Heti maanantaina sain palata hevosen selkään työn merkeissä. Virkistävän maastolenkin jälkeen istuuduin Sepoksi nimetyn nuoren ruunan selkään. Näyttämisen paineet oli valtavat ja ratsastus menikin aivan ketuilleen. Toisaalta hyväksyn suoritukseni huonouden, sillä alla oli vieras hevonen ja en ollut ratsastanut viiteen viikkoon. Siltikään en voi ymmärtää, miksi minulle aika-ajoin tapahtuu jäätymisiä. Sellaisia tunteja, jolloin en kykene ratsastamaan. Istun vain passiivisena, enkä saa käytettyä kehoni eri osia samanaikaisesti. Tunnin jälkeen olo on tyhmä, sillä tiedän tarkalleen, mitä olisi pitänyt tehdä, mutten vain saa itseäni toimimaan. Aloin myös pohtimaan, entä jos en oikeasti osaakkaan? Tiedän kyllä teoriassa, mutta luulenko vain handlaavani homman?
Tiistaina ratsastelut sujui paremmin. Sain ratsastella mieleni mukaan, mutta kuitenkin ohjeistusta oli tarjolla ajoittain. Ensimmäinen ratsastettavani oli Rekku, jonka kanssa tuli maastoiltua maanantaina. Kentällä ei ollut suurempia ongelmia, joskin huomasi, että tauko on todellakin tehnyt hallaa lihasmuistille. Toisena ratsuna toimi Hela, jonka ratsastus tosin jäi kengityksen takia hieman lyhyeksi. Sain kuitenkin hieman tuntumaa tammaan ja töltin paranemaan loppua kohden.
Täydellisesti ei tietenkään mennyt, mutta tuntui, että nyt kykenin jopa tekemään jotain.
Tänään kävin vetämässä kaksi ratsastustuntia. Ensimmäinen tunti oli nuoremmille ratsastajille. Kauden päätöksen kunniaksi vietettiin viimeinen puolituntinen leikkien parissa. Kenttätunnin jälkeen oli sennuratsastajien maastoretki, joka sekin sujui oikein letkeästi.
Tästä on hyvä jatkaa lauantaille. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti