Eipä ollut hyvät päivä tämäkään, ei lähelläkään. Koko iltapäivä meni itkua pidätellessä ja hieman itkiessä. Tuntui, että koko maailma kaatuu päälle ja kaikki on perseestä.
Jäävuoren huipulle päästiin kun tämä miesratsastaja onnistui sitten saamaan Laskan ratsastettavakseen. Epäilen, että hän on tahallaan puhunut hevosen pois minulta. Tiedän, etten ole GP -tasolla, mutta oletan että minulle annetut kolme hevosta olivat sellaisia, että minun ei tarvitse hallita kaikkea vaan ne opettavat.
En siis ole useampaan päivään päässyt hevosen selkään, vaikka alunperin puhe oli, että vähintään yksi ratsastettava per päivä. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että taas ollaan tekemässä niitä paskahommia, jotka osaisi silmät kiinni. Harmittaa tehdä pitkää työpäivää ilman vapaapäiviä kun ei opi mitään uutta, vaikka kyseessä on nimenomaan harjoittelu. Tämän lisäksi vielä kun täytyy kestää jatkuvaa tallomista, niin ei kovin kiva. Mielestäni en ole ansainnut tällaista kohtelua, sillä olen ollut mukava kaikille, auttanut jne. Aina ei vain mene nallekarkit tasan ja nyt tämä vaje saa minut miettimään jopa kotiin lähtöä.
Kyllä, ajatus kotiin lähtemisestä käväisi mielessäni tänään kun yritin pidätellä kyyneleitä. Tilanne ei ole niin paha, mutta väsyneen ja "sorretun" ihmisen on hieman vaikea yrittää pysyä pystyssä. Ehkäpä huomenna paremmin..
3 kommenttia:
Voi ei. Kuulostaa tosi vittumaiselta tyypiltä tuo mies. Eikö ylemmälle taholle puhuminen auttaisi asiaan? Itse menisin omatoimisesti kysymään miksei minulla ole ollut ratsastettavaa pariin päivään ja pyytänyyt järjestämään asian. Tosin, todella helppoa se on täältä ruudun toiselta puolen sanoa. Voimia ja jaksamisia sinulle, toivottavasti koko työssaharjoittelu ei mene persiilleen! :)
Komppaan Jaanaa, että kävisit kysymässä asiasta. Mutta hyvähän se on tosiaan täältä ruudun takaa sanoa.
Jaksamisia sinulle! :)
Puhuin asiasta ja minulle ehdotettiin jos vaihtaisin tallia tai sovittaisiin asia. Siinä vaiheessa olin jo päättänyt lähteväni, joten en halunnut edes yrittää.
Tässä yhtälössä oli niin monta tekijää, jotka saivat minut surulliseksi ja lopulta lähtemään. Suurimmat niistä olivat tämä mies, asunto, työpäivien pituus ja se, että työtoimenkuva ei pitänyt paikkaansa.
Tietysti puhumiselle olisi moni asia selvinnyt ja lähtönikin olisi pystytty välttämään. Olin kuitenkin niin syvästi vihainen saamastani ala-arvoisesta ja oikeasti aiheettomasta kohtelusta, että en halua olla kys. miehen kanssa missään tekemisissä.
Lähetä kommentti