lauantaina, elokuuta 20

Onnesta soikea.

Tai ellei nyt ihan onnesta soikea, niin iloisuudesta ainakin. Voi olla, että pikkuhiljaa muut saavat tarpeekseen yli-iloisuudestani. Eilenkin ilmoitin äidille syöväni vaikka pikkukiviä, mikäli niitä vain on lautasella tarjolla. Muttakun kaikki on niin perfect juuri nyt!

Mikään ei saa mua luovuttaan
Et voi mua satuttaa
Et voi pilata mun fiilistä millään
Mul on kaikki hyvin tänään

Jo tästä alusta voitte siis päätellä, että maastoretki sujui kaikinpuolin hyvin ja olen tämän johdosta aivan pilvissä. Onnistuneen lenkin lisäksi sain taas onnistumisen tunteen ratsastaessa ja palatessani tallille silmäni taisivat olla sydämen muotoiset. Ja heppa oli ihanasuperkultamuru - sydänsydän.

Lähdettiin viiden ratsastajan kanssa 'yli suon' -nimiselle maastoretkelle, jonka kesto on vauhdista ja tauosta riippuen 4½ - 5 tuntia.
En ollut aikaisemmin mennyt kyseistä reittiä, joten siihen nähden itse reitti löytyi helposti. Kerran mentiin ohi oman ja täysin käsittämättömän aivopieruni takia, mutta onneksi tämä pikkutie loppui lyhyeen ja piti palata hetki takaisin päin. Yllätyksekseni reitti kulki sellaista tietä, jota pitkin olen viisi - kuusi vuotta sitten ratsastellut. Oi niitä muistoja mitkä palasivat mieleen kun näin sen tutun laukkasuoran.
Kaikenkaikkiaan siis oikein mukava reitti, joka kulkee erittäin vaihtelevassa jahyvässä maastossa. Ei voi muutakuin suositella!

Fiilistä hieman laski kahden retkeläisen vanhemman mielipide retken kestosta. Vanhempi numero ykköselle sanoin jotenkin epäselvästi lenkin keston ja hänelle joutui jälkeenpäin selvittämään, miksi olimmekin sanomaani aikaisemmin perillä. Totta on, että pääsimme etenemään hyvinkin verkkaisesti kokeneen porukan takia, mutta pidimme myös 20 minuuttia lyhyemmän ruokatauon. Nämä seikat eivät kuitenkaan lyhentäneet retken kestoa merkittävästi, saatikka sitten selässä vietettyä aikaa.
Vanhempi numero kaksi taas oli ilmeisesti katsonut ajan väärin ja siitä sai kuulla, että nettisivuilla lukee kestona viisi - kuusi tuntia. Tämän ei kuitenkaan pitäisi pitää paikkaansa, joten sen takia ärtynyt äänensävy sai itselle vähän huonon fiiliksen.

Näillekkään ei kuitenkaan voi mitään ja ajat liukuvat välillä väkisinkin suuntaan tai toiseen. Se vain on kurja, että osa ihmisistä ei ymmärrä, että matkassa on monia eri tekijöitä, jotka joko nopeuttavat tai hidastavat lenkkiä. Aivan sama juttu kuin autolla ajaessa. Saman matkan saa ajettua puolessa tunnissa tai kolmessa tunnissa - riippuu vauhdista ja muuttujista.
Itse tahtoisin myydä mukavia kokemuksia, enkä kellosta minuutilleen katsottua aikaa. Sillä jos itselläni olisi asiakkaana vara valita mennäänkö reippaampaa ja hieman lyhempi aika, vaiko hitaampaa vauhtia (=enemmän käyntiä) ja näinollen minuutilleen 'luvattu ja maksettu' aika, niin valitsisin ilman muuta reippaamman.
Mutta taas sai pienen näpäytyksen siitä, että kello mukaan ja sitä pitää jatkuvasti katsoa.

Pakko vielä vähän ihkutella sitä omaa ratsua, kun on niin rakastunut. Tea oli tänäänkin ihan super ja kertaakaan ei itselle tullut fiilis, että heppa ei olis hanskassa. Laukkapätkätkin meni tosi hyvin, mitä nyt vähän rikkoja passille tuli. Muuten oli oikeinkin kevyt ja hyvin liikkuva ratsu.
Toivotaan, että tämä meidän yhteistyö jatkuu samaan malliin. Ja jos jatkuu, niin ties missä tässä ollaan puolen vuoden kuluttua. :)

Ei kommentteja: