Turvavarusteet.

Eilen kuulin itseäni hieman hämmästyttävän kysymyksen esitettävän leiriläiseltä toiselle; "miksi sä käytät joka tunti turvaliiviä?" Tällöin koin asiakseni 'puolustaa' turvaliivin käyttäjää ja kerroin tytöille, että on viisasta käyttää turvaliiviä, mikäli sellaisen omistaa. Ei siitä mitään haittaakaan ole ja pahassa paikassa se voi oikeasti pelastaa hengen.

Tänään hevostalli.netissä jollain oli ongelmana, että kehtaako turvaliivin laittaa harjoitusestekisoihin - ja kun ratsuna on vielä pieni ponikin.. Miksi ei kehtaisi?

Mielestäni turvavarusteiden käyttö ei tee kenestäkään 'noloa', saatikka yhtään sen huonompaa ratsastajaa. Minulle tällainen ihminen viestii vain sen, että hän haluaa pitää huolta turvallisuudestaan. Työskentelemme kuitenkin saaliseläinten parissa, joten koskaan ei voi tietää mitä se mamman kultamussukka seuraavaksi tekee - ja kerta se on ensimmäinenkin.

Itseäni (tulevana) ammattilaisena lähes hävettää myöntää, etten omista turvaliiviä. Monesti olen sellaisen meinannut ostaa, mutta itseni tuntien en sitä päälleni laittaisi. Kuulun niihin ihmisiin, jotka muuttavat tapojaan vain jos jotain vakavaa tapahtuu - typerää, tiedän.

Turvakypärään minulla on hieman ristiriitainen suhtautuminen. Itse käytän kypärää 99,9999% ratsastuskerroistani ja silloin kuin se jää pois päästä on kyseessä sopivan kokoisen kypärän puuttuminen tai nopea, ennalta ennustamaton käynti selässä. Kerran olen selästä alas tullut kypärättä ja kyllä sen jälkeen oli sillä hevosella ratsastaessani visusti potta päässä.
En tuomitse kypärättä ratsastavia, sillä se on mm. ulkomailla ja 'kisamaailmassa' täysin normaali asia. Typerä peruste, mutta se kun tulee olemaan tulevaa työaluettani, tulee minun olla sinut muiden tapojen kanssa. En kuitenkaan hyväksyisi ratsastustunnilleni ratsastajaa, joka ei suostu kypärää käyttämään. Ratsastaja on kuitenkin tunnin ajan minun vastuullani, enkä halua omantunnon tuskia jonkun muun haljenneesta kallosta.

Haluaisin kuitenkin painottaa sopivia varusteita. Kypäräkään ei suojaa, mikäli se on kolme kokoa liian suuri. Muutenkin liian suuret tai pienet varusteet tekevät ratsastamisesta epämukavaa. Aloitteleva ratsastaja ei sitä välttämättä tiedosta, mutta sitä mukaa kun niitä tunteja alkaa kertyä, alkaa myös rypyllä olevat, liian suuret ratsastushousut ärsyttämään.

Jokaisen vanhemman tulisi siis ostaa ratsastusta harrastavalle lapselleen asianmukaiset turvavarusteet. Harva aikuinen ymmärtää kuitenkaan ratsastuksen todellista vaaraa, joten siskonkumminkaiman vanhat varusteet saavat kelvata meidän Pirjo-Petterille. Lyön vetoa, että jos jokainen vanhempi tietäisi riskit, niin useampi lapsi käyttäisi turvaliiviä jokaisella ratsastustunnillaan.

Turvallisuuteen liittyvät asiat ovat kuitenkin kuin veteen piirrettyjä viivoja ja niistä ollaan hyvin montaa eri mieltä. Oma kantani on, että yli 18-vuotias on kykenevä päättämään millä varusteilla ratsastaa. Jos täysi-ikäinen henkilö näkee viisaaksi riskeerata henkensä ratsastamalla ilman kypärää, ei muiden tulisi ottaa stressiä siitä - ellei henkilö jostain syystä ole teidän vastuullanne.
Tehkää siis niikuin minä sanon, älkää niinkuin minä teen!