tiistaina, joulukuuta 20

Kohti uusia seikkailuja!

Katsotaampa, mikäli saataisiin jotain tekstiä aikaan tällä tappavan hitaalla nettiyhteydellä.
Saavuin sunnuntaina mukavan Ypäjä -kavereiden kanssa vietetyn Tampere -viikonlopun jälkeen Sastamalaan ja nyt voisin sanoa jo jokseenkin kotiutuneeni.

Sunnuntaina annoin äidilleni joululahjani etukäteen; joulumaaston. Käytiin täälä Kivitallilla rauhallisella maastolenkillä. Äiti sai ratsukseen mukavan Kalle -hepan, jolla ei ollut kiire minnekkään. Oli mukava, että äiti pääsi ravailemaan hieman enemmän ja muutenkin sai uuden kokemuksen. Ilmeestä päätellen lahjani oli onnistunut.

Maanantaina aloitin ensimmäisen työpäiväni täälä ja täytyy hieman hymyillä työpäivän keveydelle. Oltiin aamutallissa 5-7.30, jonka jälkeen töitä oli seuraavan kerran vasta neljän jälkeen. Työpäivä sisälsi mm. loimittamista ja tarhaamista, tunnilla taluttamista sekä yhden hevosen ratsastamisen - kamalan rankkaa.
Ratsunani toimi musta hevonen, oivasti lempinimeltään Musta. Kyseessä on ihan osaava tapaus ja itse pidin tästä hevosesta kovasti. Pääpiirteittäin se oli hyvä ratsastaa, joskin pohkeeseen ja pidätteeseen olisin toivonut nopeampaa reagointia. Kenttä on hieman kehnossa kunnossa lumen ja veden takia, joten mitään ihmeellisyyksiä sielä ei voinut tehdä. Vasen kierros on Mustalle hankalampi ja siinä sai itse hikoilla ihan kunnolla, että sai vasenta pohjetta edes jokseenkin läpi..

Tänään aloitettiin jälleen aamutalli viideltä ja se venyikin eilisen aidan rikkoutumisen takia hieman pidempään. Pikkuhiljaa alkaa jo tallin rutiinit tulla selvemmiksi ja aivan jatkuvasti ei tarvitse olla kyselemässä, että no mitäs sitten.
Hieman ennen yhtä menin hieman häärimään talliin ja ratsastamaan Mustan. Musta oli tänään ajoittain paremman tuntuinen kuin eilen, mutta kenttä oli taas huonommassa kunnossa. Kavioihin kerääntyvät tilsat eivät auta yhtään tasapainossa pysymistä. Sain vasenta pohjetta hieman paremmin läpi, mutta aika säälittäväksi jäi sekin suoritus. Oikeaa pohjetta väistää oikeinkin hyvin, mutta vasen on suuren työn ja tuskan takana. Mutta ehkä vielä jokin päivä päästään jumppaamaan paremmin, jos kelit muuttuisi hieman paremmiksi.
Ratsastelun jälkeen nappasin kaikki heppaset sisään ja levittelin loimia kuivumaan. Ei voi muuta kun kirota tätä vesiloskapaska säätä. Joka paikka aivan märkänä, huoh.

Ei kommentteja: