O-ou, ihan alkaa hävettää, kuinka paljon sarja nimeltä Täydelliset naiset vie tätänykyään aikaa päivistäni. Työssäoppimisen johdosta päivät menevät pitkälti heppaillessa ja illalla kun olisi aikaa kirjoitella päivän tapahtumista, katson täykkäreitä. Huolestuttavaa.
Viimeistä viedään työssäoppimisrintamalla, sillä huomenna se on ohi! Nopeasti on nämä kaksi viikkoa kyllä kuluneet ja hetkeäkään en ole katunut, että päätin vaihtaa paikkaa. Täälä olen päässyt opettelemaan uutta ratsastuksenohjaajana kuin ratsastajanakin.
Tuorein ratsastuksellinen havaintoni "kuuntele!" on päästänyt itsetuntoni taas nousuun. Olo ei ole enää täysin toivoton kun kapuan hevosen selkään, sillä tiedän että oikeasti osaan tehdä sielä jotain. Kuuntelemalla hevosta ja malttamalla olenkin saanut aivan uutta tuntumaa tähän lajiin. Tölttääminen sujuu vaivattomammin ja uskallan vaatia hevoselta reaktiota jokaiseen pyyntööni. Eli seis on seis ja eteen on eteen. Ei niin, että seis on askel, askel, pysähdys tai että eteen on pohje, hanaa.
Äitini koki myös eilisellä ratsastustunnillaan jonkin sortin valaistumisen ratsastaessaan ilman jalustimia. Täytyy sanoa, että hemmetin hyvin se ratsasti! Kun jalka pääsi rennoksi, ei enää ollut minkäänlaisia ongelmia pohkeiden käytössä tai muussakaan. Tölttääminen onnistui aivan ongelmitta ja pääsi sieltä sekaan eksymään muutama laukka-askelkin kun kaasu jäi hieman päälle. Hyvä kuitenkin niin, sillä sain äitini luottamaan hieman enemmän itseensä sekä taitoihinsa ja näin ollen tunnin jälkeen oli hyvä fillis - molemmilla. Hevonen oli koko tunnin ajan tyytyväisen oloinen ja täytyy aivan sanoa, että sitä menoa oli oikeasti ilo katsella. En ehkä olisi uskonut, että kyseessä oli äiini kuudes ratsastustunti ja ehkä kahdeksas kerta hevosen selässä.
Ihmeiden aika ei siis ole ohitse ja jatkuvasti oppii uutta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti