Mitään muuta en sitten tänään olekaan tehnyt. :D
Ajattelin tässä postauksessa kertoa hevosista, jotka on jostain syystä olleet mulle tärkeitä. Tämä aihe mun on pitänyt käsitellä täälä jo aikoja sitten, mutta se on vähän jäänyt.
Mä en kiinny kovin helposti hevosiin, minkä takia mun elämässä onkin vain kaksi hevosta, joidenka vuoksi olen itkenyt; Jussi ja Pysteriina. Muutama muukin hevonen matkan varrelta on jäänyt mieleen. Alla olevia hevosia en ole laittanut 'paremmuusjärjestykseen'.
MIDNIGHT SUMMER alias Jussi.
Tähän hurmaavaan herraan tutustuin lähemmin sen siirtyessä Lauran omistukseen muistaakseni alkuvuonna 2007. Sitä ennen olin nähnyt ja kuullut juttuja tästä ponista, sillä se oli 'tuttuni' poni ja asui läheisellä tallilla.
Alkuunsa poni ei säväyttänyt minua, sillä se oli tullessaan lihakseton ruipelo ja käytökseltään hieman orimainen. Jussi kuitenkin ruunattiin lokakuussa 2007, minkä jälkeen ponista tuli hitaasti, mutta varmasti lempparini neljästä (Helmi, Omppu ja Kukka) sen hetkisestä ponista. Olin alusta asti mukana ponin koulutuksessa ajolle. Alku oli 'haastava', mutta lopulta poni toimi mainiosti ja mikä parasta, juoksi pirun nopeasti!
Eroon jouduimme kuitenkin vuoden 2008 marraskuussa syystä siitä, että Lauralla ei ollut varaa pitää kolmea ponia. Olin Lauran mukana kun mies haettiin ja siinä sitten väännettiin yhdessä porua. Olisin tahtonut tämän mahtavan miehen itselleni, mutta mahdollisuutta ei ollut, vaikka se mieluusti olisikin minulle myyty. Onneksi Jussi sai uuden hyvän kodin, jossa se on vaikeuksien kautta päässyt radoille juoksemaan ennätyksenään 3.29,1ly.
PYSTERIINA.
Tähän tammaan tutustuin Hevosopistolla saadessani sen ensimmäiseksi nimikoksekseni syyskuussa 2008. Tamma oli lihava, huono karvainen ja hieman ikävä ilmeinen hoitaessa. Jostain kumman syystä ihastuin tähän neitiin täysin! Sain pitää sitä aika pitkälti omanani, sillä se ei juossut kauhean paljon tunteja. Koko yhteisen aikamme kamppailimme neidin lihavuutta vastaan, mutta suuria tuloksia ei yrityksistä huolimatta saatu.
Reilun puolen vuoden yhteisen taipaleen jälkeen neidin vej'n päälimmäinen koukistajajänne revähti ja siitä alkoikin alamäki - ja lihominen. Pysteriina jäi n. 4kk laidunlomalle, mutta jalka ei koskaan tullut ehjäksi.
Elokuun lopussa 2009 tamma annettiin uudelle pk -pohjaiselle opiskelijalle nimikoksi. Tämä ei kuitenkaan kauaa tammaa hoitanut, joten aloin epäsäännöllisen säännöllisesti liikutella sitä. Suuremmin en tamman kanssa ehtinyt touhuilemaan, sillä Justina vei paljon aikaani. Useista yrityksistä huolimatta Pysteriinaa ei saatu tiineeksi, joten sitä käytettiin tunneilla siitä huolimatta, että se tahditti ravissa todella selvästi ja liike oli epäpuhdasta.
Onnekseni ja epäonnekseni tamma lopetettiin huhtikuussa 2010.
JUSTINA.
Tähän rouvaan tutustuin tarkemmin tammikuussa 2009 kun otin sen toiseksi nimikoksekseni. Paljon meillä on ollut ongelmia, mutta paljon tämä nainen on minulle opettanut! Koskaan en ole tuntenut suurensuurta kiintymystä Justinaa kohtaan, vaikka se onkin erittäin tärkeä minulle. Suurempia selosteluita tämä neiti ei kaipaa, sillä siitä olen jo paljon blogissani kertoillutkin.
Meidän kahden tulevaisuus on vielä aika epävarma, todennäköisesti joudun (ellen ole jo joutunut) siitä luopumaan.
ALEIDO alis Veeti.
Tämä mies on tuorein kiintymyksen kohteeni ja epäilen vahvasti, että siitä on tulossa niinkin vahva tunne kuin Jussia kohtaan - ellei vahvempikin. Poni on Lauran ja todennäköisesti tulee pysymäänkin. Emänään miehellä on Lauran poni Lylli.
Veetin ja minun taival alkoi 21.6.2009 Veetin syntyessä. Synnytys oli helppo ja suht nopeasti ohi. Ensimmäisen vuotensa Veeti vietti pihatossa issikkakavereiden kanssa ja saapui Stenvallille asumaan vasta lähiaikoina. Muutamia kertoja kävin miestä Kodisjoella katsomassa, mutta suurempaa sidettä meidän välille ei muodostunut. Nyt olen alkanut kiintymään poniin ja odotan innolla, että pääsen touhuilemaan sen kanssa enemmän. Pojalta lähti pallit muutama viikko sitten ja samassa luonne 'parani' ja 'tasoittui' huomattavasti - vaikkei Veeti mikään hurja ori koskaan ole ollutkaan.
Mutta aika näyttää miten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti