Tämä päivä oli pelottavan kivuton, uskallankohan edes ajatella huomista? Huomenna on luvassa ensimmäinen viikonloppuvuoroni ja en oikein tiedä, mitä odottaa siltä. Meitä on kolme ihmistä hoitamassa kolme tallia (ratsu-, ori- ja VIP -tallit) ja noin 50 hevosta.
Työtehtävät ovat lähestulkoon samat kuin viikollakin; ruokinnat, purukarsinoiden siivoaminen, oljitus, tarhaaminen, kävelykone ja mahdolliset talutettavat. Osa ratsastajista ratsastaa hevosia myös viikonloppuisin, joten he hoitajineen tekevät omia hommiaan - joskin meille taitaa jäädä paikkojen siistiminen.
Itse työn määrä ei sinällään kauhistuta, mutta porukassa on mukana toinen saksalaisista (ovat sittenkin ilmeisesti ukrainalaisia :D). Toivottavasti vältytään pahoilta kämmeiltä ja kaikki menisi hyvin.
Tosiaan, mainitsin yllä, että päivä oli yllättävän kivuton. Kävin eilen mielessäni mitä villeimpiä kuvitelmia tulevasta työpäivästä ja petyin hieman kun ne eivät toteutuneetkaan. Odotin kamalaa härdelliä ja vähintään tunnin ylitöitä. Sen sijaan sain mukavan työpäivän, jonka mittaa sai rauhalliseen tahtiin tehdä tehtäviä.
Olin tämän päivän auttelemassa jonkin verran oritallien tarhaamisessa ja orien kävelyttämisessä, mikä oli oikein mukavaa. Pääsi käsittelemään itselle uusia hevosia ja vaikkei niiden käsittely eronnutkaan muista, oli se virkistävää. Sain taas hieman laajennettua toiminta-aluettani, mikä on hyvä asia.
Täälä kaikki käsittelemäni orit ovat olleet erittäin hyvä käytöksisiä. Ratsutallin orien kanssa voi täysin ongelmitta ohittaa toisen hevosen käytävällä, ilman, että syntyy kamala härdelli ja mylviminen. Oreja voi talutella pihalla ilman, että ne alkavat egoilemaan, kauhomaan etusillaan tai huutamaan.
Suomessa tehdään toisinaan niin suuri numero oreista, että itsekkin välillä varautuu liiaksi siihen, että nyt käsittelen oria. Täälä olen lähestulkoon unohtanut sukupuolten väliset erot (niinkuin pitäisikin) ja kuunnellut hevosta enemmän yksilönä. Toisaalta taas ei saa kokonaan unohtaa, että ori on kuitenkin aina ori ja sillä on miehen vaistot. Myös ratsastustilanteessa orit näyttävät käyttäytyvän oikein mallikkaasti. Ne tekevät juuri eivätkä melkein omaa suoritustaan välittämättä ympärillä menevistä hevosista.
Siitä huolimatta, että orit (valtaosa) täälä ovat hyviä käsitellä ei niitä pyöritellä miten sattuu. Kävelykoneeseen ei laiteta tammaa, jos sielä on ori tai toisin päin. Ratsutallin tarhoihin ei myöskään laiteta (nuoria) oreja ja tammoja samoihin vuoroihin. Oria talutetaan lähestulkoon aina ketju turvan alta tai päältä - ei suussa, niinkuin suomessa on usein tapana.
Pohdiskelin äsken asiaa lempihevonen ja ikävikseni huomasin, etten ole reilu viikko täälä olemiseni jälkeen ihastunut yhteenkään hevoseen. En osaa nimetä lemppariani, ne ovat lähestulkoon kaikki samaa 'massaa'. Syynä tähän on varmasti se, etten juuri käsittele hevosia tarhaamista enempää, joten luonne ei pääse paljoa esille.
Olen kuitenkin tehnyt hieman tuttavuutta suuren Consequent nimisen ruunan kanssa, jota olen talutellut jonkin verran. Hevosella on jonkin sortin tulehdus tms. jaloissa, minkä takia sitä pitää talutella kolmesti päivässä. Kovasti minua on varoiteltu, että kyseessä on lähestulkoon tallin villein hevonen, mutten koskaan ole päässyt näkemään tätä puolta. Aina taluttaessani herra on hyvinkin perässä vedettävä, joten haluaisin mielenkiinnosta nähdä tämän hurjan puolen.
Se, mikä minua viehättää tässä hevosessa on yksinkertaisesti se, että herra tykkää kun rapsuttelen sitä turvasta. Tulee toisinaan lähes ärsyttävästi iholle kerjäämään lääppimistä ja kun silittelen niin työntää päänsä kainaloon. Suloinen tapaus, mutta rasittava silloin kun et halua enää itse silitellä ja pitäisi mennä.
Loppuviikko on kyllä ollut niin hiljainen, että alan pikkuhiljaa kaipaamaan 'ihmispaljoutta'. Innolla odotan ensi viikkoa, kun kaikki ovat taas paikalla ja edetään 'rutiinissa'. Sitten on taas aikaa ja ratsukoita videoitavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti