Ypäjän Hevosopisto.

Olen jo kauan halunnut kirjoittaa koulustani kokonaisen postauksen verran ja vain oman näkökantani. Tähän alkuun on silti pakko sanoa, että mikäli Ypäjää ei ole kokenut itse, ei siitä voi puhua saatikka tietää mitään.

"Hevosopisto Oy perustettiin vuonna 1993 jatkamaan ja kehittämään edeltäjiensä, Ypäjän hevostalousoppilaitoksen ja Suomen Ratsastusopiston työtä.

Hevosopisto toimii lähes 300 hehtaarin alueella, josta osan omistaa MTT ja osa metsähallitus. Kauniiden, perinnemaisemaksi luokiteltujen laidunalueiden lomassa on laaja hevosurheilualue ajo- ja ratsastusreitteineen. Käytössä on useita ratsastuskenttiä, ravureiden valmennusrata hiittisuorineen, täysimittainen ravirata, valjakkoajorata ja kansainväliset mitat täyttävä maastoesterata. Hevosopistolla on neljä ratsastushallia, jotka tarjoavat erinomaiset ratsastusolosuhteet läpi vuoden.

Ypäjän Hevosopiston päätehtävä on tarjota hevosalan ammatillista perus-, jatko- ja täydennyskoulutusta. Tavoitteena on kouluttaa alalle ammattilaisia, jotka ovat kilpailukykyisiä myös kansainvälisesti."


Hevosenhoitajan opintoni kaksoistutkinnossa aloitin Ypäjällä vuoden 2008 syksyllä ja samalla tiellä jatketaan vielä puolisen vuotta. Alkuunsa kaikki oli vierasta ja jännää, mutta nyt tästä pahaisesta tuppukylästä on tullut koti, josta en tahtoisi poistua. Oppilaitos on antanut minulle tiedon ja taidon lisäksi lukemattoman määrän hyviä ystäviä, joiden kanssa olen viettänyt elämäni parasta aikaa.

Hevosopistosta liikkuu montaa juttua ja minusta tuntuu, että eniten puhuvat ne, jotka eivät mistään mitään tiedä; 'kaverin kaveri kertoi, että se on paska paikka'.
Oma - positiivinen - kantani on selvästi havaittavissa kirjoituksistani. Minulla ei ole juurikaan pahaa sanottavaa kyseisestä laitoksesta ja miksi olisi? Olen pelannut pelini omalta osaltani mallikkaasti ja tehnyt paikasta itselleni viihtyisän. Olen sen verran sopeutuvainen persoona, että minun on ollut helppo elää seitsemän muun ihmisen kanssa samassa kämpässä. Lisäksi haluni oppia on suuri, mikä tekee opinnoista helppoa. Oppilaitoksessa on omat puutteensa, mutta olemalla itse aktiivinen ja käyttäytymällä asiallisesti ei näistä koidu ongelman ongelmaa.

Sanomattakin on selvää, että jokainen ihminen ei ole kykeneväinen elämään soluasunnossa, saatikka 'tanssimaan toisen pillin tahdissa'. Pohdintojeni myötä olen päätynyt siihen tulokseen, että tällaiset heppaleireilijät 'mustaavat' koulun mainetta turhaan kertomalla satuja. Paikasta ei tarvitse pitää, mutta miksi haukkua oppilaitos lyttyyn, mikäli itse on asiansa muninut? Onko oppilaitoksen vika, mikäli opiskelija ei kykene pelaamaan sovituilla säännöillä tai jos opiskelu ei kiinnosta paskan vertaa? Oppilaitoksella on kuitenkin hyvin pieni valta viihtyvyyteen - se lähtee opiskelijoista itsestään.

Olen kohdannut kitiseviä ja nurisevia opiskelijoita niin maan miljoonan, että mieleen tulee vain yksi kysymys, miksi? Miksi opiskelija väenvängällä on kyseisen koulun kirjoilla, mikäli se on niin paska? Miksi opiskelija opiskelee alaa, mikä ei kiinnosta lainkaan? Miksi opiskelija vain kitisee, eikä tee asioiden eteen itse mitään? Miksi, oi miksi ihmiset etsivät vikaa aina ensin muista ja vasta vihoviimeisenä vaihtoehtona itsestään?

Omaksi onnekseni satuin saamaan luokan, jolla luokkahenki on todella hyvä. Kaikki tulevat juttuun ja kaikilla on hauskaa. Tietysti pieniä erimielisyyksiä on sillointällöin, mutta ei niin laajassa mittakaavassa, että muut luokat siitä kuulisivat. Oppitunneilla jokainen osaa käyttäytyä asiallisesti ja antaa työrauhan muille.
Ilman hyvää luokka- tai asuntolahenkeä opiskeluista voi tulla yhtä helvettiä. Ei tarvita kuin yksi ihminen myrkyttämään ilmaa ja kenelläkään ei ole enää mukavaa. Onneksi tällaiseen on helppo puuttua, mutta se vaatii jälleen kerran oppilailta oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta.

Hevosopisto on mielestäni koulu, jossa kivien potkijat eivät pärjää. Halu olla ja oppia täytyy lähteä opiskelijasta itsestään. Onko ihme, että opettajaa tai henkilökuntaa ei miellytä naama, joka häiriköi, lintsaa, jättää tehtävät tekemättä ja tulee krapulassa tunneille?
Huhutaan, että hevosopistolla vallitsisi aika rankka pärstäkerroin, mutta käytöskerroin se kyllä enemminkin on. Mielestäni on selvää, että ihminen joka on hyvissä väleissä esim. ratsastuksenopettajan kanssa, auttaa, huolehtii asiat järjestykseen yms. saattaa saada joitakin etuisuuksia. Nämä ovat kuitenkin sellaisia asioita, joihin jokaisella on mahdollisuus, jos vain on valmis tekemään jotain. Ei sitä kuntoutettavaa hevosta lähdetä tarjoamaan Marja-Leenalle, joka käy kerran kuukaudessa tallissa katsomassa, että nimikkohevonen on hengissä.

Kirkkain silmin voin suositella hevosopistoa jokaiselle, joka uskoo voivansa toimia (tiiviissä) ryhmässä. Jokaiselle, jonka mieli on avoin uudelle. Jokaiselle, joka kykenee sopeutumaan vaihteleviin tilanteisiin. Jokaiselle, jolla on hyvä asenne ja positiivinen ajattelutapa. Ja jokaiselle, joka kykenee antamaan jotain itsestään jonkun toisen hyväksi.
Tällainen ihminen on kykeneväinen vastaanottamaan sen kaiken, minkä oppilaitos pystyy tarjoamaan. Ammattitaidon lisäksi hevosopisto antaa monia hetkiä, jotka säilyvät muistoissa vielä vanhanakin.
Vielä viikko ja pääsen jälleen luomaan uusia muistoja rakkaiden luokkatoverieni kanssa. <3