Näin sateisen alkuyön kunniaksi voisin kuitenkin arpoa yhden postausaiheen varastoistani. Täksi kerraksi saatiin osuvasti aihe otsikolla loimitus. Tässä aihe, joka jakaa paljon mielipiteitä, minkä takia haluan painottaa, että alla oleva teksti ei ole faktaa, vaan lähinnä omaa mielipidettäni.Taas on saatu ainakin syyskuusta asti katsella loimitettuja hevosia tarhoissaan. Tämä on sikäli mielenkiintoista, sillä lämpötilat ovat olleet tänä talvena pääosin plussan puolella - miksi siis loimitus, kun olisi mikäkin jääkausi? Ymmärrän kyllä jonkinnäköisen loimituksen näillä säillä klipatuilla, viluisilla ja selkävaivaisilla hevosilla, mutta onko se toppaloimi (paremmassa tapauksessa vielä sisäloimen päällä) oikeasti tarpeen? Moniko meistä ihmisistä tarvitsee näillä säillä toppatakkia?
Loimitustavat vaihtelevat aikalailla talleittain sekä maittain. Paljon vaikuttaa se, onko kyseessä kilpa- vai harrastetalli. Olen vuosien varreella kallistunut hieman siihen suuntaan, että kilpahevosia - varsinkin ulkomailla - loimitetaan melko heppoisin perustein. Ymmärrän, että kyseessä on urheilija, mutta helteellä hieman säälittää karsinoissaan loimet päällä seisovat hevoset. Mahtaa olla polleilla kuuma, sillä omat vaatteeni ovat vähentyneet jo aikoja sitten minimiin. Sama ilmiö on tosin lisääntymässä hyvää tahtia myös harrastelijapuolella. Hevonen on sopeutuvainen ja varmasti vuosien varrella tottuu seisomaan hikoilematta vilttikasa päällään, mutta onko se tarpeellista?
Itse en ole mikään loimien ihkuttaja, sillä olen liian usein nähnyt aivan väärin loimitettuja hevosia. Joko hevonen paahtuu +10 asteessa toppaloimineen tai palelee tuulessa fleeceloimi päällään. Lisäksi tallityöntekijän näkökulmasta turhat loimet syövät turhaan työaikaa, jonka voisi käyttää johonkin muuhun hyödylliseen esim. tarhojen siivoamiseen. Tietysti hyväksyn loimituksen ja oikein tehtynä se voi olla hyvinkin toimiva tapa pitää hevonen terveenä/tyytyväisempänä. Erityisesti kannatan loimitusta satunnaisissa tilanteissa kuten kuivatus, kylmä sade ja kova pakkanen.
Loimittamisesta on tehty melkoista tähtitiedettä. Ei riitä, että loimen väri natsaa riimuun ja suojiin, vaan sen pitäisi vielä olla sopivan paksuinenkin. Turhan usein olen työssäni tavannut liian lämpimästi loimitettuja hevosia. Itse pidän hyvänä nyrkkisääntönä loimitukselle sitä, miltä minusta itsestäni tuntuu. Mikäli joudun heti talliin astuessani heittämään takin pois päältä, en usko hevosenkaan tarvitsevan sitä. Tai jos ulos astuessani jäädyn niille sijoilleni, uskon hevosen arvostavan jonkinlaista toppatakkia.
Tietysti loimitukseen vaikuttavat monet erilaiset tekijät; jokainen hevonen on yksilö. Siinä missä hyvällä karvapeitteellä varustettu alkuperäisrotu pärjää ongelmitta viimassa ja tuiskussa, tärisee lämpimän maan tuonti lyhyessä karvassaan. Myös ikä, käyttö ja ruokinta ovat osallisia hevosen lämmönsäätelykykyyn.
Uskon, että jos luonto olisi tarkoittanut hevosen tarvitsemaan karvapeitteen lisäksi lisälämpöä, ne syntyisivät loimi päällään. Mutta näin ei ikävä kyllä ole (no sit sherlock). Luonto on luonut hevoselle karvapeitteen, mitä muuttamalla sen pitäisi pärjätä vähintäänkin rodun kotimaan oloissa. Hevosten kuljettaminen maasta toiseen sekä jalostaminen ovatkin sotkeneet luonnon omaa systeemiä. En siis kiellä, etteikö olisi olemssa hevosia, jotka vain yksinkertaisesti tarvitsevat loimittamista.
Kehottaisin kuitenkin kaikkia hevostaan loimittavia miettimään asiaa kaksi kertaa maalaisjärjellä. Kyllä, loimia on ihana ostella ja ne ovat niin ihania, mutta arvostaako hevosesi ajatusta? Kehottaisin myös kokeilemaan hevosenne loimen sisään aika-ajoin, varsinkin lämpötilojen muuttuessa. Tallityöntekijänä minulla on melko vähän sananvaltaa muiden hevosten loimituksesta ja pahimmassa tilanteessa ovessa roikuu vain yksi loimi.
Hevosesta on tulossa "ihminen" ja ammattitaito alkaa pian olemaan harvinaisuus. Ikävä totuus, mutta mitäpä asialle voidaan tehdä, kun jokaisella on oikeus omistaa hevonen.
1 kommentti:
tämä NIIN totta !
Lähetä kommentti