Tiistaina olin aamupäivällä Lauran kanssa talleilemassa. Saatiin vihdoin alulle operaatio 'Veeti kärryjen eteen'. Kärryt nyt eivät vielä ole kuvioissa hetkeen, mutta käytiin ohjasajamassa pieni lenkki ponin kanssa. Kyllä vaan meillä on taitava poni, ei voi muuta sanoa. Mallikkaasti meni koko lenkin ajan, vaikka ohjat olivat ensimmäistä kertaa kuolaimissa kiinni ja kuolaimet on ällöt. Kääntymiset, pysähdyksen ja liikkelle lähdöt sujuu, vaikka taka-alalle jättäytynyt taluttaja hieman hämmensikin ponin ajatuksia.
Sain äitini suostuteltua ratsastustunneille ja 15. päivä olikin ihkaensimmäinen ratsastustunti. Tiistai-illalla jatkettiin siitä, mihin tuolloin maanantaina jäätiin. Äiti on mennyt alusta asti ilman taluttajaa ja pikkuhiljaa rupeaa avut seljetä. Nyt saatiin viimekertaista ratsua kapeampi Hela -tamma alle, joten oikeanlainen istunta löytyi helpommin kun lonkat eivät olleet niin venytyksellä.
Innolla jään odottamaan (ja kertoilemaan), että mitä tästä uudesta harrastuksesta syntyy. Äiti on asiasta innoissaan, joten voipi olla, että vuoden lopulla meillä olisi yhteinen heppa. Jep, toiveajattelua.
Torstaina kävin kirjaimellisesti paskaduunissa Kodisjoella. Tyhjensin pari vuotta paikollaan ollutta patjakuivituksellista karsinaa ja huh, että puski hikeä. Kolme ja puoli tuntia tuota tyhjensin ja melkein puoleenväliin pääsin. Mikäli en kauheasti valehtele, niin puoli metrinen kynnys siihen tuli. Onnea sille, joka tuosta pääsee jatkamaan.
Illalla talleiltiin taas Lauran kanssa. Irtojuoksutettiin Veeti ja Helmi kentällä. Tällä kertaa ei itse joutunut kuntoilemaan kovasti, vaan ponit juoksenteli mukisematta - joskin muutama ruokatauko kuuluu aina asiaan. Veetipirulainen livahti äijäkaverien seuraan aidan ali kesken kaiken. No, poni takaisin kentälle ja homma jatkuu.
Tuotiin pikkuponit (Lylli, Veeti ja Helmi) harjaukseen sisälle ja jätettiin ne hetkeksi sinne. Käytiin tarhassa leikkimässä hieman Winnien kanssa. En ole eläessäni nähnyt näin arkaa hevosta, joten mielenkiinnolla seuraan, että minne ja miten tämä projekti etenee. Tällä kertaa Winnie oli omasta mielestäni yllättävän luottavainen ja pääsin jopa rapsuttelemaan ponia seisaaltani kaulasta. Kovasti mielenkiintoa hänellä olisi, mutta kun ei oikein uskalla tulla, saatikka jäädä paikalleen liikkuvien ihmisten luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti