Aurinkoista.

Sateen jälkeen paistaa aurinko ja maanantain jälkeen tulee tiistai. Sitten tuleekin keskiviikko ja torstai. Aivan huomaamatta onkin jo melkein perjantai ja sitten havahtuu, että viikko enää jäljellä. Ajatella, viikko!!

Tosiaan, luulin kirjoittaneeni jo tiistaina, mutten ilmeisesti ollutkaan. Toisaalta elelen juuri nyt niin sekavia aikoja, yksitoikkoisine päivärutiineineen, ettei mitään rajaa. Luojalle kiitos, että pääsen pian kotiin sivistyksen ja ennenkaikkea monipuolisemman tekemisen pariin. Mökkihöperöksihän täälä ennenpitkää tulee.

Ei täälä oleminen ole niin kurjaa, kuin toisinaan annan ymmärtää - ei sillä, että se olisi aina niin hohdokastakaan. Jotenkin vain tunnen, ettei tämä paikka ole minua varten. Silti taas yrityksen tapa huolehtia työntekijöistään saa minut melkein palaamaan tänne kouluni loputtua. Olisi paikka säännöllisine työaikoineen ja palkkoineen. Selvät vapaapäivät ja lomat. Toimiva työympäristö ja kelpuutettavat työsuhde-edut. Ei meinaan monessa hevosalan yrityksessä (varsinkaan suomessa) ole itsestään selvyyksiä tällaiset asiat.
Olen kyllä ajatellut jäämistä/paluuta (monesti) kuluneiden viikkojen aikana, mutta silti päädyn aina siihen tulokseen, että haluan kokeilla jotain uutta. Joten let's go and see, mitä vuodenvaihde tuo tullessaan.

Mutta työasioihin. Kuinka vakavaa.
Huominen näyttää hyvin valoisalta, sillä minun on määrä satuloida aamupäivä uudelle ratsastajallemme. Olen aivan innoissani, sillä se tietää, ettei aamupäiväksi ole luvassa muita tallihommia kuin karsinoiden siivous. Tähän mennessä olen 'virallisesti' satuloinut vain yhden iltapäivän ratsastajalle, jonka kanssa olin ensimmäisenä viikonloppunani kisoissa. Homma oli helppo, sillä hänen hoitajallaan on superhyvät listat hevosten varusteista ja hoidoista. Hyvän listan sijaan minulla ei ole huomiseksi käsissäni mitään. Minulla on vain hevosten nimet ja epäselvää englantia puhuva ratsastaja, josta en oikeastaan pidä. Minulla ei ole mitään henkilökohtaista häntä vastaan, se on vain tapa, jolla hän teetättää työt hoitajilla. Esimerkiksi viime perjantaina hän pyysi minua pesemään satulansa jossain vaiheessa. Kiltti ja mukava kun olen, niin suostuin. Well, poika lähti töistä ennen kuin talli oli valmiina ja minä jäin töiden jälkeen putsaamaan satulaa.
Tiedän, että hoitajat ovat ratsastajille palkattuja / 'annettuja' (ykkösratsastajalla on jopa kaksi hoitajaa sekä vähemmän hevosia kuin muilla), mutta kohtuus kaikessa.

Valitettavasti vieläkään ei ole uusia ratsastusvideoita. En ole itseasiassa edes katsonut ratsastusta kuin sivusilmällä sitten viikkoon. En tiedä miksen, mutta jotenkin on sellainen fiilis, että nähty jo. Olihan ne laukkapiruetit ja lisätyt ravit ensimmäisellä viikolla henkeä salpaavia, mutta nyt uutuuden viehätys on kadonnut. Kuvasin kuitenkin pätkän Loxana nimisestä tammasta juoksumatolla. Videolla näkyy myös hevosten poreamme, mikä kuulosti aluksi todella turhalta. Siitä on kuulemma kuitenkin todella paljon apua jaloille - niin hevosille kuin ihmisillekin.
Alla myös pari kuvaa kopioituna työkavereideni facebook albumeista.