ja nuoria hevosia, mutta oma työalueeni on ratsastettavien ja orien parissa. Sain asuttavakseni mukavan oloisen kämpän, missä asuu lisäkseni kaksi muuta tyttöä. Hieman sontainenhan tämä on, mutta tilava. Huoneeni sisustus on melko karu ja ei kovinkaan viihtyisä. Tosin eipä sitä tahdo työpäivän jälkeen muuta kuin datailla ja nukkumaan.
Tänään oli ihka ensimmäinen työpäiväni ja totta puhuakseni se oli hieman puuduttava. Sen lisäksi, etten ollut kärryillä asioista, tuntui kun päivä olisi kestänyt ja kestänyt. Todellisuudessahan työaika on ihan jees, seitsemästä viiteen sisältäen yhteensä kaksi tuntia taukoa. Homma oli hyvinkin simppeliä; perus tallia, varusteiden putsaamista, pintelien käärimistä ja paikkojen siistinä pitoa. Työ ja tavat ovat hyvinkin samanlaista kuin Suomessa, joskin ihmisiä ja hevosia on paljon enemmän kuin keskiverto tallilla. Itse tosin toivoisin enemmän hevosten kanssa touhuilua, mutta saas nähdä mitä tulee vastaan kun opin talon tavoille.
Tällä hetkellä fiilis on aivan naatti, vaikka työpäivä ei ollutkaan edes rankka. Ei tarvinut juosta hiki hatussa tallista talliin ja siivota 30 karsinaa. Jalat on siitä huolimatta aivan makaronia, joten toivon, että ne tottuvat jatkuvaan seisomiseen ja kävelyyn pian.
Kirjottelen huomenna tarkemmin tallin rutiineista sun muista. Nyt on pakko painua nukkumaan. Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti