Tappopäivä ja sen mukainen olo.

Yksi sana kuvaa niin hyvin tämänhetkistä olotilaani; väsynyt. Jos pitäisi käyttää kahta sanaa, ne olisivat kuoleman väsynyt.

Työpäivä alkoi puoli seitsemältä, niinkuin täälä aina maanantaisin. Maanantaina aloitetaan siksi puoli tuntia aikaisemmin, että karsinat tyhjätään lähes kokonaan ja lattialle levitetään bakteereita tappavaa ainetta. Lisäksi viikonloppuisin ei siivota olkikarsinoita, joten koko karsinan saa oikeasti tyhjätä. Oli melko rankkaa ja hidasta hommaa, mutta kunnialla selvittiin.

Päivä oli yllättävän mukava, vaikka aikalailla rutiinilla alkaa nuo hommat menemään. Nyt kun mietin, niin en muista tehneeni juuri mitään aamupalan jälkeen, vaikka työpäivä olikin 8½ tuntinen ja oikeasti tein hommia kokoajan. Tästä voidaan siis päätellä, että aika ei madellut kovin pahasti ja homma oli mielekästä. Lähinnä laittelin hevosia kävikseen ja pidin paikkoja siistinä.
Ainoa speciaali oli, että paria hevosta tuli ostajaehdokas kokeilemaan ja tallin piti olla siistin näköinen (= käytävä lakaistu ja varustehuoneiden ovet kiinni). Tietysti hevosetkin meni esittäytymään valkoisten pinteleiden ja huopien kanssa.

Rockefellerille päivä tosin ei ollut niinkään mukava. Poika kiidätettiin eläinlääkärille puolen päivän jälkeen kiireellä. Satavarmaa syytä en tiedä, sillä englannin sanastoni ei riitä sairauksiin ja vaivoihin asti. Rikken puhui jotain koliikista (colic), mutten mene mitään sanomaan. Jotain vatsavaivoja, joka saattaa vaatia leikkauksen. Itselleni tuli heti mieleen ähky, suolikierre tai muu vastaava. Ehkä huomenna selviää mikä oli vikana. Ja toivotaan, että hepo palaa takaisin elävänä.

Kuvailin aamupalatauolla aikani kuluksi ratsastajien ratsastustuntia. Jotenkin kummasti videolle taltioitui jälleen Sune. En todellakaan tarkoituksella videoi vain häntä. Täytyy toki myöntää, että on melko fantastinen ratsastaja ja niiiin nätin näköistä menoa.