keskiviikkona, joulukuuta 7

Uudet tuulet puhaltaa.

Sain maanantaina jälleen yhden koulun päätökseensä. Olen nyt virallisesti hevosenhoitaja ja ylioppilas. Arvaamattakin lienee selvää, että hevosenhoitajan paperit ovat hyvät, mutta ylioppilastodistuksella voisin melkeinpä pyyhkiä persettä.. Ei päästy kolmen ällän (lukio lukematta läpi) tavoitteeseen ja rivi näyttääkin seuraavalta; M C C B B. Ehkä jos olisin nähnyt hieman enemmän vaivaa lukion eteen, voisin nyt ylpeänä esitellä todistusta valmistujaisjuhlissani, mutta ei kuulu tapoihin.

Valmistumista edeltävä viikko oli mukava ja samalla haikea. Vietettiin laatuaikaa. Tehtiin asioita yhdessä ja valvottiin öitä. Itkettiin vähän ja muisteltiin.
Viimeisenä yönä Hevosopistolla oli meille mukava yllätys: palohälyttimet soivat ratsumestarin päässä ~03.30-04.50 välisen ajan taukoamatta - heihei kauneusunet. Siitä huolimatta valmistumisjuhla Loimaalla ja Ypäjällä sujui hyvin. En kaatunut lavalla hakiessani ylioppilaslakkiani, enkä onnistunut itkemään meikkejäni pitkin poskia. Tosin Hevosopiston todistusta hakiessani purskahdin itkuun, mutta onneksi ex-rehtorimme lohdutti: "Noora! Ei tämä ole surullinen tapahtuma". No eikö muka? Kyllä on!

Käteen minulle jäi kolmesta ja puolesta vuodesta toditusten lisäksi kasa mahtavia muistoja ja maailman parhaat kaverit, joita en halua koskaan unohtaa! Siitä huolimatta palasin kotiin sisäläni tyhjä tunne. Tässäkö tämä nyt oli?

Vaikka pitäisit niin itke en
Kun hautaan kuolleena syntyneen
Unelman jostain siitä
Mikä rakkaudeksi piirrettiin
Päätös lienee tässä vaikeinta
Sen jälkeen helpottaa
Kun kädet irrottaa

Ylläoleva pätkä Apulannan kappaleesta kuvaa jotenkin tuntemuksiani nyt. Ei lähtenyt Justina matkaani, enkä edes taistellut asian puolesta. Tiedustelin asiaa, mutta jätin sen siihen, pieneen vihjailevaan ei'hin. Kuten yllä lukee; unelma rakkaudesta, mutta kun päästää irti niin helpottaa.

Moni miettii varmaan, että mitä sitten? Olen jo aikaisemmin vihjaillut teksteissäni, että minulle on jo työpaikka valmiina. Yhä edelleen paperihommat ovat kesken, mutta asia on nyt 90% varma, joten enköhän voi paljastaa jälleen lisää.
Aloitan työt (toivottavasti) tässä kuussa eräällä Sastamalalaisella ratsutallilla hevosenhoitajana. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun jälleen muuttamaan. Se tarkoittaa myös sitä, että blogi tulee yhä pysymään pystyssä ja hevosjuttuja riittää. Kyseessä ei nimittäin ole paskanlappaajan homma, vaan hevosenhoitajan. Odotan innolla ja korkein odotuksin työsuhteeni alkamista, niin hyvältä työ on tähän mennessä kuulostanut. Mikäli kaikki menee niinkuin elokuvissa, pääsen tekemään hyvin monipuolista työtä: hieman tallia, hevosten hoitoa, liikuttamista, asiakaspalvelua ja muuta mukavaa.

Uudet tuulet puhaltaa ja aika näyttää mihin suuntaan mennään.

2 kommenttia:

Öpö kirjoitti...

Saako kysellä, että mistä aineista nuo kirjotustulokset? (:

Noora K. kirjoitti...

Juu, toki.
Matikka M
Äidinkieli C
Terveystieto C
Ruotsi B
Englanti B