Pikainen posteus, sillä nukkumatti kolkuttelee ovellani hyvin vaativaan sävyyn.
Viikko on kulunut töitä tehdessä. Niitä on ja kyllä tääläkin saa pitkää päivää tehdä. Reilu viikko vielä jäljellä, joten sen kyllä kestää.
Tähän mennessä olen perus tallihommailuiden lisäksi pitänyt ratsastustunteja ja ratsastellut jonkin verran. Taas tuli uutta ajatusta ratsastuksesta ja ehkä se itsetuntokin alkaa pikkuhiljaa nousta - kunhan vain luottaa siihen omaan osaamiseensa.
Ratsailla kuitenkin tärkein oivallus oli "ole vahva!". Minulla on toisinaan tapana yrittää ratsastella todella nätisti ja kevyesti, varsinkin uusilla tuttavuuksilla. Tosiasiassa ratsastukseni ulkopuoliselle näyttää siltä, että pelkäisin hevosen menevän rikki. Koska olen ajoittain mm. käsistäni kuin löysä makaroni, ei hevosen avuille saamisesta tule yhtään mitään kun mikään ei rajoita etuosan liikkumista. Lisäksi kun oma asenne on 'diipadaapa loiloi', niin koita siinä nyt saada hevosta oikeasti työskentelemään ja avuille.
Toinen oivallus oli "kuuntele ja malta!". Toisinaan minulla on myös suuri kiire suorittaa tehtävää, enkä malta jäädä kuuntelemaan niitä takajalkoja. Siitä seuraa sitten liian reippaalla vauhdilla vähän sinnepäin suihkittuja asioita. Tästälähin täytyy siis muistaa silloin tällöin jäädä itse 'paikoilleen', jotta saa lisää aikaa suorittaa annettua tehtävää.
Minusta on mukava, että opin itsestäni ratsastajana jatkuvasti uutta. Oppien avulla kykenen askel askeleelta ottamaan päässäni olevia taitoja myös käytäntöön. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti