Hmh, olin kovasti kirjoittavinani eilen, mutta ilmeisesti olinkin vain ajatellut asian päässäni niin tarkasti, että unohdin.
Perjantai oli helppo koulupäivä, sillä meillä oli vain yksi tunti aamupäivällä. Ohjasajettiin C-pihatolta neljä tammaa. Käytiin aluksi pidempi lenkki Ypäjä Esteriinan ja Clarissan kanssa. Saatiin myös tapella hieman Clarissan kanssa kun neiti ei suostunut astumaan kuralammikkoon. Neljän ihmisen voimin saatiin neiti hienohelma kuralammikkoon ja siitä eteenpäin ne eivät tuottaneet mitään ongelmaa.
Kierrettiin tallit ohjasajaen Tytin ja Ellenin kanssa ja lenkki meni ihan hyvin. Vähän oli tahmeita hevosia, mutta lopulta päästiin takaisin tallille.
Tunnin jälkeen kävin ratsastamassa Justinan. Mentiin vähän maastoilemaan ja extemporee päätin mennä käymään hiittiksellä. Koska naisen kunto on niin huono, niin piti hieman (paljon) himmailla neidin menoa. Yllättävän hyvin ja rauhallisesti se lenkki menikin. Kovin tyytyväinen olen. :) Pienen pätkän annoin mennä niin kovaa kun tahtoi, muuten mentiin aikalailla rauhassa. Hiittiksen jälkeen käveltiin pitkät loppukäynnit ja Jude meni niin rauhallisesti, ettei oo varmaan vielä koskaan hiittiksen jälkeen mennytkään.
Äiti tuli hakemaan mut Ypäjältä jossain kolmen maissa ja loma alkakoon!
Eilen vaihdettiin tyttöjen kanssa vähän viihteelle. Mun ei alunperin pitänyt lähteä, mutta ihan hyvä että lähdin. Aloteltiin lepposasti juomien ja vesipiipun parissa. Lähdettiin siinä kahdentoista jälkeen kävelemään kohti Onnelaa ja jouduttiin JONOTTAMAAN sisään!! Mä en ole koskaan joutunut jonottamaan sinne ja olin ihan haavi auki, että mitäs vittua. Kaikenlisäksi ei sitten ees menty sisään kun sisäänpääsymaksu oli 8e ja narikka 2,50e. Lähdettiin siitä sitten Antalayaan fätäämään kun muu porukkakin oli sielä. Siitä sitten muut jatko onnelaan ja mä lähdin yhden tutun kyydillä kotiin. Lupasin mainostaa, että kyytiä kaipaavien kannataa suosia semmosta mustaa Mersua, joka tekee taksin hommia pimeenä. :D Siinä on aika veikeitä nappuloita, joista mm. takapenkin niskatuet kippaa. :DD Aivan hillitön ilta.
Tänään mentiin Lauran kanssa 11 aikaan katsomaan Saartallille Rauma cupin finaalia ja huhhuh mitä menoa. Pahoittelen jo etukäteen jos joku asianomaisista loukkaantuu tekstistäni, mutta aukeaa ehkä niidenkin silmät. Ensinnäkin kisajärjestelyt kusi niin täysillä, etten voi edes uskoa sitä todeksi. Samat ihmiset on järjestänyt näitä kisoja jo monen monta vuotta, joten miten voi olla mahdollista, että esimerkiksi tulokset ovat väärin ja sitten joudutaan jälkeenpäin hakemaan palkinnot pois kun joo sori, et sä voittanutkaan. Muutenkiin aikataulutus ja monen monituinen muu juttu oli vähän kehnossa jamassa. Rata oli niin lälly kun olla ja voi - hieman haastetta hei! Jopa meidän luokan ensimmäiset keskiviikkokisat oli tasokkaammat. Plussana sanottakoon, että kilpailupaikka oli tänä vuonna ihan kohtuullinen.
Suorituksista ei kaiketi kannata edes puhua.. No, puhumpa silti. Muutamat olivat ihan hyviä ratsastajia, mutta on tämä Rauman seudun esteratsastajien taso kyllä todella heikko.. Tullaan kisoihin hevosella, jolla ei tainnut olla yhtään puhdasta askellajia. Komeestihan se älvee tölttäsi (huom, ei peitsannut) ja laukassa takajalat ravasi - ei siinä.. Mitään jäätävän paskaa tai rumaa ratsastusta ei onneksi näkynyt. Tulinpa siis siihen tulokseen, että olen ehkä maailmalla ollessani tottunut hieman parempaan..
Kisojen jälkeen mentiin tallille irtohypyttämään poneja. Alunperin piti mennä ajamaan, mutta oli niin perkuleen kylmä, että päädyttiin hypyttämään. Hienosti ne ponit kusetti meitä 6-0, joten taidettiin loppupeleissä juosta itse enemmän. :D Veeti oli kyllä hyvin taitava poni ja käyttäytyi tosi asiallisesti, vaikka oli hyppäämässä ekaa kertaa. Suojistakaan ei sanonut yhtään mitään. On se kyllä hienoluontonen poni, ei voi muuta sanoa. Laura oli säkittänyt sitä yks päivä ja se oli vaan chillisti seisonut. Taitava poni. <3
Loppuilta taitaakin mennä valvoessa ja mietiskellessä. Sain nimittäin äsken soiton, että Justinalla on ähky ja se ei kuulemma ole ihan lievimmästä päästä. :/ Oli kuulemma kovin mennyt kokoajan makuulle ja nyt neitiä talutellaan.
Mira soitti äskettäin ja onnekseni kertoi, että ei se ähky nyt niin paha ole. Huh, olin jo maalaillut kauhukuvia lopetuksesta ja harkinnut lähteväni ajamaan Ypäjälle. Onneksi Mira lupas pitää mut ajan tasalla. Nyt pistetään kaikki mahdolliset ruumiinosat ristiin, silmät kiinni ja toivotaan että kaikki menee hyvin. Vielä ei oltu eläinlääkäriä soitettu, mutta voi olla, että tarvitsee soittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti