Hevoshommissa ulkomailla.

Tämä aihe on pyörinyt mielessäni jo ikuisuuden. Nyt kun asia on jälleen ajankohtainen, ajattelin jakaa omia aatteitani työskentelystä suomen rajojen ulkopuolella. Eipä minulle ole kokemusta kuin kahdesta paikasta ja paljon kuulopuheita, mutta eiköhän niistä saada muodostettua realistinen kuva alasta.

Aluksi lähdetään siitä, että miksi ulkomaille? Yksinkertaisesti siksi, että hevostalous ja koko ala on muualla niiiin paljon Suomea edellä. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin ja meno on monelta osalta tasokkaampaa kuin täällä kotimaassa. Toinen syy on, että ulkomailla arvostetaan todella paljon suomalaista työvoimaa ja, että ulkomailla saa oppia, mistä Suomessa saa vain haaveilla ja vain harva pystyy sitä täällä tarjoamaan.
Samalla voi miettiä, että miksi Suomen huippuratsastajat vaikuttavat pääosin ulkomailla? Yksinkertaisesti siksi, että kaikki on sieltä käsin helpompaa. Tasokas valmennus on lähellä ja treenausmahdollisuudet ovat hyvät. Lisäksi tasokkaita kilpailuja on lähempänä ja huomattavasti enemmän kuin 'kämäisessä' kotiSuomessa, missä ainoaksi hyväksi kisatapahtumaksi voi oikeastaan nimetä vain HIHSin.


Ulkomaille lähtiessä täytyy myös olla varovainen ja ennenkaikkea tuntea oma arvonsa. Vaikka työpäivät ovatkin useassa paikassa pitkiä ja raskaita, ei silti kannata suostua kaikkeen 300 euron kuukausipalkalla. Kannattaa myös ottaa selvää työtoimenkuvastasi, sillä monissa paikoissa on erikseen tallin tekijät, hevosten varustajat, ratsastajat yms. Vieraaseen maahan, vieraiden ihmisten pariin lähdettäessä täytyy aina olla erityisen varovainen. Moni paikka on sitä, mitä luvataankin, mutta aina joukossa on muutama mätä omena. Olisi siis hyvä luoda jo varhain suhteita, sillä niiden kautta on helpompi päästä hyvään työpaikkaan.

Itse olen työskennellyt vain pienet pätkät työharjottelun muodossa Pantsu - Jönsson sporthorses'illa Ruotsissa ja Blue Hors'ella Tanskassa (kuvat näistä). Nämä molemmat paikat ovat olleet hyvine ja huonoine piirteineen aivan mahtavia työpaikkoja juurikin työntekijän kannalta. Molemmissa oli selkeät työajat ja tauot. Ehdotonta plussaa saivat selkeät rutiinit, hevosten hyvät olot ja tunne siitä, että kaikki toimii tallilla pääpiirteittäin hyvin.

Aika on tietysti kullannut muistot ja nyt muistelenkin kaiholla molempia paikkoja. Muistan silti, kuinka Pantsulla olin turhautua kuoliaaksi tekemättömyyteen. Työ oli todella mielekästä, mutta työpäivät loppuivat jo neljältä. Mitäpä sielä pikkukylässä olisi tehnyt? Dataillut ja lihonnut, niinpä. Lisäksi työntekijät eivät ottaneet meitä harjoittelijoita kovin tiiviisti mukaan porukkaansa. Säälittävän kokoiset kottikärryt, reistailevat ovet ja rikkinäiset tavarat aiheuttivat silloin ärsytystä, nyt ne lähinnä naurattavat. Silloin kyllä alkoi itse miettimään, että miksi joku tekee työstään vapaaehtoisesti vaikeaa?

Blue Hors'elta jäi viimeisistä päivistäni hieman paha maksu suuhun tallimestarin lapsellisen käytöksen takia, mutta oli tuokin paikka ihan mukava kokemus. Muutaman viikon jälkeen oli todettava, että työtehtävät olivat turhan tarkkaan rutinoituja ja jokainen päivä kulki samaa rataa - ei siis minun paikkani. Työkaverit olivat aivan parhaita ja jos lähtisin tuonne uudestaan, lähtisin juurikin työkavereiden ja sen tiiviin porukan takia. Myös kaikki paikat olivat ehjiä ja tallityöt suunniteltu niin, että ne oli helppo ja nopea tehdä. Maanantain karsinoiden putsaamisen lisäksi ei mikään muu tallinteossa ärsyttänyt - kaikki oli niin toimivaa.

Kannattaa myös miettiä millainen ihminen on kun valitsee paikkaa itselleen. Moni suurempi talli sijaitsee kirjaimellisesti keskellä ei mitään, mikä saattaa olla aika raskasta - ainakin minulle on ollut. Tätä tietysti auttaa, jos talliporukka on tiivis ja aktiivinen sekä käytössä on auto. Asuinolosuhteet ovat yleensä hyvät, mutta kannattaa varautua pahimpaan; kehnoihin kämppiksiin ja huonokuntoiseen kämppään. Myös täysnatsi pomo saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia ja kommunikaatio-ongelmista kärsivät (usein) ei-hevosihmiset alias stable ladit/lassit saattavat välillä saada naaman värin vaihtumaan vaaleasta punaiseksi ja savun nousemaan korvista sekunnin sadasosassa. Itse ainakin olin Tanskassa hajoamispisteessä monesti kahden Ukrainalaisen vahvistuksen kanssa. Molemmat mukavia jätkiä, mutta kun sana ei mene perille..


Avoimelle ja uteliaalle ihmiselle työskentely ulkomailla pystyy parhaassa tapauksessa antamaan paljon. Itse olen saanut lämpimiä muistoja ja hyviä tuttuja näiden kahden paikkani kautta. Uusia asioita olen oppinut jonkin verran ja ennenkaikkea nähnyt millaista on toiminta erilaisilla talleilla. Suosittelen siis kaikkia niitä, joita ei mikään sido Suomeen, jättämään tämän pikkumaan ja kohottamaan katseensa pidemmälle - on varmasti sen arvoista, vaikka olisikin poissa vain vuoden.
Kokemusten lisäksi pääsee seuraamaan aivan loistavaa ratsastusta! Vieläkin muistelen henkeä pidätellen Piian hyppäämiä korkeita esteitä joiden vierellä sain seisoa ja Sunen lennokkaita laukanvaihtoja sekä laukkapiruetteja. Syvä huokaus.

Työntekijänä olen itse valmis tekemään pitkää ja raskasta päivää. Itseasiassa toivonkin sitä, kunhan työtehtävät ovat mielekkäitä. Innolla odotan sunnuntaina starttaavaa Tanskan reissuani. Lähden siis kuukaudeksi työharjoitteluun suurelle myyntitallille. Työtehtäväni on muutaman hevosen ratsastus, groomaaminen ja luultavasti tallityöt jossain määrin. Tällä hetkellä paikka kuulostaa juuri siltä, mitä etsinkin. Katsotaan, että mitä mieltä olen ensimmäisen viikon jälkeen.