sen sä huomaat vasta
Vapautta, vapautta, vapautta kaipaan
Ei voi aallokko lyödä jos tuuleton on taivas
ja taas sun seisoo laivas
Vapautta, vapautta, vapautta kaipaan
Sä et mua saa, et saa
En jaksa kauempaa
Ei täällä rauhaa sielu saa
Tiesin, että en mä tänne kuulu, en tänne jää
Ei tämä vielä tähän jää
On vielä paljon nähtävää
Se odottaa ja nyt se saa
Mut tätä tiedä ei sitä voi estää
Aivan pakko näin alkuun fiilistellä tätä IHANAA kappaletta. Kyseessä siis Riki Sorsan Vapautta, elokuvasta Spirit villi ja vapaa. :) Tän elokuvan musiikit on vaan niin aww.
Ja taas mä joudun tekemään tän, nimittäin pahoittelemaan sitä, etten ole kirjoitellut mitään. No, onneksi voin vähän vedota siihen, että suuri osa päivistä on niin samanlaisia, että postauksista tulisi kovin tylsiä. Ja jep, aivan kun ne ei sitä jo olisi. :D Jonkin verran olen Hulmiksen TO-blogia lukenut ja täytyy sanoa, että hyvin kirjottelee hän. Mutta ihan oletettavaakin niin omanlaiselta persoonalta - ja tämän lauseen kirjoitin ihan positiivisessä mielessä! Henkilökohtaisesti en niinkään Hulmista tunne, mutta opisto on pieni juorujen ihmemaa - ja taaskaan en kirjoita tätä millään pahalla.
Mutta lyhyesti töissä on mennyt hyvin, lippu on korkeella ja silleen. Enää jäljellä kahdeksan ja puoli työpäivää ja sitten ollaan vapaita! Tietysti juuri nyt, kun meno alkaa muuttua mukavaksi. :)
Niinkun ehkä joku huomasikin otsikosta, etten jaksa enää pohtia noita päiviä, olkoot. Kuitenkin sen verran vähän aikaa ollaan täälä, että kaikki on vähän evvk. :D
Mikkis lähti käymään Suomessa, joten jäätiin Johmin, Annan ja Katriinan kanssa neljästään, mikä on musta tosi kivaa. Kivaa siksi, että ihmisiä on just sopiva määrä noihin töihin. Piiakin on nyt vissiin aika paljon poissa, joten ei oo kauhee kiire laitella hevosia.
Toissapäivänä oli tähän mennessä paras ja mieluisin työpäivä. Hommat suju kivasti, kun kokoajan oli vähän jotain työtä - muttei liian kiirettä. Tän lisäksi päästiin tekemään laukkatreeniä laukkaradalle hevosten kanssa. Galoppasin (kuulostaapa tyhmältä) kolme hevosta. Ekaks menin Gunin ja Katrina oli muistaakseni Qimin kanssa. Oli tosi kiva päästää hevonen menemään niin kovaa kun menee. Eka kaarre oli vähän pelottava, mutta aika nopeesti tuli luotto siihen hevoseen ja uskalsi vaan antaa palaa. Toisena mulla oli Abbe jonka kanssa oli myös tosi siistiä. Tuli itellekin vähän lämmin, sen verran tais olla fiiliksissä, että eläyty täysin liikkeeseen. :) Viimesenä oli sitten Lyyrian, joka oli aaaivan tykki. Oli mahtava tunne kun otettiin viimenen veto ja sen kokonen hevonen ampasee. Tunsi oikeen kuinka sen etupää kauhas ja takapää ponnisti ja sitten mentiin. Kaikkien kanssa mentiin ihan mukavaa vaihtia, vaikka itsesuojeluvaistottomana olisin voinut mennä vielä kovempaakin. Kovasti tahtoisin Zicon kanssa päästä radalla, se kun on vanha - ja ihan hyvin pärjännyt - laukkuri. Vois saada aikamoista kyytiä, mutta haaveeksi jää.
Kaiken tän kukkuraksi ilma oli tosi mahti! TÄTÄ LISÄÄ!
Eilen oli aika peruspäivä, mikä sekin olin ihan kiva. Töitä sai tehdä kokoajan semmosella rennolla tahdilla ja työpäivä oli nopeesti ohi. Mitään kummosta ei tainnut tapahtua, eli normipäivä.
Ai, mul on normipäivä
Tänäänkin oli tosi kiva päivä ja ilma. :) Just tämmöstä työntekoa mä oon kaivannut. Olis ollut tällasta alusta asti, niin oltais vältytty tolta pudotukselta ja ois jääny parempi kuva paikasta. Koska pessimistinä mä löydän tästä paikasta (mm. talli ja työvälineet) liikaa korjattavaa, minkä takia en kyllä tahtoisi saatikka kykenisi olemaan vakituisessa työssä täälä.
Muttasiis, tur'asin tänään Abben ja Inan. Abbe nyt oli mitä oli.. Otin raipan messiin kun viimeksi se oli niin tahmannen kun olla ja voi. No, nyt se sitten tuntu vetävän jotain pulttia siitä kun se raippa oli mun mukana - no liikkupa ainakin eteenpäin. Tosin valkonen poni pellolla oli mielenkiintoisempaa katseltavaa kuin minä selässä kuunneltavana.
Inan kanssa meni ihan semijees. Alku meni hyvin, mutta lopussa (joo, en tiedä miten mä tän teen) se jäi tosi kiinni vasempaan ohjaan, enkä saanut sitä lopullisesti irti siitä. Sen mä kyllä tiedostan, että kun yritän korjata tota niin yritän liikaa kädellä, vaikka pitäis ehkä käyttää enemmän pohjetta. Ei siinä, mutta kun en tiedä miten lähes kaikki noista hevosista tuntuu olevan ajoittain kiinni vasemmalla. Oon alkanut miettimään, että onko vika mussa. Tosin tuntuu hassulta ajatella, että itse aiheuttaisin tämän vasemmalle jumimisen, kun ei Suomessa oo sitä ongelmaa ollut. No, who knows.
Tänään saapui myös joku Suomalainen työssäoppija, ei kiva. Tai ei siinä, että mulla olis ketään vastaan mitään, mutta just kun oli kiva ja sopivan kokonen porukka. Nyt taas tulee työpäivistä pitkäveteisiä kun ei duuni vaan riitä.
Käytiin Annan kanssa kaupassa, toivottavasti nään ostokset riittäis loppuun asti. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti