Kalenterini näyttää yhdeltä suttukasalta muutaman viimeviikon, sekä tulevan osalta. On suttua, korjausta, aikoja, suunnitelmia ja vaikka mitä. Minulla on siis ollut varsin kiireistä aikaa Tanskasta palattuani. On ollut töitä, jumppaa, hengailua ja muuta mukavaa ajanvietettä. Oi kuin olisi aina loma!
Töitä piisaa koko ensi viikolle niin, että loppuviikosta varmasti kaipaan vapaapäivää.
Perjantaina oli helppo työilta, sillä kävin vetämässä vain yhden maaston. Lenkki sujui todella hyvin, joskin en vieläkään tule ratsunani toimineen Sepen kanssa juttuun. Toivotaan, että hampaiden raspauksen myötä meno helpottaisi hieman.
Tänään olikin sitten luvassa paljon sekaannusta aamun tunneissa. Minulle ja eräälle porukalle oli ilmoitettu, että 10.30 alkaa tunnin tunti, jonka jälkeen on puoli tuntia tenaville. Listoissa kuitenkin luki, että tunnit alkavat kello 11 ja on kaksi ½ tunnin tuntia. Siinä sitten sain kiiressä hiki hatussa selvitellä hommaa, joka onneksi lopulta ratkaistiin fiksusti. Syynä sekaannukselle oli se, että ratsastajille ja minulle oli unohdettu ilmoittaa, että tunnit oli muutettu jälkimmäiseksi. Jäi itselleni hieman kurja olo, kun sain toimia tällaisen sovittelijana ja tuottaa pahan mielen toiselle.
Kahden tenavatunnin jälkeen oli 2½ tunnin maastolenkki, joka onnekseni sujui todella hyvin paahtavasta auringosta huolimatta. Tosin olisin tahtonut ratsukseni hieman hitaamman hevosen, jolloin olisin voinut unohtaa ratsastamisen ja keskittyä asiakkaiden viihdyttämiseen. Vaikka tykkäänkin vetää maastoja, sillä saan päättää tahdin ja liikkua vapaammin, on sielä jonon jatkona olemisessakin hyvät puolensa. Ei tarvitse keskittyä kuin omaan menoon ja etummainen pitää hyvin tahdin yllä.
Tykkään kyllä reippaista hevosista, mutta kun mukana on asiakkaita ei se aina ole niin mukavaa. Tykkäisin laukata niin kovaa kuin hevosesta lähtee, mutta aina on mukana joku, joka ei halua. Onneksi kuitenkin toisinaan saa ratsastella aivan yksin ja päättää kaiken aivan itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti