Oivoi, ihmiset täällä ovat aivan mahtavia! Juttua tulee laidasta laitaan ja kaikki ovat kavereita keskenään. Minut on otettu porukkaan todella hyvin, vaikken aluksi puhunutkaan paljoa - en kyllä vieläkään. Tänään olemme menossa tyttöporukalla läheiseen kaupunkiin (Vieborg) hieman baareilemaan. :)
Eilen oli hieman huono päivä, mutta tänään sitten sitäkin parempi. Alan päivä kerrallaan tottua pitkiin työpäiviin ja jatkuvaan menoon. Jalkojani ei särje enää ja illalla jaksan tehdä muutakin kuin käydä suihkussa ja mennä nukkumaan. Siitä huolimatta olen kyllä melko väsynyt iltaisin. :D
Tänään oli ratsastajani vapaapäivä, joten minun tehtäväkseni jäi ottaa kaikki hänen listallaan olevat hevoset ulos. Aamupäivä meni hevosia liukuhihnana jouksuttaessa ja saldo olikin tallityöt ja viisi (vai kuusi) juoksutettua hevosta ennen lounasta. Ruokailun jälkeen jatkoin kahden hevosen ratsastamisella, yhden kävelyttämisellä ja Petran avustamisella.
Ratsastettavanani on kolme hevosta; Laska, Lavento sekä Currant. Tällä hetkellä en voi ratsastaa kuin Laskalla, sillä Laventolla on hiertymät sään kohdalla ja Currantin kaviot ovat liian pitkät (mutta kengittäjä tuli tänään, jeejee).
Sain kuitenkin ratsastajani listalta ratsastettavakseni tänään Le Klint -nimisen hevosen (jonka ratsastin myös eilen). Line (ratsastajani) avusti minua maneesissa Klintin kanssa ja tuli kyllä hieman avuton olo. Juuri kun on tottunut issikoilla posottamaan niin pitääkin yht'äkkiä mennä istumaan kouluhevosen raviin - ei oikein onnistu, ei. Ajan kanssa sitä tietysti tottuu, mutta täytyy sanoa, että nyt on vatsalihakset hieman hellänä. Ratsastamieni hevosten liikkeet ovat aivan toista luokkaa kuin Suomessa kenenkään ratsastamani. Minulla on siis lieviä ongelmia liikkeeseen mukautumisessa ja tasapainon säilyttämisessä. Onneksi on kuitenkin aikaa oppia.
Toisena hevosen ratsastin Laskan. Eräs toinen ratsastaja lämmitteli pojan ja avusi sen jälkeen minua. Laskan kanssa sujui paljon paremmin kuin Klintin. Tämä hevonen on ehkä kuin luotu alleni, sillä sielä on niin luonnollista istua. Laskan kanssa hommat sujuivat siis huomattavasti paremmin.
On jotenkin hämäävää kun täytyy yllättäen vaihtaa ratsastustyyliä. Pitää ratsastaa reippaasti eteen, liikutella käsiä kauheasti, taivuttaa hirmuisesti ja keventää. Kyllähän tähän tottuu varmasti parissa viikossa, mutta täytyy myöntää, että harmittaa niin vietävästi kun tietää osaavansa, mutta ei saa näytettyä sitä kun kaikki on niin outoa ja "uutta".
Auttelin Petraa ja Pavelia hieman kolmen juuri sisäänratsastetun nuorukaisen kanssa. Lähinnä avustin juoksuttamisessa, taluttelin maneesissa ja autoin ratsastajat selkään. Petran kaksi hevosta ovat hyvin 'taitavia', joten luultavasti seuraavalla kerralla ei minun tarvitse alussa taluttaa. Pavel oli itse niin jännittynyt tilanteesta, että sai hevosensakin hieman epäluuloiseksi. Saatiin kuitenkin tämäkin hevonen menemään ongelmitta, joskin vain liinassa näin aluksi.
Päivän lopuksi, ennen iltatallia putsailin hieman suitsia ja kävelytin Currantin. Aivan mukava hevonen joka rentona löntystää perässäni seisottuaan lähes 24 tuntia karsinassa.
Olen kuullut kavereiltani jonkin verran negatiivista juttua tästä paikasta, mutta siitä huolimatta viihdyn täälä erittäin hyvin. Myönnän kyllä, että jotkin asiat kauhistuttavat minua toisinaan (rehujen hygieninen taso, kaviot, loosekrift), mutta olen erittäin iloinen että hevoset hoidetaan työntekijöiden toimesta hyvin ja niitä kohdellaan asiallisesti. Kertaakaan en ole nähnyt kenenkään lyövän tai edes huutavan hevosille.
Hevoset poikkeavat melko paljon suomessa tapaamistani. Ymmärrettävää on, että urheiluhevonen on säpäkkä ja herkkä. Nämä ovat siitä huolimatta erittäin hyväkäytöksisiä (tosiaan valtaosa oreja). Nyt ensimmäisen viikon aikana olen oppinut lukemaan mielestäni melko hyvin näitä hevosia ja osaan jo toimia erilaisissa tilanteissa, joita tulee "ruutitynnyrin" kanssa. Välillä kyllä miettii, että onko sitä painetta aivan pakko paeta taakseppäin ja ylös - arr.
Ja huoneeni on kamala, kamalampi kuin Ruotsin ASVH. Olen jo tottunut kovaan sänkyyn, tunkkaiseen hajuun ja likaiseen lattiaan (jota putsasin hieman). En kuitenkaan aio tottua katolta ja seinistä kuuluvaan hiirten rapisteluun - hyrr. Eniten pelkään, että ne löytävät seinässäni olevat kaksi reikää ja tulevat lattialleni juhlimaan. :/
Nyt menen laittamaan party moodin päälle, nukun hieman ja olen happyhappy. Yritän mahdollisimman pian saada jotain kuvia paikasta. Ehkä huomenna, mikäli en kärsi kehnosta olosta. ;)
1 kommentti:
heheeeee, kiva lukee kuulumisii:) oot jo toinen mun kaveri kenelt kuulen hyvää sielt. Tosin en oo kyl keltää muilt kuullukkaa. Mut ite sit sen näkee ku pääsee sinne asti tulee, jos ne viel sillo muistaa sen et oon pistäny alkusyksyn viestii ;D mut oon saanu semmosen käsityksen kyl, et ei siel koskaa oo liikaa työntekijöit?
Lähetä kommentti