We no speak americano, sry.

Kaah, alan pikkuhiljaa saamaan tarpeekseni tästä lomailusta. Koko tää viikko on ollut aivan järkyttävän tylsä ja en ole tehnyt yhtikäs mitään. Jotenkin oikeen harmittaa, että ei saa tehtyä mitään. Tosin kärsin myös rahapulasta, minkä johdosta edes kaupungilla kiertely ei innosta. Itseasiassa tietoisesti välttelen vaatekauppoja ja muita liikkeitä tällä hetkellä, koska aivan varmasti löydän jotain ihanaa joka on aivan pakko saada. No, ehkä ensi kuussa tilanne vähän helpottaa.

Maanantaina on aika palata takaisin koululle ja tiistaina aloitellaan kahdeksalta lukiossa. Koska meiltä meni kesän alussa 'kämppä alta' on taas muuton aika. Muutetaan Ratsumestarin lähelle Puolukka -kämppiin. Olisin kyllä mieluusti jäänyt Oppilasruokalan päähän, missä on kaikki tutut muilta luokilta sekä tallit lähellä. No, kaikkea ei voi saada. Onhan tuossa Ratsarin päässä myös omat etunsa; parempaa ruokaa, lähempänä vitostallia (vaikka vielä en tiedä meinaanko jatkaa töitä sielä), lähempänä Emppua..
En ole vielä laittanut tikkuakaan ristiin tän muuttohomman eteen. Alkaa pikkuhiljaa jo olemaan niin rutinoitunut tähän matkusteluun ja muutteluun, että ei se vaadi kun sen aamupäivän kun heittää kamat laatikkoon ja lähtee. Onneksi sentään aina voi hakea kotoa lisää tavaraa tai viedä sinne turhia.

Tähän mennessä mä olen asunut yhdeksässä (+ puolukka ja ASVH) eri talossa ja neljällä eri paikkakunnalla (+ Flyinge, Ruotsi).
Lapsuuteni mä asuin vallan Porissa (Leppäkorvessa, Vähäraumalla ja Pihlavassa), kunnes kolmannen luokan alussa (olinkohan silloin 9 vuotias) muutettiin Lempäälään. Puoli vuotta me sielä oltiin, kunnes palattiin takaisin Poriin, Leppäkorpeen. Sieltä muutettiin viis-kuus vuotta sitten lähemmäs äidin miesystävää Raumalle, Kourujärvelle. Aikalailla tasan kaksi vuotta sitten muutin Ypäjälle Ulpukkaan ja nyt sama kylä pysyy, mutta talo vaihtuu.
Ruotsia en ottanut näihin laskuihin mukaan, koska se oli vain sen about 8 viikkoa ja mukana mulla ei ollut koko omaisuutta.
Päätin liittää tähän postaukseen muutaman kuvan mun lapsuudesta, kun äiti löysi niitä varastosta toissapäivänä.

Omakotitalomme Pihlavassa

Minun (vas.) ja kaverini napatanssiesitys

Leppäkorvesta

Kimin kanssa unilla

Song 02 - A song that makes you happy

Tämän kappaleen valinta oli HYVIN vaikea, sillä en koe, että mikään kappale tekis mua iloiseksi (tai onnelliseksi). Tosin en olekkaan mikään fiiliskuuntelija, vaan kaikki mikä kuulostaa hyvältä menee - viis sanoista tai melodiasta. Se fiilis tulee sitten kappaleen aikana tai jälkeen. Kuitenkin päädyin hetken pohdinnan ja kappaleiden kuuntelun jälkeen tähän letkeään remputukseen. Tämänkin kappaleen kuulin ensikertaa Ruotsissa ollessani, tosin radiosta. Tykkään erityisen paljon tanssia tämän tahdissa, joten kaipa se baarissa soidessaan saa minut iloiseksi.